Keskiviikko 24.1. Hollola–Vermo–Hollola.Tallista kuuluu naputusta. Juha Utala vaihtaa nauloja illan starttihevosille ja surauttaa samalla hokkeja tiiviisti kiinni kenkiin. Pidosta ei parane luistaa.Sanna Utala ruokkii hevoset ja pakkaa heinää hevosautoon. Välillä hän käy sipaisemassa kaviorasvaa tallinkäytävällä seisovien ravihevosten kavioihin. Työntekijä Viivi Vilkman alkaa letittämään Payetia – Vilkman on tallin letitysvastaava, Sanna Utala kertoo.”Katson aina kengityksen kuntoon kotona ennen lähtöä. Nämä eivät ole vanhassa kengässä, joten riittää, kun vaihdan osan nauloista”, Juha Utala sanoo.”Tämä kokeneempi versio kuulee ravipaikalla äänestä, jos matkan aikana on tapahtunut jotain”, mies jatkaa ja vilkaisee vaimoaan virnuillen.”Mä jo odotin, että sä sanot vanha rouva”, kuuluu Sanna Utalan kuitti.”Meinasin tarjota vanhaa versiota, mutta vaihdoin”, mies hymyilee vastaukseksi.. Utaloiden yhteispeli toimii, kuten koko tiimin. Pari kuukautta Utala Racingilla töissä ollut Vilkman kertoo, että töissä viihtyy ja meininki on hyvä. Hän oli opiskeluaikaan tallilla työharjoittelussa, mutta nykyään hän on vakituinen pala porukkaa.Tallissa on rauhallista. Hevosauto on pakattu, ja perässä tuleva traileri myös. Vain hevoset puuttuvat.Silja Kylliäinen astelee ovesta talliin. Hän on lähdössä mukaan Vermoon. Sanna Utala haluaa varmistaa, ettei turhaa kiirettä tule ravipaikallakaan.Utalat kuvaavat keskiviikkoa leppoisaksi päiväksi, jolloin ehtii myös siivota. Kello on soinut tuttuun tapaan kello 5.30. Päivän aikana on jo ehditty tehdä monia töitä, kuten käydä Jokimaan raviradalla hevosten kanssa.Vilkman mainitsee energiajuomien olevan avain pitkien päivien selättämiseen. Alla olevalta videolta voit katsoa, miten ravipäivä eteni. Juttu jatkuu videon ja kuvien jälkeen..Ravireissu alkaaPayet talutetaan traileriin, Lucky Flevo ja Titania Hills menevät autoon. Ihmiset kipuavat autoon, ja lopuksi hyttiin kannetaan myös iso kanisterillinen lämmintä vettä.Vedenhaku tai lämpimän veden saanti ravipaikoilla voi olla joskus ylimääräisen työn takana. Kun veden tuo mukanaan, sitä on aina lähellä.”Kaikki on kyydissä. Sitä mitä ei ole, se lainataan. Tulihan meillä passit?” Sanna Utala toteaa yhdistelmän lähtiessä matkaan.Passit ovat mukana, mutta vuosien saatossa matkasta on jäänyt kaikenlaista. Kerran Loviisassa Juha Utalalta unohtui ajovaatteet kotiin.Kesäravitunnelmasta ei ollut puutetta, kun Utala puki vaimonsa tiiviin hihattoman liivin ylleen ja haki Hevarilta vähän liian piukat valkoiset housut. Kenkinä toimi sandaalit.”Moilanenkin (ravikuski Ari Moilanen) myöhästyi voltista, kun tuijotti mun pers…”, Utala hörähtää.Tuolloin epäasiallisesta ajoasusta ei saanut sakkoa, nykyään on toisin.. Hollolan sijainti ravikartalla on ihanteellinen. ”Aivan sama mille radalle mennään, raveihin lähdetään puoli neljä ja kaikkialle ajaa 1,5–2 tuntia”, Sanna Utala sanoo.Juha Utala on jo pitkän linjan ravivalmentaja, jonka uran varrelle