Muistamme: Hevosten oikeaoppinen valmennus Pertti Hartikan sydämen asiana

Hevosala menetti syvällisen luonnon, elämän ja eläimen tuntijan ja puolustajan, kun Pertti ”Pepe” Hartikka kuoli tiistaina 5. syyskuuta kotonaan Mäntsälässä pitkäaikaisen sairauden seurauksena. Hartikka oli kuollessaan 89-vuotias.Hartikan elämänura oli eläinkirurgin ja tutkijan ura. Raviväki muistaa Hartikan erityisesti tieteellisen ravivalmennuksen opettajana. Hän oli ryhmänsä kanssa perustanut kolmivaiheisen järjestelmän C-, B- ja A-koulutuksineen.Hartikan tieteellinen perusta oli timantinkova. Hän opiskeli Oslon eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa, toimi sen jälkeen tutkijana Tukholman eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa ja siirtyi sieltä Helsinkiin ryhmään, jossa tutkittiin luunmuodostusta. Eläinlääkäriksi hänet laillistettiin vuonna 1961.Hän työskenteli silloisen Eläinlääketieteellisen korkeakoulun kirurgian laitoksen yliassistenttina vuosina 1965–67. Hänen toivomansa väitöskirjaprosessi ei toteutunut.Yksi Hartikan tutkimusaloista oli humaanipuolella, verisuoniseinämien vauriomekanismit ja verisuonien kovettumataudin syyt.Hartikka oli mukana perustamassa Suomen Hippos ry:tä luodessaan hyvän ystävänsä Erkki Rajakosken kanssa uudelle järjestölle sääntöjä kilpailutoiminnasta ja doping-valvontajärjestelmää. Hän toimi Suomen Hippos ry:n hallituksen jäsenenä vuosina 1993–1995, sekä varapuheenjohtajana vuosina 1995–1996.Vermon raviradan hallituksen jäsenenä hän oli vuosina 1989–2000 ja varapuheenjohtajana 1992–1998.Siirtymä raviurheilun johtotehtäviin oli luonteva seuraus siitä, kun hän Jyväskylän yliopiston solubiologian laitoksen aikoinaan perehtyi hevosen lihassolufysiologiaan.Hippoksesta hän saikin tehtäväksi luoda Suomeen tieteellinen ravivalmennuskoulutus. 1970-luvulla raviurheilu eli Suomessa huikeaa nousukautta. Hartikka havaitsi, että USA:sta peräisin oleva kahden hiitin valmennusmenetelmä soveltui suomalaisiin olosuhteisiin melko huonosti ja osa hevosia ei kestänyt valmennusta. Hartikan kuningasajatus oli, että onnistunut valmennus on eläinsuojeluteko. Hevosen valmennus on aloitettava nuorena, jolloin hiussuoniverkosto vielä kehittyy, mutta valmennus on pidettävä aina hevosen kestokyvyn rajoissa, sillä hevosella ei ole omaa motivaatiota urheilemiseen.Hevosten ratatestaus alkoi 1980-luvulla Hartikan, Pekka Kokkolan ja Tapio Palolahden kehittelemällä, maitohappojen ja sykkeen seurantaan perustuvalla menetelmällä, jossa hevonen suorittaa vakioidun rasituskokeen. Menetelmällä saadaan hevosen päivän kunnosta hyvin tarkkaa dataa, jonka päälle on turvallista rakentaa valmennussuunnitelma.Ehdottomana oman tiensä kulkijana ja eläinten hyvinvoinnin edistäjänä Hartikka on toisinaan kulkenut vasten valtavirtaa.Koirien korvien ja häntien typistyksen kieltämistä hän ehdotti jo nuorena kirurgina 1960-luvulla. Silloin aika ei ollut vielä ajatukselle kypsä.Kuninkuusravit ovat Hartikan mielestä nykymuodossaan hevoselle liian raskas suoritus ja hän toi asian myös julki. Tästä aiheutui selkkaus silloisen ministeri Kalevi Hemilän kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin oikeuskansleri antoi ministerille huomautuksen sananvapauteen puuttumisesta.””Eläimen liiallista rasittamista kilpailussa” puuhataan kiellettäväksi eläinten hyvinvointilakiin. Analyyttisen pragmaattista Hartikkaa häiritsi, että liiallista rasittamista ei ole millään tavoin määritelty, ja kiistatilanteet ratkotaan tuomioistuimissa, joissa ei ole hevostuntemusta. Hartikka totesi, että tällaista lainsäädäntöä Suomi on pullollaan.Hartikka oli pohjoismaisen kylmäverirodun kannalla. Hänen mielestään uusi kylmäverikantakirja olisi turvannut kaikkien siinä olevien rotujen geeniperimän kaukaiseen tulevaisuuteen.Arvoista ja tunnustuksista Hartikka järjestelmällisesti kieltäytyi. Ainoastaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY:n Eläinsuojelun Topelius-palkinto kelpasi.Eläinten inhimillistäminen kauhistutti tieteellisesti ajattelevaa Hartikkaa. Hän näki synkeän tulevaisuuden yhteiskunnassamme vallalla oleville eläinsuojeluhenkisille ajatusmalleille, joissa eläimeen ei suhtauduta sen lajityypilliset piirteet huomioiden.Tiedonjakajana, luennoitsijana ja kouluttajana Hartikka oli innostava, mutta myös haastava.Toimittaja jää kaipaamaan pitkiä sähköpostiviestein tapahtuneita ajatuksenvaihtoja tiedonjakamisen mestarilta. Hartikka luki Hevosurheilun artikkelit tarkoin, ja usein kommentoi niitä. Vastauksen häneltä sai kysymykseen kuin kysymykseen, yleensä aina saman päivän aikana.Viime kesänä vertailtiin vielä Iivo Niskasen ja hevosen hapenottokykyä. Hartikka laski, että hevosen hapenottokyky on ihmiseen verrattuna vähintään kaksinkertainen.”Huima voitto hevoselle”, hän kirjoitti.Hartikkaa jäävät kaipaamaan puoliso Carita ja tyttäret Regina Hartikka ja Kati Finni.

Muistamme: Hevosten oikeaoppinen valmennus Pertti Hartikan sydämen asiana

Aiheeseen liittyvää