Ratsastava valon lähettiläs – Ahti Ruoppilan haaveet ovat toteutuneet yksi kerrallaan

Ahti Ruoppila ei laske montésta myöhäistä aprillipilaa, vaan aikakoneen avulla hänestä saatettaisiin saada monté-tähti 1980-luvun ravikisoihin."Jossain vaiheessa nuorena ajattelin, että olisi ollut tosi mielenkiintoista päästää montéa. Silloin lähtöjä oli tosi harvoin tarjolla, ja haave jäi lopulta toteuttamatta. Nyt on sen suhteen myöhäistä ja välillä asia harmittaa", Ruoppila nauraa.Ruoppilan tie vei järjestötoimintaan ja politiikkaan. Tällä hetkellä jyväskyläläinen toimii Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n alue- ja järjestöasiantuntijana. Harrastusten ja työnsä puolesta hän on myös akateemisissa piireissä monille hyvin tuttu mies.Keski-Suomessa hänet tunnetaan hyvin ravipiireissä, sillä Ruoppilalla on vahvat juuret Killerjärvellä, ja sitä ympäröivän raviradan toiminnassa. Moni tuoreempi raviharrastaja kuuli Ruoppilan nimen ensimmäistä kertaa vasta helmikuun alussa, kun hän osti Leo Mönttiseltä suomenhevostähden Issakan Valon.Tuo kauppa keräsi lajin parissa paljon huomiota, sillä Issakan Valo oli juuri murtautumassa avoimelle suomenhevostasolle ja ori yhdistettiin voimakkaasti Mönttiseen, jolla on ollut huippuhevosia omistuksessaan jo viime vuosituhannelta lähtien."Sain kuulla, että Issakan Valo saattaisi mahdollisesti olla myynnissä. Katselin sen juoksuja videokirjastosta, ja olin yhteydessä Mönttiseen. Kuten hänkin on sanonut jälkeenpäin, niin vasta kolmannella kerralla hän tajusi, että taidan olla tosissani. Issakan Valoa käytettiin Antero Tupamäen klinikalla Laukaassa. Hevosessa ei ollut mitään ihmeellistä laitettavaa, ja pienen tinkaamisen jälkeen päästiin tekemään kaupat", Ruoppila valottaa.Paluu menneisyyteenJotta yllättävää hevoskauppaa pystyy ymmärtämään paremmin, pitää palata ajassa puoli vuosisataa taaksepäin. Elettiin 1970-luvun alkua, kun alakoulua käynyt Ruoppila innostui hevosista. Tarkemmin sanottuna ratsastuksesta."Se oli heti Killerin tallialueen valmistuttua, kun vanhemmat ostivat tallipaikan Killeriltä. Olin 10-vuotias, kun minulle ostettiin ensimmäinen suomenhevonen. Sillä ratsastelin, ja olin siitä hommasta tosi innostunut. Hevonen koukutti jo siihen aikaan. Valitettavasti ensimmäiselle hevoselle tuli keuhkolaajentuma, joka hankaloitti sen elämää", Ruoppila muistelee.Muilla perheenjäsenillä alkuinnostus hevosiin laantui, mutta Ruoppilalla se kasvoi. Hänen seuraava harjoituskaveri oli vuonna 1975 syntynyt suomenhevonen Hermes. Sillä kouluikäinen Ruoppila kilpaili estekisoissa, ja innostui ajamaan hevosella myös kärryistä."Kolmisen vuotta Hermeksen kanssa touhusin kaikenlaista. Se opetettiin myös jollain tapaa ajolle, mutta minulla ollessaan kärryhommat eivät menneet ihan putkeen. Kun hevonen myytiin, niin se juoksi urallaan vielä raveissa paljon kilpaa, mutta ilman sen suurempaa menestystä.".Työura vauhtiin KilleriltäRuoppilan ensimmäinen työpaikka löytyi nuoruusvuosina