mahtuu jos jonkinlaista. Ravimatkoilla hän on selvinnyt ilman isoja ongelmia.Kerran yksi hevonen hermostui yllättäen kyydissä niin pahasti, että se alkoi potkia isoa hevosautoa remonttiin. Onneksi kaikki tapahtui ennen Lahtea, ja hevonen saatiin purettua autosta ja vietyä takaisin kotiin.Syy kohtaukselle ei selvinnyt ikinä, ja hevonenkin juoksi vielä myöhemmin kilpaa.Yleensä ajomatkat sujuvat leppoisasti. Välillä jutellaan, välillä ollaan hiljaa tai puhutaan puhelimessa. Juha Utalalla on tapana esittää nuoremmille musiikkivisoja – iskelmäpainotteisesti – joissa riittää haastetta. .Pärjäämistä voi toivoaPuhelin soi. Hevosenomistaja kyselee valmentajalta illan odotuksista.”On vaikea ennustaa, miten käy. Kun matkassa on aina monta mutkaa. Meillä on nyt kolme hyvää hevosta mukana, joten voisi odottaa, että vähän pärjäisikin”, Utala sanoo.Payetilla ja Lucky Flevolla on voitot alla, Titania Hillsillä kakkonen. Utalalla on illalla yksi lainaohjastettava.”Yleensä kaikki ajettavani ovat tuttuja hevosia. Jos joku tulee ensimmäistä kertaa, niin sitä miettii tarkemmin etukäteen, millainen hevonen on kyseessä. Seuraan paljon raveja, ja usein on perstuntuma siitä, millainen kukin hevonen on.”Utala tunnetaan rentona huulenheittäjänä, mutta lähdön aikana hän keskittyy.”Ei lähtöjä voi vetää vihellellen. Nykyään lähdöt ovat niin tasaisia, ettei niissä voi ajaa väljästi vaan pitää keskittyä.”. Ravikuski häviää lähdön useammin kuin voittaa. Miten hyvin Juha Utala käsittelee epäonnistumisia?”Pettymyksissä voi mennä hetki aikaa, riippuen millainen se on. Oma typerä virhe kismittää pidempään, jos joku muu sotkee lähdön, palaute tulee annettua äkkiä. Vähän ajan päästä helpottaa, kun kävelee pienen mutkan.”Jos hevoset eivät pärjää, ei Utala ala keksiä syitä. ”Itselle pitää olla rehellinen. Joskus hevonen voi voittaa, mutta en ole tyytyväinen ja joskus voi olla kolmas, mutta hevonen on todella hyvä. Numerot eivät aina kerro kaikkea, ne vain näyttelevät suurta osaa tässä lajissa.” .Viimeiset viilaukset suunnitelmiinVermon talliportti häämöttää. Autossa tehdään viimeiset viilaukset illan suunnitelmasta. Jokainen vastaa omasta hoidokistaan, mutta ravipaikoilla kaikki auttavat tarvittaessa toisiaan.”Raveihin on aina mukava tulla. Siinä on työt, huvit ja harrastukset samassa. Ihmisistä tulee läheisiä, kun heitä näkee monta kertaa viikossa”, Juha Utala kertoo.Edes huono keli ei latista tunnelmaa. Ei edes tänään, vaikka taivaalta sataa räntää ja Sanna Utala toteaa, että toppavaatteissa taitaa tulla kuuma.”Lentääköhän radalla vesi? Tarvitaanko kurakaaret?” Sanna Utala pohtii kärryjen varustamista.. Kärryt nostetaan alas trailerin perästä. Sitten tavarat alkavat siirtyä kuin itsestään katoksille, samoin hevoset.Juha Utala lähtee vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan ensimmäiseen ajotehtäväänsä. Muu tiimi jää katoksille. Payet on ensimmäisenä tulessa lähdössä 4.”Tässä on sopivasti aikaa. Turkuun lähdetään usein