Kasvattajanimi syntyi alle kuuden markan punaviinistä: "Ehkä taustalla oli ajatus, että saataisi kasvateillekin hyvä hinta–laatu-suhde"

Jyväskyläläinen Eero Pajumäki on tottunut aktiiviseen elämään. Vielä 71-vuotiaana hän on vain osittain eläköitynyt rakennusalan yrittäjä..”Olen sitä ikäluokkaa, että minut on lapsesta asti opetettu työntekoon. Ukko pysyy kaikin puolin paremmassa kunnossa, kun on järkevää tekemistä. Hevosmääräkin on semmoinen, että homma ei pelkillä eläkeläisen tuloilla toimi”, Pajumäki perustelee..Eero PajumäkiKasvattaja, varsoilla Nemea-etuliiteHevosten kasvattajana ja omistajana Nemea Stable Oy25 syntynyttä varsaaToistaiseksi menestynein Nemea Kato: 44 560 e, 9 voittoa, 10 muuta totosijaa.Rakennusalan hiljeneminen viime vuonna vähensi Pajumäen betonointitöitä tarjoavan yrityksen tilauksia. Hän on kuluttanut vapautunutta aikaa muun muassa selostaja Juha Jokisen kanssa raveissa reissaamalla..”Lisäksi olen opetellut laittamaan ruokaa leivinuunilla”, Pajumäki mainitsee..Valmentajana, omistajana ja Nemea-hevosten kasvattajana kunnostautunut mies on palannut ikään kuin juurilleen aktiivisen raveissa kiertämisen myötä: rakkaus raviurheiluun roihahti 80-luvun lopulla katsomosta käsin..”Silloinen tyttöystäväni ja nykyinen avopuolisoni vei minut ensimmäisen kerran raveihin, ja innostuin hevoshommasta ensin pelaamisen kautta. Hänen kanssaan kierreltiin niissä aika paljonkin, kunnes lapset syntyivät 1995 ja 1997”, hän muistelee..”Puolisoni työkaverina sattui olemaan Ahosen Osmo, joka omisti Godis B:n. Sitä kautta aloin tutustua enemmän hevosiin, ja ostin muutamaa vuotta myöhemmin tämän samaisen tamman varsan.”.Osmo Ahosella ja hänen hevosellaan on ollut merkitystä Pajumäen raviuralla myöhemminkin. Monipuolisten kontaktien lisäksi Ahonen tarjosi mahdollisuuden kokeilla kasvattamista, ja niin Pajumäki vuokrasi Godis B:n yhdeksi kaudeksi itselleen. Ensimmäinen kasvatti Nemea Kea syntyi vuonna 2000..”Meille oli tuotu Kreikasta tuliaiseksi Nemea-nimistä punaviiniä. Se taisi maksaa Alkossa alle kuusi markkaa, joten ehkä taustalla oli ajatus, että saataisi kasvateillekin hyvä hinta–laatu-suhde.”.Godis B:n siskontytär Lovisa B varsoi Pajumäen liisaamana kolme Nemea-varsaa lisää, mutta ikioma tamma piti silti saada. Kontaktien kautta sellainen löytyi, ja jenkkitamma Pilgrims Royaltie saapui Suomeen S.J.’s Caviarista kantavana loppuvuodesta 2008..Tallilla oppi käytännön työnPajumäki harrasti hevosten omistamista ja kasvattamista pitkään ilman minkäänlaista käytännön kosketusta tallielämään, kunnes vuonna 2010 tilanne muuttui ryminällä..”Otin pari hevostani Liisa ja Tuomo Puupposen tallille täysihoitopaikoille, ja palkkasin Janne Virtasen mentorikseni. Hän opetti minut ihan kädestä pitäen valjastamaan, ajamaan ja valmentamaan”, Pajumäki paljastaa..Kaikki ei aina ollutkaan niin yksinkertaista, kuin ravintolakatsomon lasin läpi pelimies voisi luulla.".”Vietimme tallilla jopa viisi päivää viikossa ja valmensimme kimpassa neljää hevosta. Siinä oppi parin vuoden mittaan monenlaista mielenkiintoista asiaa. Kaikki ei aina ollutkaan niin yksinkertaista, kuin ravintolakatsomon lasin läpi pelimies voisi luulla.”.Pajumäki suoritti C-ajoluvan jo 2011, ja ensimmäiset tilastomerkinnät tulivat saman vuoden lopulla..”Ajattelin että jos meinaa ajaa kilpaa, se pitää tehdä heti, ettei kynnys kasva entisestään. Olen aina halunnut haastaa itseäni, ja ajattelin, että jos muutkin osaa ja pystyy, kyllä minäkin sitten”, hän kuvailee..Ensimmäiset startit Nemea Kamen kärryillä eivät tuoneet menestystä, mutta seuraavana kesänä Nemea Belugan kanssa alkoi tapahtua..Ei minua koskaan ole varsinaisesti pelottanut, mutta oma taso tietysti on mitä on.".”Se jäi kyllä mieleen, kun olimme Belugan kanssa molemmat ensimmäistä kertaa autolähdössä, ja ajoin keulaan ja voittoon. Neljään ensimmäiseen starttiin tuli kolme voittoa. Silloin minua jututettiin Hevosurheiluunkin.”