Vielä tuollainen tumma”, Ilkka Pyysalo toteaa hyväntuulisena.

Sisaruskaartista tunnetuin on luonnollisesti kolminkertainen ravikuningatar Saaga S. Birger oli jo heti varsana erittäin mukava käsitellä, kuten sisaruksensakin. Kovapäiseksi hevoseksi Pyysalo Birgeriäkin kuvailee, mutta myös palvelualttiiksi, etenkin nykyisin sen kilpaillessa ruunana. Nelivuotiaana Birger starttasi neljä kertaa oriina vailla suurempaa menestystä.

”Liian pitkään yritettiin sen kanssa oriina. Sitä kiinnosti kaikki muu enemmän kuin kilpaileminen. Hevonen vain huuteli kaikille”, Pyysalo muistelee, ja kehuu Birgerin näyttäneen jo lahjakkuutta varhain.

Koelähtöä yritettiin ensimmäisen kerran läpäistä kolmivuotiskauden lopulla painottaen sanaa yritettiin. Tuloksena oli hylkäys kävelystä.

”Todella hyväravinen se on aina ollut ja oikeasti näytti heti osaavansa juosta. Kotona se meni hyvin tässä meidän pienessä piirissä, mutta radalla touhu oli mitä sattuu. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Lähdettiin kuitenkin yrittämään koelähtöä, kun saatiin kaveri mukaan”, Pyysalo kertaa.

Kaverina toiminut Velperi kuitenkin joutui jättämään koelähdön väliin juuri ennen sen starttia.

”Tiesin heti ettei nyt hyvä heilu, mutta koitetaan nyt kun ollaan jo radalla valjaissa. Kolmella ensimmäisellä puolikkaalla Birger meni koko ajan vähän kovempaa, mutta sitten se löi jarrut pohjaan ja alkoi kävelemään”, Pyysalo kertoo.

Hevonen ei ollut yhtään innostunut juoksemisesta, mutta tuo yritys vietiin silti maaliin saakka.

”Muistan kun Lauri (Hyvönen) selosti ja mietin, että me muuten mennään vaikka sitten kävellen maaliin, mutta kesken tätä ei nyt jätetä. Hevonen varmasti olisi vain halunnut kääntyä ympäri”, Pyysalo naurahtaa.

Viisivuotiskauden tammikuussa Birger ruunattiin, mutta vuoden aikana se ei kilpaillut lainkaan. Tähän syynä olivat kaviomurheet.

”Ruunauksen myötä tapahtui jotain hevosen päässä oikeastaan ihan itsestään ja siitä oli sille iso apu. Kevättalvella sille tuli kuitenkin todella iso kaviopaise. Jotenkin hevonen astui huonosti ajaessani sillä jäällä”, Pyysalo ajattelee. Tuo vaiva ei ottanut heti parantuakseen, vaan vaati reippaasti aikaa.

”En halunnut paikkauttaa kaviota, kun Saagan kanssa sellaisesta oli huonoja kokemuksia. Yksi vuosi meni täysin kaviomurheiden kanssa ja se ottikin vähän mielen päälle. Etenkin kun hevonen oli treeneissä näyttänyt lahjakkuutta.”

Asioissa on aina kaksi puolta ja jälkikäteen ajateltuna välivuosi saattoi tehdä jopa vain hyvää.

”Hevonen sai ainakin kunnolla aikaa”, Pyysalo ajattelee.

Kuusivuotiskaudella Birger kilpaili yhdeksän kertaa. Se sijoittui kerran Kouvolassa kakkoseksi, ja neljästi kolmanneksi. Voitot jäivät kuitenkin vielä uupumaan. 7-vuotiskaudella ketsuppipullo sitten purskahti toden teolla auki, kun ruuna voitti kauden 19 startista peräti seitsemän, sijoittui yhtä monta kertaa kakkoseksi ja kolmesti kolmanneksi. Kausiansiot kipusivat liki 35 000 euroon ja ennätys petraantui 30-tuloksista lukemiin 23,6aly.

”Se on tosi kovapäinen hevonen. Jos Birgeriä ei huvita juosta, niin se ei kyllä sitten juokse. Terveystilanne parantui ja yksinkertaisesti hevonen sai tarpeeksi aikaa. Palaset loksahtivat paikalleen.”

Viitteitä menestyskulun alkamisesta Birger viimeistään antoi taustavoimilleen voittamalla keväällä kotiradallaan Lappeessa ajetun pitkän matkan volttilähdön. Pyysalo oli etukäteen ajatellut, että hevonen osaisi laskea kierrokset, eikä tulisi kolmatta rinkiä maaliin asti, mutta tilanne oli ihan päinvastainen. Rahallisesti kauden kovin onnistuminen osui marraskuulle, kun hevonen voitti Vermossa ajetun haastajadivisioonafinaalin.

”Se vain paransi ja paransi. Menestyskulku yllätti, vauhtivarat yllätti tai oikeastaan joka suhteessa kausi oli yllätys”, Pyysalo miettii jälkikäteen. Eikä hienoimpia hetkiä voi aina mitata rahassa, sillä Birgerin uran yhdeksi hienoimmaksi hetkeksi Pyysalo nostaa ehdottomasti sen ensimmäisen voiton.