liian myöhään, kun siellä käydään harvemmin. Kerran aloin matkalla katsoa kelloa, että 20 minuutin päästä pitäisi alkaa lämmittää hevosta”, Sanna Utala kertoo.Autossa oli tiukka käskynjako, ja kun hevosauto kurvasi varikolle, esittelyyn meni lähtö, jonka jälkeen lämmitys alkoi. Niin vain hevonen oli valmiina oikeaan aikaan. .Hyviä ja huonoja starttejaSanna Utala hyppää Payetin kärryille ja lähtee metsälenkille. Sitten mies ottaa ohjakset ja lämmitykseen. Molemmat sanovat, että hevonen ei tunnu miltään, ja se menee aina vaan sitä omaa ”hötkötystään”.Lähtöauton kiihdyttäessä hevonen tietää, että nyt mennään kilpaa. 9-vuotiaaksi kääntynyt ruuna on tienannut urallaan jo liki 240 000 euroa, ja se on tällä hetkellä yksi Suomen parhaimpia kilpahevosia.Vermossa hevonen sai huonon juoksukulun ja se tuli Hierro Bokon jälkeen toisena maaliin..Siinä missä Payet on ja katselee, Lucky Flevo on sähäkämpi tapaus. Loppuvuodesta Traveran huutokaupasta Suomeen ostettu readycashilainen ruuna on valmentajan mukaan tulisieluinen ja kyvykäs, mutta sen vaihdelaatikossa on vielä laittelemista.Keskiviikkona hevonen laukkasi hylkyyn.”Hevosen mukaan vaihtelee, miten kauan niillä menee aikaa sopeutumiseen. Ajelen uusilla aina itse vähän aikaa ja seurailen, miten nopeasti ne esimerkiksi väsyvät tietyistä treeneistä. Koitan tutustua hevoseen ja hevonen näyttää suhteellisen nopeasti, milloin se on valmis starttiin.”.Titania Hills voittoonTitania Hills saapui myös talliin loppuvuodesta. Se on aiemmin ollut Björn Goopilla Ruotsissa.Utala sanoo, että joidenkin valmentajien jäljiltä tietää, että hevosen ajot on ajettu, eivätkä ne pärjää Suomessa, vaikka lähdöt ovat helpompia. ”Jos hevonen on oikeasti hyvä, se pärjää täälläkin, vaikka tulisi keneltä.”Titania Hills on juossut Ruotsissa kovia lähtöjä ilman voittoja, mutta se on suorittanut hyvin. Vermossa tamma otti uransa ensimmäisen voiton. Se tuli suhteellisen helposti.”Nämä ovat kaikki hyviä hevosia, mutta ainahan sitä odottaa sellaisia suurkilpailuvoittajia, joiden kanssa pääsisi vaikka käymään ulkomailla. Vuodesta toiseen sitä odottaa hyviä hevosia ja se ruokkii sitä intoa tehdä. Rakkaudesta lajiin.” .Ilta on jo pitkälläVermon varikkoalue on hiljentynyt. Sanna Utala nauraa, että aina he ovat viimeisten joukossa.Hevoset on puettu lähdön jälkeen loimiin ja jalkoihin kääritty kylmät. Niitä juotetaan ja harjataan. Tänään ei käydä pesulla, mutta monesti sekin tehdään. Hevoset kävelytetään startin jälkeen ja vielä pieni rinki ennen lastaamista.Heinäverkot eteen ja kotimatkalle.. Kello on juuri lyönyt 23.30, kun yhdistelmä parkkeerataan tallin edustalle. Kärryt pois, hevoset kävelylle ja varusteiden purku.”Tästä päivästä löytyy kaikki elementit: katkera tappio, kirvelevä epäonnistuminen ja hieno voitto, johon oli tietty mukava lopettaa. Pääasiassa ilta oli positiivinen”, kuuluu Juha Utalan viimeinen analyysi.Hetki vielä, sitten nukkumaan. Kello soi 5.30 seuraavaan päivään ravitallilla.