.Sittemmin ohjastuksia ei ole kertynyt kuin muutama vuosittain..”Onhan kilvanajo jännää puuhaa. Ei minua koskaan ole varsinaisesti pelottanut, mutta oma taso tietysti on mitä on. Kyllä se kuuluu kuitenkin niille, jotka tekevät sitä päivittäin.”.Sen sijaan valmennusajot ovat pysyneet Pajumäen viikko-ohjelmassa pitkälti samalla systeemillä. Monipuolisesta hevosurastaan huolimatta häntä ei ole houkutellut kokeilla hevostenpitoa omissa paikoissa. .”Oma hevosharrastus on tapahtunut pitkälti työn ohessa, joten Puupposten täysihoitotalli on ollut kaikin puolin paras vaihtoehto. Minulla on suuntaansa vain 25 kilometriä matkaa”, hän perustelee..”Viime vuosina minulla on ollut treenissä kerrallaan vain yksi hevonen, jonka ajan kahdesti viikossa. Tallireissuihin menee silti yllättävän paljon aikaa, kun keskittyy kunnolla tekemiseen. Lisäksi asiaan kuuluvat sosiaaliset kahvihetket Antero Tupamäen ja muiden treenareiden kanssa, mikä on ihan huippua.”.Tallireissuihin menee silti yllättävän paljon aikaa, kun keskittyy kunnolla tekemiseen.".Itsensä haastamistaItsensä haastaminen on Pajumäen hevosharrastuksen kantava teema, oli kyse sitten oikean sukuyhdistelmän valitsemisesta tai suuren eläimen kanssa käytännössä toimimisesta..”Hevosten kautta kokee tunteikkaita elämyksiä ja tapaa ison määrän ihmisiä, joista osan kanssa on tullut hyviksi ystäviksi. Kasvattajana näkee ylvään olennon kehityksen varsasta saakka. Harrastajana pääsee ihmettelemään, että miten tällainen tavallinen taapertaja pystyy hallitsemaan niinkin isoa eläintä, kun se on fiksu ja oikein opetettu.”.Myös ihminen joutuu opettelemaan rauhoittumista talliympäristössä..”Rauhallisuus on kaiken a ja o. Jos lähdet hevosen kanssa jonnekin tai teet ylipäätään jotakin, koskaan ei saa olla kiire. Eläin aistii sen”, Pajumäki muistuttaa..”Toisaalta hevonen pitäisi opettaa toistojen avulla niin, että sen voi pysäyttää mihin vaan ja nousta itse kärryiltä pois. Kun tulee tallin pihaan, hevosen voi purkaa ulkona irrallaan, ja se odottaa siinä eikä jätä.”.Hän on hyödyntänyt käytännön harrastuksesta saamiaan kokemuksia jalostusvalinnoissa, joissa hän painottaa emätamman psyykkisiä ominaisuuksia..”Toki näistä on kaikilla omat mielipiteensä, mutta käsitykseni mukaan emä periyttää luonnettaan varsaan prosentuaalisesti enemmän kuin ori. Esimerkiksi ensin kilpahevoseksi ostettu Ranch Keen oli niin hienoluontoinen, kuin ihmisen mieli, että halusin ehdottomasti astuttaa sen.”.Isäoriiden etsinnät Pajumäki aloittaa yleensä amerikkalaisista suvuista..”Varsan myyntiä ajatellen isällä pitää olla jälkeläisnäyttöjä, eikä oriin omakaan varhaislahjakkuus ole pahitteeksi. Ihannetapauksessa sekä tamma- että orivarsat pärjäävät tasaisesti. Esimerkiksi Broadway Hallista toivoo tammavarsaa ja RC Royaltysta oria”, hän pohtii..”Raja Mirchistä tulee käsitykseni mukaan hyviä kilpahevosia. Explosive Matterista myös, jos vain emä on riittävä ja varsasta tulee toimiva. Broadway Hall on mielestäni aliarvostettu isäori, ja luulen että sen 2-vuotias tytär Nemea Omen on toistaiseksi paras kasvattini.”.Pajumäen arvio sopisi Nemea-hevosten nousevaan trendiin. Viime vuonna ne menestyivät ennätyksellisen hyvin tienaten yli 60 000 euroa ja voittaen kuusitoista kertaa. Kasvattaja kommentoi saavutusta ”kohtuulliseksi”..”Sanoisin, että nyt näkyy jotain valoa tunnelin päässä, sillä alku oli aikamoista hapuilua. On vain jaksettava tehdä töitä, haastaa itseään ja uskoa, että jossain vaiheessa palkinto tulee.”