radan lähettinä. Käytännössä hän hoiti nykyisen tietokoneen virkaa ravitapahtumissa."Lähettinä juoksin sinne tänne. Vein esimerkiksi tietoa ilmoittautuneista tuomaritorniin, ja toimitin muita tärkeitä papereita eteenpäin. Siihen kuului kaikkea, mitä ravitapahtuman aikana tarvitsi tehdä."Tuohon aikaan tiedonkulku oli muutoinkin erilaista kuin nykyään. Kiinnostukselle piti saada lisää polttoainetta."En ollut koulussa ruotsin kielessä mikään kovin etevä. Jollain tavalla kuitenkin opin ruotsia, kun tilasin Trav- och galopprondenia, eli nykyistä Travrondenia. Se oli hyvä lehti ja auttoi aika paljon, kun oli pakko saada tietää, mitä siinä luki", Ruoppila nauraa.Muutaman teini-iän tuoman välivuoden jälkeen Ruoppila innostui uudestaan hevosista, ja tällä kertaa hän palasi lajin pariin jäädäkseen."Huomasin, kun ratsastuskilpailut olivat menossa, ja hetken päästä olin Seinäjoella kisaamassa. Tulin kakkoseksi, ja innostuin hevosista uudestaan. Kiertelin kansallisissa kisoissa, ja maastoestekisoista tuli piiritasolla jonkinlaista menestystä. Sysmälän tallissa Jyväskylässä oli oman ja muiden omistamien ratsujen lisäksi ravihevosia, ja innostuin aika nopeasti myös niistä.".Jollain tavalla kuitenkin opin ruotsia, kun tilasin Trav- och galopprondeniaAhti Ruoppila. Unelmana omistaa hyvä hevonenOli aika tehdä ensimmäisestä unelmasta totta, ja Ruoppilasta tuli ravihevosen omistaja jo 1980-luvun loppupuolella, kun hän osti kaverinsa kanssa Finski-nimisen lämminverisen. Se oli 10. maaliskuuta 1990, kun Finski täräytti Kuopiossa tuolloin 36-vuotiaan Jorma Kontion ajamana 65-voittoon."Finski ei muutoin oikein menestynyt”, Ruoppila nauraa. ”Sen jälkeen hevosistani Huvi-Riku aloitti kahdella voitolla, mutta sille tuli hengityksen kanssa ongelmia. Muutamassa muussakin kimpassa olen ollut mukana, ja sitten on ollut osuuksia näistä isommista ravikimpoista. Pitkään on kuitenkin kytenyt ajatus, että jonain päivänä vielä hankin kunnon kilpahevosen", Ruoppila paljastaa.Issakan Valon ostaminen ei siis ollut mikään hetken mielihalu, vaan Ruoppilan projekti on alkanut jo 50 vuotta sitten. Kun hän sitten ilmoitti, että hevosen uusi valmentaja on Antti Tupamäki, niin sekin herätti mielenkiintoa. Olivatko miehet tuttuja keskenään, vai minkälainen kytkös kaksikolla ennestään oli?"Ei minkäänlaista", Ruoppila paljastaa. "Olin vain päättänyt, että Issakan Valo pitää saada valmennukseen Keski-Suomeen, jotta sitä voi käydä katsomassa, vaikka työt haittaavat kovasti harrastusta. Antti oli pärjännyt hyvin Hetviinan ja Polaran kanssa, ja kysyin, että mahtuisiko Issakan Valo hänelle treeniin. Se mahtui.". Laaja-alaisesti mukana lajissaAlkuinnostuksen ja huippuhevosen hankinnan välissä Ruoppila halusi syventää omaa lajituntemustaan. Sellainen hän on ollut aina. Mitä enemmän saa tietoa siitä mistä tykkää, sitä vahvemmalla pohjalla toimitaan.Hän pyöri ahkerasti jo nuoruusvuosinaan Killerillä, ja 2000-luvun alussa Ruoppila haluttiin mukaan raviradan