Petri Salmela aloitti säännöllisen hevosten treenaamisen taksin ajamisen ohessa vuonna 1985, ja kun talliin löytyi muuan Plant The Seed, raviurheilu vei miehen lopullisesti mennessään. Toiminta laajeni kotipaikalta Laivaniemen kylältä ensin Laivakankaalle ja 1990-luvun lopulla Bodeniin..”Heti alkuun oli sellainen ajatus, että jos tätä haluaa elääkseen tehdä, niin Ruotsiin on mentävä. Siellä oli kilpailtu ja haisteltu ilmapiiriä, ja se oli looginen valinta. Suomessa olisi pitänyt lähteä etelään, ja se ei ollut vaihtoehto”, paljasjalkainen torniolainen juttelee..Bodenin talli kasvoi yksikkö ja työntekijä kerrallaan niin, ja ennen pitkää hän luopui Laivakankaan tallista. Toiminta laajeni Tukholman seudulle..”Sinne oli tehty pidempiä täsmäiskuja jo 2000-luvun alussa, ja olisiko se ollut 2003 vai 2004, kun avattiin ensimmäinen filiaali. Sitä lähti pyörittämään Houston Laukon uran päätyttyä Tornioon muuttanut sen entinen hoitaja Pirjetta Laakso”, Petri muistelee..Filiaali vaihtoi muutamaan kertaan paikkaa ennen kuin asettui nykyisille sijoilleen Söderby Gårdiin vuonna 2008..”Enimmillään hevosia oli Tukholmassa nelisenkymmentä, tällä hetkellä määrä on 25. Bodenissa on vajaat 50 hevosta, ja kotitallissa Torniossa on ollut taas 1,5 vuotta seitsemän hevosta ja yksi työntekijä”, Petri Salmela päivittää tilanteen..Vuosien saatossa kokonaisuuden pyörittämiseen on löytynyt toimivat rutiinit..”Kaikki lähtee tietysti siitä, että on huippuhenkilökunta. Moni on ollut töissä tosi pitkään, Raatikaisen Anne esimerkiksi yli 20 vuotta”, Salmela kiittää..”Pitkään kävin Tukholmassa joka viikko, viime vuonna ehkä 40–45 kertaa. Normiviikko alkaa maanantaina toimistorutiineilla Torniossa, tiistai menee Bodenissa ja keskiviikko-torstai Tukholmassa. Viikonlopuksi on päästävä kotiin Tornioon, ellei ole viikonloppuraveja. Lauantaisin ajan kotitallin varsoja, mutta sitä ei lasketa työksi.”.Koti on pysynyt Torniossa, mutta itsestäänselvyys se ei ole ollut..”Jos olisi ajatellut taloudellisesti, olisi pitänyt muuttaa Göteborgin tai Tukholman seudulle, minne joskus kovasti kosiskeltiin. Mutta kun pojat meni aikanaan kouluun, tehtiin se päätös, että jäädään tänne. Boden on varmaan siitä kiitollinen, ollaan oltu kuitenkin jonkinlainen tekijä radan nousussa”, Petri Salmela tiedostaa..Elämän hevoset on helppo nimetä..”Ikäluokkalähdöissäkin on saatu olla 1990-luvulta lähtien mukana, mutta että on sattunut kaksi lähes maailmanluokan hevosta, se on uskomatonta. Kumpikaan ei ollut maailman helpoimpia hevosia matsata, mutta erittäin viisaita yksilöitä”, Petri huokaa..”Plant The Seedille saan olla paljosta kiitollinen, se ei lähde sydämestä koskaan. Mutta paras hevonen on tietysti Makethemark, alusta loppuun täysin meidän systeemin tuote. Se kilpaili 2-vuotiaasta lähtien huipulla ja teki pitkän uran.”.Samanlainen häämöttää myös Petri Salmelalla, jossa lauantaina 3.2. täyteen tullut 60 vuoden ikä ei näy. Ravimiehille tuttuja selkä- tai muita vaivoja hänellä ei suuremmin ole..”Ehkä se johtuu siitä, etten ole 10 vuoteen kengittänyt lainkaan enkä ennen sitäkään kovin paljon. Fysiikka voi olla peruja nuoruudesta, jolloin jalkapallo ja lentopallo oli henki ja elämä”, Petri pohtii..”Nykyään en kyllä muuta liikuntaa harrasta kuin pitkiä kävelylenkkejä rouvan kanssa, mutta niitä aina kuin mahdollista.”