Keskiviikko 24.1. Hollola–Vermo–Hollola.Tallista kuuluu naputusta. Juha Utala vaihtaa nauloja illan starttihevosille ja surauttaa samalla hokkeja tiiviisti kiinni kenkiin. Pidosta ei parane luistaa.Sanna Utala ruokkii hevoset ja pakkaa heinää hevosautoon. Välillä hän käy sipaisemassa kaviorasvaa tallinkäytävällä seisovien ravihevosten kavioihin. Työntekijä Viivi Vilkman alkaa letittämään Payetia – Vilkman on tallin letitysvastaava, Sanna Utala kertoo.”Katson aina kengityksen kuntoon kotona ennen lähtöä. Nämä eivät ole vanhassa kengässä, joten riittää, kun vaihdan osan nauloista”, Juha Utala sanoo.”Tämä kokeneempi versio kuulee ravipaikalla äänestä, jos matkan aikana on tapahtunut jotain”, mies jatkaa ja vilkaisee vaimoaan virnuillen.”Mä jo odotin, että sä sanot vanha rouva”, kuuluu Sanna Utalan kuitti.”Meinasin tarjota vanhaa versiota, mutta vaihdoin”, mies hymyilee vastaukseksi.. Utaloiden yhteispeli toimii, kuten koko tiimin. Pari kuukautta Utala Racingilla töissä ollut Vilkman kertoo, että töissä viihtyy ja meininki on hyvä. Hän oli opiskeluaikaan tallilla työharjoittelussa, mutta nykyään hän on vakituinen pala porukkaa.Tallissa on rauhallista. Hevosauto on pakattu, ja perässä tuleva traileri myös. Vain hevoset puuttuvat.Silja Kylliäinen astelee ovesta talliin. Hän on lähdössä mukaan Vermoon. Sanna Utala haluaa varmistaa, ettei turhaa kiirettä tule ravipaikallakaan.Utalat kuvaavat keskiviikkoa leppoisaksi päiväksi, jolloin ehtii myös siivota. Kello on soinut tuttuun tapaan kello 5.30. Päivän aikana on jo ehditty tehdä monia töitä, kuten käydä Jokimaan raviradalla hevosten kanssa.Vilkman mainitsee energiajuomien olevan avain pitkien päivien selättämiseen. Alla olevalta videolta voit katsoa, miten ravipäivä eteni. Juttu jatkuu videon ja kuvien jälkeen..Ravireissu alkaaPayet talutetaan traileriin, Lucky Flevo ja Titania Hills menevät autoon. Ihmiset kipuavat autoon, ja lopuksi hyttiin kannetaan myös iso kanisterillinen lämmintä vettä.Vedenhaku tai lämpimän veden saanti ravipaikoilla voi olla joskus ylimääräisen työn takana. Kun veden tuo mukanaan, sitä on aina lähellä.”Kaikki on kyydissä. Sitä mitä ei ole, se lainataan. Tulihan meillä passit?” Sanna Utala toteaa yhdistelmän lähtiessä matkaan.Passit ovat mukana, mutta vuosien saatossa matkasta on jäänyt kaikenlaista. Kerran Loviisassa Juha Utalalta unohtui ajovaatteet kotiin.Kesäravitunnelmasta ei ollut puutetta, kun Utala puki vaimonsa tiiviin hihattoman liivin ylleen ja haki Hevarilta vähän liian piukat valkoiset housut. Kenkinä toimi sandaalit.”Moilanenkin (ravikuski Ari Moilanen) myöhästyi voltista, kun tuijotti mun pers…”, Utala hörähtää.Tuolloin epäasiallisesta ajoasusta ei saanut sakkoa, nykyään on toisin.. Hollolan sijainti ravikartalla on ihanteellinen. ”Aivan sama mille radalle mennään, raveihin lähdetään puoli neljä ja kaikkialle ajaa 1,5–2 tuntia”, Sanna Utala sanoo.Juha Utala on jo pitkän linjan ravivalmentaja, jonka uran varrelle