”Eihän finaalivoittoihin olisi voinut vaikkapa vuosi sitten uskoa, mutta paljon on ollut jo muita hienoja hetkiä. Ensimmäinen voitto hevosen kanssa säväyttää minua aina erityisesti”, Pyysalo toteaa.

8-vuotiskautta on takana kolmen startin verran. Esitykset ovat olleet nousujohteisia, kun avauskisa päättyi kolmossijaan. Vermosta tuloksena kovatasoisessa pronssidivisioonakarsinnassa oli seitsemäs sija ja viimeksi Lappeessa Birger puristi kirissään vastustamattomasti ykköseksi.

”Aika iso helpotus, kun kauden avausvoitto tuli jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen lähtö oli ihan asiallinen ja Vermon startti ajallisesti hyvä. Toki tiesin ettei hevonen ollut vielä valmis menestymään niin kovassa tehtävässä. Viimeksi se oli taas pykälää parempi, joten toivottavasti vire jatkuu samansuuntaisena.”

Seuraava startti on tiedossa tulevana lauantaina, kun Pyysalojen silmäterä kisaa kotiradalla Lappeessa ajettavassa pronssidivisioonakarsinnassa 7000 euron ensipalkinnosta. Nousu nykyisiin sarjoihin on tapahtunut äkkiä, mutta ei hevosen menestyskulku tunnu pysähtyvän.

Pyysalo ei kuitenkaan tulevaisuuden osalta maalaile turhan suuria. Hänelle riittää kun hevonen saisi kilpailla terveenä ja päästäisiin ajamaan lauantailähtöjä.

”Aina talvitauon jälkeen miettii, onko menty treenien osalta ihan metsään, mutta ei kauden avausstartit ole ainakaan siltä vaikuttaneet. Ideana oli talvella saada pikkuisen voimaa lisää, jotta kovaa meneminen olisi vielä helpompaa. En minä osaa mitään sen isompaa kaudelta odottaa.”

Birgerin harjoittelu on pitkälti samanlaista kuin Saaga S:n. Talven aikana tehdään kaikista suurin työ.

”Ne ovat hevosinakin aika samanlaisia. Kesällä meillä ei ole kummoiset ajopaikat, sahataan vain mökkitietä edestakaisin. Talvella päästään sitten laskemaan jäällä treenejä ja ajamaan kunnolla kilometrejä.”

Komearaaminen ja -värinen Birger on radalla sympaattisen näköinen ja katseita vangitseva hevonen. Eikä vähiten siksi, että sen vakiohjastajaksi on löytynyt Pyysalojen ystävä 46-vuotias hollolalainen Mikko Valtonen.

”Alun perin Mikko on Millan pitkäaikaisia kavereita. Hän on tosi paljon toiminut hevosten kanssa ja kävi joskus meilläkin ajamassa hevosia. Saagan uran päätyttyä vähän haaveilin että voisin ajella itse kilpaa, mutta Birgerin kohdalla tuli tunne, ettei se tee radalla minulle töitä tosissaan”, Pyysalo taustoittaa. Tällöin hän kääntyi ystävänsä puoleen ja kertoo ratkaisun osoittautuneen oikeaksi.

”Hiittaan hevosen aina, mutta kyllä siitä edelleen huomaa, ettei se anna itsestään kaikkea ulos. Tunnetaan toisemme niin hyvin. Mikko ja Birger ovat sitten tulleet niin hyvin juttuun keskenään, joten antaa heidän toimia startissa tiiminä jatkossakin.”

Moitteita Pyysalo ei Valtosen tekemisestä rattailla löydä. Ajatukset valmentajalla ja ohjastajalla menevät hyvin samansuuntaisesti kuinka hevosta halutaan kehittää.

”Kauden avauskisoissa Mikko on antanut hevoselle tosi hyviä juoksuja. Ei ole hulluteltu, kun hän itsekin tietää ettei hevonen ole ollut valmis rankkoihin reissuihin.”

Saaga S:n kilpaura oli menestyksekäs, mutta sen uran päätyttyä Pyysalojen tallilla oli vaikeita vuosia. Nyt siis Birgerin menestyksestä tuleekin nauttia, kun menee hyvin.

”Muutaman vuoden taaperruksen jälkeen jo iltaravimenestys tuntui ihan älyttömän makealta. Aina isoista asioista haaveilee, mutta hyvin jalat maassa esimerkiksi Birgerin kanssa edetään. Nautitaan nyt tästä hetkestä”, Pyysalo ajattelee.

Hän kokee jopa asioiden alkaneen tietyllä tapaa alusta, kun matka Saaga S:n kanssa muutama vuosi sitten päättyi.

”Ne ovat menneitä upeita muistoja, mutta nämä ovat uusia juttuja.”

Seinäjoelta jäi jossiteltavaa, mutta miten käy Vermossa? ”Parhaimmillaan lyhyillä matkoilla”

Aiheeseen liittyvää