hallitukseen."Olin ollut paljon järjestötouhuissa mukana, ja tuntui hienolta, kun ajatuksiani haluttiin kuulla. Se kuitenkin yllätti täysin, että minua ehdotettiin hallituksen puheenjohtajaksi. Sitä piti miettiä, koska raviurheilussa olin ehtinyt törmätä vahvoihin mielipiteisiin, ja monenlaisiin tilanteisiin. Hevosihmiset ovat kuitenkin ihan oma lajinsa", Ruoppila hymähtää.Ruoppila suostui ja pesti huipentui vuonna 2008 järjestettyihin Kuninkuusraveihin. Hän toimi tapahtumassa Kuninkuusravien päätoimikunnan puheenjohtajana."Ravit menivät loistavasti, vaikka silloin kisaviikonloppuna tummassa puvussa tulikin kuuma. Sen pestin lisäksi olin kaksi kautta Hippoksen valtuuskunnassa. Silloin käytiin paljon rataluokituskeskustelua."Silloinen raviradan toimitusjohtaja jätti taakseen taloussotkuja, joita Ruoppila jäi muutamaksi vuodeksi selvittelemään. Vastoinkäymiset opettavat eniten, ja Ruoppilalle ei ole jäänyt ravimatkasta mitään hampaankoloon."Ehdottamasti on ollut jo tähän saakka hieno reissu. Olen tosi kiitollinen, että sain nähdä myös järjestöpuolen. Kun aloitin lähettinä ja pääsin puheenjohtajaksi saakka, niin onhan siinä nähnyt raviurheilusta monta puolta. Olen aina tykännyt seurata lajia, ja käynyt katsomassa raveja noin kymmenessä eri maassa. Paljon on päässyt ihan konkreettisesti näkemään ja kokemaan", Ruoppila kiittelee. .Kuninkuusravit realistinen tavoiteRuoppila on jopa hieman hämmentynyt alkuvuoden nousukiidosta, sillä parin kuukauden aikana hänen pidempiaikaisesta ja suurimmasta unelmastaan on tullut pikavauhtia totta. Issakan Valosta ja Kuninkuusraveista ei oikeastaan edes voi olla puhumatta samassa lauseessa."Issakan Valoa on ollut kiva seurata, ja pyrin pääsemään myös paikan päälle jännittämään sen suorituksia. On ollut hienoa fiilistellä. Ajatuksena oli, että hevosen ei tarvitse olla ihan huippu, mutta kuitenkin sellainen, ettei tarvitsisi heti heitellä lisää seteleitä perään. Tähän saakka kaikki on mennyt yli odotusten. Kuninkuusravipisteitä on tullut hyvin, ja Issakan Valo tuntuu kolkuttelevan ihan tosissaan ykkössarjoja."Nähtäväksi jää, millaisen luvun Issakan Valo tulevina vuosina kirjoittaa Ahti Ruoppilan ravitarinaan. Menestystä tärkeämmäksi asiaksi Ruoppila nostaa ne sadat kohtaamiset ravi-ihmisen kanssa, jotka ovat tuoneet hänelle joka kerta tunteen, että nyt ollaan yhteisen intohimon äärellä.”Kavereita ja ystäviä on ravien parista paljon. On ihmisiä, joita ei ole nähnyt pariin vuosikymmeneen, mutta sitten kun kohdataan, niin aina löytyy juteltavaa.” .Ahti RuoppilaSyntynyt 18.10.1963 JyväskylässäInnostui ratsastuksesta alakouluikäisenäPäätti jo kauan sitten, että ostaa jonain päivänä hyvän hevosenIssakan Valo kiinnosti muita ehdokkaita enemmän, ja teki siitä helmikuun alussa kaupat Leo Mönttisen kanssaUnelmana osallistua orin kanssa kotiradan Kuninkuusraveihin kesän lopulla

Ratsastava valon lähettiläs – Ahti Ruoppilan haaveet ovat toteutuneet yksi kerrallaan

Aiheeseen liittyvää