mahtuu jos jonkinlaista. Ravimatkoilla hän on selvinnyt ilman isoja ongelmia.Kerran yksi hevonen hermostui yllättäen kyydissä niin pahasti, että se alkoi potkia isoa hevosautoa remonttiin. Onneksi kaikki tapahtui ennen Lahtea, ja hevonen saatiin purettua autosta ja vietyä takaisin kotiin.Syy kohtaukselle ei selvinnyt ikinä, ja hevonenkin juoksi vielä myöhemmin kilpaa.Yleensä ajomatkat sujuvat leppoisasti. Välillä jutellaan, välillä ollaan hiljaa tai puhutaan puhelimessa. Juha Utalalla on tapana esittää nuoremmille musiikkivisoja – iskelmäpainotteisesti – joissa riittää haastetta. .Pärjäämistä voi toivoaPuhelin soi. Hevosenomistaja kyselee valmentajalta illan odotuksista.”On vaikea ennustaa, miten käy. Kun matkassa on aina monta mutkaa. Meillä on nyt kolme hyvää hevosta mukana, joten voisi odottaa, että vähän pärjäisikin”, Utala sanoo.Payetilla ja Lucky Flevolla on voitot alla, Titania Hillsillä kakkonen. Utalalla on illalla yksi lainaohjastettava.”Yleensä kaikki ajettavani ovat tuttuja hevosia. Jos joku tulee ensimmäistä kertaa, niin sitä miettii tarkemmin etukäteen, millainen hevonen on kyseessä. Seuraan paljon raveja, ja usein on perstuntuma siitä, millainen kukin hevonen on.”Utala tunnetaan rentona huulenheittäjänä, mutta lähdön aikana hän keskittyy.”Ei lähtöjä voi vetää vihellellen. Nykyään lähdöt ovat niin tasaisia, ettei niissä voi ajaa väljästi vaan pitää keskittyä.”. Ravikuski häviää lähdön useammin kuin voittaa. Miten hyvin Juha Utala käsittelee epäonnistumisia?”Pettymyksissä voi mennä hetki aikaa, riippuen millainen se on. Oma typerä virhe kismittää pidempään, jos joku muu sotkee lähdön, palaute tulee annettua äkkiä. Vähän ajan päästä helpottaa, kun kävelee pienen mutkan.”Jos hevoset eivät pärjää, ei Utala ala keksiä syitä. ”Itselle pitää olla rehellinen. Joskus hevonen voi voittaa, mutta en ole tyytyväinen ja joskus voi olla kolmas, mutta hevonen on todella hyvä. Numerot eivät aina kerro kaikkea, ne vain näyttelevät suurta osaa tässä lajissa.” .Viimeiset viilaukset suunnitelmiinVermon talliportti häämöttää. Autossa tehdään viimeiset viilaukset illan suunnitelmasta. Jokainen vastaa omasta hoidokistaan, mutta ravipaikoilla kaikki auttavat tarvittaessa toisiaan.”Raveihin on aina mukava tulla. Siinä on työt, huvit ja harrastukset samassa. Ihmisistä tulee läheisiä, kun heitä näkee monta kertaa viikossa”, Juha Utala kertoo.Edes huono keli ei latista tunnelmaa. Ei edes tänään, vaikka taivaalta sataa räntää ja Sanna Utala toteaa, että toppavaatteissa taitaa tulla kuuma.”Lentääköhän radalla vesi? Tarvitaanko kurakaaret?” Sanna Utala pohtii kärryjen varustamista.. Kärryt nostetaan alas trailerin perästä. Sitten tavarat alkavat siirtyä kuin itsestään katoksille, samoin hevoset.Juha Utala lähtee vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan ensimmäiseen ajotehtäväänsä. Muu tiimi jää katoksille. Payet on ensimmäisenä tulessa lähdössä 4.”Tässä on sopivasti aikaa. Turkuun lähdetään usein