Petri Salmela aloitti säännöllisen hevosten treenaamisen taksin ajamisen ohessa vuonna 1985, ja kun talliin löytyi muuan Plant The Seed, raviurheilu vei miehen lopullisesti mennessään. Toiminta laajeni kotipaikalta Laivaniemen kylältä ensin Laivakankaalle ja 1990-luvun lopulla Bodeniin..”Heti alkuun oli sellainen ajatus, että jos tätä haluaa elääkseen tehdä, niin Ruotsiin on mentävä. Siellä oli kilpailtu ja haisteltu ilmapiiriä, ja se oli looginen valinta. Suomessa olisi pitänyt lähteä etelään, ja se ei ollut vaihtoehto”, paljasjalkainen torniolainen juttelee..Bodenin talli kasvoi yksikkö ja työntekijä kerrallaan niin, ja ennen pitkää hän luopui Laivakankaan tallista. Toiminta laajeni Tukholman seudulle..”Sinne oli tehty pidempiä täsmäiskuja jo 2000-luvun alussa, ja olisiko se ollut 2003 vai 2004, kun avattiin ensimmäinen filiaali. Sitä lähti pyörittämään Houston Laukon uran päätyttyä Tornioon muuttanut sen entinen hoitaja Pirjetta Laakso”, Petri muistelee..Filiaali vaihtoi muutamaan kertaan paikkaa ennen kuin asettui nykyisille sijoilleen Söderby Gårdiin vuonna 2008..”Enimmillään hevosia oli Tukholmassa nelisenkymmentä, tällä hetkellä määrä on 25. Bodenissa on vajaat 50 hevosta, ja kotitallissa Torniossa on ollut taas 1,5 vuotta seitsemän hevosta ja yksi työntekijä”, Petri Salmela päivittää tilanteen..Vuosien saatossa kokonaisuuden pyörittämiseen on löytynyt toimivat rutiinit..”Kaikki lähtee tietysti siitä, että on huippuhenkilökunta. Moni on ollut töissä tosi pitkään, Raatikaisen Anne esimerkiksi yli 20 vuotta”, Salmela kiittää..”Pitkään kävin Tukholmassa joka viikko, viime vuonna ehkä 40–45 kertaa. Normiviikko alkaa maanantaina toimistorutiineilla Torniossa, tiistai menee Bodenissa ja keskiviikko-torstai Tukholmassa. Viikonlopuksi on päästävä kotiin Tornioon, ellei ole viikonloppuraveja. Lauantaisin ajan kotitallin varsoja, mutta sitä ei lasketa työksi.”.Koti on pysynyt Torniossa, mutta itsestäänselvyys se ei ole ollut..”Jos olisi ajatellut taloudellisesti, olisi pitänyt muuttaa Göteborgin tai Tukholman seudulle, minne joskus kovasti kosiskeltiin. Mutta kun pojat meni aikanaan kouluun, tehtiin se päätös, että jäädään tänne. Boden on varmaan siitä kiitollinen, ollaan oltu kuitenkin jonkinlainen tekijä radan nousussa”, Petri Salmela tiedostaa..Elämän hevoset on helppo nimetä..”Ikäluokkalähdöissäkin on saatu olla 1990-luvulta lähtien mukana, mutta että on sattunut kaksi lähes maailmanluokan hevosta, se on uskomatonta. Kumpikaan ei ollut maailman helpoimpia hevosia matsata, mutta erittäin viisaita yksilöitä”, Petri huokaa..”Plant The Seedille saan olla paljosta kiitollinen, se ei lähde sydämestä koskaan. Mutta paras hevonen on tietysti Makethemark, alusta loppuun täysin meidän systeemin tuote. Se kilpaili 2-vuotiaasta lähtien huipulla ja teki pitkän uran.”.Samanlainen häämöttää myös Petri Salmelalla, jossa lauantaina 3.2. täyteen tullut 60 vuoden ikä ei näy. Ravimiehille tuttuja selkä- tai muita vaivoja hänellä ei suuremmin ole..”Ehkä se johtuu siitä, etten ole 10 vuoteen kengittänyt lainkaan enkä ennen sitäkään kovin paljon. Fysiikka voi olla peruja nuoruudesta, jolloin jalkapallo ja lentopallo oli henki ja elämä”, Petri pohtii..”Nykyään en kyllä muuta liikuntaa harrasta kuin pitkiä kävelylenkkejä rouvan kanssa, mutta niitä aina kuin mahdollista.”