.Menestyneimpiin kasvatteihin kuuluvat Nemea Kato, yhä osaomistuksessa oleva Nemea Iceman sekä Nemea Kaka, josta Pajumäki omistaa puolikkaan..Ikäluokkatason menestystä hän on jo päässyt maistamaan osakasvattajana, sillä hän oli mukana Twist of Faten kasvattajakimpassa. Vain kolmen kuukauden ikäisenä Pekka Korven omistukseen siirtynyt varsa juoksi muun muassa Kuopio Stakesin voiton, E3-finaalin kakkossijan ja Suomen ennätyksen..Varsoista ei raaskisi luopuaMoni kasvattaja toivoo vilkasta varsakauppaa, mutta Pajumäki oli aluksi huono myymään..”En oikein raaskinut luopua varsoista, kun halusin nähdä läheltä niiden kehittymisen ja orivalintojen onnistumisen. Ehkä niiden suvutkaan eivät olleet kovin kaupallisia. Nykyään olen ymmärtänyt, että varsat pitäisi rohkeasti myydä heti nuorena pois.”.Totuus kuitenkin on, että hevoskasvatus ei ole tällä hetkellä Suomessa kannattavaa liiketoimintaa. Nemea-mies tiedostaa tilanteen kimuranttiuden..”Vaikka kasvattaja lahjoittaisi varsan vieroituksen jälkeen ilmaiseksi, todennäköisesti tappiot jäävät paljon pienemmiksi, kuin että elättäisi itse hevosta vaikka viisivuotiaaksi. Eli on siinä toinenkin puoli”, hän muotoilee..”Sekä kasvattamisessa että omistamisessa on pitkälti kyse rakkaudesta lajiin. Sitä vain toivoo että jos ja kun varsan myy edullisesti, että se pääsisi mahdollisimman hyvään kotiin. Saisi myöhemmin iloa sen kilpailujen seuraamisesta ja kenties kasvattajarahoja.”.Kotimaisten varsojen hintatasoa enemmän häntä huolettaa niiden kysyntä ylipäätään..”Kyllä suomalaiset kasvattajat saavat mielestäni näpeilleen, kun Ruotsista haetaan niin paljon hevosia. Eikö sitten uskota kotimaiseen kasvatukseen, vai onko vain niin kiire päästä starttiin ja saada tuloksia valmiiksi tehdyllä hevosella”, Pajumäki miettii..”Tämä on hankala tilanne ja hankala laji. Ainakin hyväpalkintoisia varsalähtöjä voisi olla enemmän kaiken tasoisille nuorille hevosille, jos sitä kautta tulisi jotain nostetta.”.VOIMATREENARI VAKINAISTETTIINEero Pajumäki vietti vuonna 2022 harvinaista ajohevosetonta jaksoa.Nemea Iceman muutti toukokuussa muualle, ja Puupposten tallipaikkaa pidettiin puolisen vuotta vain varauksessa.”En oikein osannut päättää, että minkä hevosen tuolta maailmalta toisi. Kun Nemea Kaka joutui nelivuotiskesänään vähän koville, ajattelin, että se on hyvä saada rauhallisempaan treeniin”, Pajumäki toteaa.Nemea Kaka asui Juho Ihamuotilan tallissa yksivuotissyksystä nelivuotiskevääseen, kunnes valmentaja ehdotti tammalle toista treenipaikkaa, jossa pääsisi ajamaan isommassa porukassa. Tapio Perttusen käsistä hevonen pääsi Villinmiehen tammakilvan finaaliin ja ylsi Kasvattajakruunun loppukilpailussa kolmanneksi.”Sitten soitin Tapiolle, että haen sen välillä kotiin. Ajoin tammalla joulukuusta neljä kuukautta vain voimatreeniä.”Viisivuotiskausi kuitenkin aloitettiin omasta treenistä käsin, ja kun menestystä tuli, Kakan toisen omistajan Petteri Vanhasen kanssa tamma päädyttiin pitämään Pajumäen valmennuksessa. Tänäkin talvena kilpailukausi vaihtui voiman ajamiseen joulukuussa.”Tallilla on Lepikonin prototyyppilaite, jossa hevonen vesikävelee maanantaisin ja torstaisin. Tiistaisin ja perjantaisin käyn itse tallilla ajamassa. Viime talvesta treeniä on pikkuisen pidennetty, nyt on noin kolmentoista kilometrin lenkkejä”, valmentaja kertoo.”Käytän jarrukärryjä, joilla ajetaan vain noin kahden minuutin vauhtia semmoiseen mäkeen. Jarrua painan kuitenkin vain alaspäin tultaessa. Tänä vuonna mäki mennään kaksi kertaa, ensin kilometri takaisinpäin ja sitten uudelleen.”Kilpailukauden korvalla harjoitusradalla ajetaan vähän lyhyempiä ja terävämpiä vetoja, ensimmäisen kerran kolmisen viikkoa ennen suunniteltua starttia. Silloinkin Pajumäki pitää pään kylmänä.”Oikeat treenarit ajavat aina kuudesta kahdeksaan vetoa, mutta minä otan siitä puolet pois. Haluan pitkäikäisen kilpahevosen.”

Kasvattajanimi syntyi alle kuuden markan punaviinistä: "Ehkä taustalla oli ajatus, että saataisi kasvateillekin hyvä hinta–laatu-suhde"

Aiheeseen liittyvää