liian myöhään, kun siellä käydään harvemmin. Kerran aloin matkalla katsoa kelloa, että 20 minuutin päästä pitäisi alkaa lämmittää hevosta”, Sanna Utala kertoo.Autossa oli tiukka käskynjako, ja kun hevosauto kurvasi varikolle, esittelyyn meni lähtö, jonka jälkeen lämmitys alkoi. Niin vain hevonen oli valmiina oikeaan aikaan. .Hyviä ja huonoja starttejaSanna Utala hyppää Payetin kärryille ja lähtee metsälenkille. Sitten mies ottaa ohjakset ja lämmitykseen. Molemmat sanovat, että hevonen ei tunnu miltään, ja se menee aina vaan sitä omaa ”hötkötystään”.Lähtöauton kiihdyttäessä hevonen tietää, että nyt mennään kilpaa. 9-vuotiaaksi kääntynyt ruuna on tienannut urallaan jo liki 240 000 euroa, ja se on tällä hetkellä yksi Suomen parhaimpia kilpahevosia.Vermossa hevonen sai huonon juoksukulun ja se tuli Hierro Bokon jälkeen toisena maaliin..Siinä missä Payet on ja katselee, Lucky Flevo on sähäkämpi tapaus. Loppuvuodesta Traveran huutokaupasta Suomeen ostettu readycashilainen ruuna on valmentajan mukaan tulisieluinen ja kyvykäs, mutta sen vaihdelaatikossa on vielä laittelemista.Keskiviikkona hevonen laukkasi hylkyyn.”Hevosen mukaan vaihtelee, miten kauan niillä menee aikaa sopeutumiseen. Ajelen uusilla aina itse vähän aikaa ja seurailen, miten nopeasti ne esimerkiksi väsyvät tietyistä treeneistä. Koitan tutustua hevoseen ja hevonen näyttää suhteellisen nopeasti, milloin se on valmis starttiin.”.Titania Hills voittoonTitania Hills saapui myös talliin loppuvuodesta. Se on aiemmin ollut Björn Goopilla Ruotsissa.Utala sanoo, että joidenkin valmentajien jäljiltä tietää, että hevosen ajot on ajettu, eivätkä ne pärjää Suomessa, vaikka lähdöt ovat helpompia. ”Jos hevonen on oikeasti hyvä, se pärjää täälläkin, vaikka tulisi keneltä.”Titania Hills on juossut Ruotsissa kovia lähtöjä ilman voittoja, mutta se on suorittanut hyvin. Vermossa tamma otti uransa ensimmäisen voiton. Se tuli suhteellisen helposti.”Nämä ovat kaikki hyviä hevosia, mutta ainahan sitä odottaa sellaisia suurkilpailuvoittajia, joiden kanssa pääsisi vaikka käymään ulkomailla. Vuodesta toiseen sitä odottaa hyviä hevosia ja se ruokkii sitä intoa tehdä. Rakkaudesta lajiin.” .Ilta on jo pitkälläVermon varikkoalue on hiljentynyt. Sanna Utala nauraa, että aina he ovat viimeisten joukossa.Hevoset on puettu lähdön jälkeen loimiin ja jalkoihin kääritty kylmät. Niitä juotetaan ja harjataan. Tänään ei käydä pesulla, mutta monesti sekin tehdään. Hevoset kävelytetään startin jälkeen ja vielä pieni rinki ennen lastaamista.Heinäverkot eteen ja kotimatkalle.. Kello on juuri lyönyt 23.30, kun yhdistelmä parkkeerataan tallin edustalle. Kärryt pois, hevoset kävelylle ja varusteiden purku.”Tästä päivästä löytyy kaikki elementit: katkera tappio, kirvelevä epäonnistuminen ja hieno voitto, johon oli tietty mukava lopettaa. Pääasiassa ilta oli positiivinen”, kuuluu Juha Utalan viimeinen analyysi.Hetki vielä, sitten nukkumaan. Kello soi 5.30 seuraavaan päivään ravitallilla.