Paljon rentoa laukkaa ja useasti vettä – Terho Rautiaisen tallilla pidetään rutiineista kiinni

Alkuvuoden statistiikka (tilanne 27.3.) osoittaa viittä voittoa ja 12 toista sijaa. Se ei valmentajakonkarin mieltä lämmitä..”Tatuarillakin Tampereen 75:ssä hävisin kaksi senttiä. No, toivotaan, että kääntyy vielä.”.Maanantain jälkeen Tatuarilla on jo kaksi peräkkäistä ykkössijaa. Voitot eivät silti tule helposti, eikä ravitallin pitäjän arkikaan sitä ole. Rautiaisilla painetaan pitkää päivää, jotta kaikki tilalla asustavat reilu 30 hevosta tulee päivittäin hoidettua. Kesällä hevosmäärä voi nousta 70:een, kun oriaseman toiminta pyörii täydellä teholla..Ravitalli Terho Rautiaisen toiminnasta vastaa mies itse yhdessä Maarit Huttusen, heidän tyttärensä Jenni Rautiaisen ja yhden työntekijän kanssa. .Terho RautiainenKangasniemellä asuva ammattivalmentaja, hevoskasvattaja ja siittolanpitäjäPerheeseen kuuluu avopuoliso Maarit Huttunen ja tytär Jenni RautiainenKasvattanut 80 suomenhevosta, mutta ensimmäinen kasvatti oli lämminverinen Vic Vaktor.Aamu alkaa kuuden pintaan hevosten ruokinnalla. Ennen kuin isäntä aloittaa ajohommat, hän ottaa kevyet lämpöiset alle luomalla 14 karsinaa. ”Vitali tekee ne loppuun.”.Puoli kahdeksalta, kesät talvet, Rautiainen lähtee ensimmäisen hevosen kanssa ajolle. Myös perheen naisväki aloittaa treenit samoihin aikoihin..Ravipäivänä rutiinit toistetaan, hieman tiiviimmässä tahdissa tosin. Tänään on lähtö Kuopioon kolmen hevosen kanssa iltapäivällä, joten kiirettä pitää, vaikka Kuopio onkin Kangasniemeltä katsottuna yksi lähiradoista..Vesi parantaa paljonAjamiseen tilalta löytyy noin 6 kilometriä maastoja omilla mailla, ja vähän muuta siihen päälle. Talvisin järven jäältä löytyy hokin jälkiä. Kuluvana talvena jäällä on tosin vain kahluutettu lumisohjossa, kun jään päälle on noussut paljon vettä. Kesällä hevoset uivat veneen perässä..Vesi onkin vanhin voitehista, ja sille on Rautiaisella käyttöä. Kuntoutustoimintaa varten aikoinaan rakennettu vesikävelytysallas on ahkerassa käytössä. Kuntoutettavia tilalla ei enää liiemmin näy, mutta vedessä kävelevät niin kilpailuista tulleet kuin sinne menevät hevoset..”Yleensä meillä hiitataan kerran viikkoon ja kolme kertaa viikossa hevonen kävelee vedessä.”.”Kylmä ehkäisee vaivoja ja parantaa. Jokaisen kilpailun jälkeisenä päivänä hevonen kahlaa puoli tuntia, vapaa on sitten seuraavana päivänä.Terho Rautiainen hevosten vesikävelytyksestä.Vesialtaassa on vettä noin 60–70 senttiä, ja kokenut hevonen kahlaa siellä tunnin kerrallaan. Ennen vesikävelypaikan valmistumista valmennuksessa tehtiin enemmän hölkkä- ja kävelylenkkejä, myös ratsastusta. Nyt ne ovat jääneet pois..”Kylmä ehkäisee vaivoja ja parantaa. Jokaisen kilpailun jälkeisenä päivänä hevonen kahlaa puoli tuntia, vapaa on sitten seuraavana päivänä. Se täytyy muistaa, että kun hevosta totutetaan, ensimmäisten lenkkien pitää olla lyhyitä, ettei hevonen väsy”, Rautiainen kertoo..”Moni virkeä hevonen, joka painaa ohjille, rauhoittuu ajamisessakin, kun se saa kävellä paljon vedessä”, Huttunen lisää..Rautiainen sanoo, että tilan ympäristössä on sen verran mukavat harjoittelupaikat, ettei tallin hevosia tarvitse käyttää hiittaamassa radalla ennen startteja tai edes koelähtöjä. ”Täällä mennään rinnakkain suoralla, kyllä ne toisiin hevosiin oppii”, mies toteaa..Kokeneemmille ajotreeni ei ole ravihiittiä, vaan puhdasta laukkaa. .”Suivikkaalla ei ole montaa laukkamerkintää, mutta sen kaikki invervallitreenit olivat laukkavetoja.”.Rautiainen kertoo, että yleinen tapa on laukkuuttaa kärryiltä kilometrin suoran päähän, lyhyt palautus ja sama toiseen suuntaan. Esimerkiksi Suivikas teki keskimäärin kolmesta neljään laukkavetoa per treeni..”Selästä ei ole laukattu. Laukkaaminen on hyvä treenimuoto, ja hevoset oppivat menemään isoa, rentoa laukkaa. Kyllä ne ymmärtävät, että kun tuolla suoran päässä kääntää pienen ringin, niin lähtevät luonnostaan laukkaamaan.”.Laukkavetoja Rautiainen alkaa tehdä ravurin kanssa vasta sitten, kun hevosella on jo kokemusta radoilta ja se on tottunut menijä. .Normaalia arkea, eli kiirettäKello lähestyy puolta päivää. Osa hevosista on ajettu, osa pitää vielä treenata ennen kuorma-auton starttaamista. Pirttilän Olga ohjataan vesikävelykoneeseen..Aamun tarhailleet hevoset tuodaan sisälle tai valjastukseen. Äiti ja poika, Tasokas ja Vappen, lähtevät isän ja tyttären kanssa lenkille..”Tämä on tällaista normaalia ravitallin arkea”, Huttunen toteaa. Hän jää talliin panemaan hevosten ruokia ja tekemään treenaamassa oleville ja kilpailuihin lähteville mash-vedet karsinoihin valmiiksi..Ruokaämpäreistä löytyy mustakauraa, jonka syöttöä Rautiaisella on lisätty lähivuosina. .”Viime vuonna viljelin kahdeksan hehtaarin alalla. Vielä meilläon tavallistakin kauraa vähän, mut-ta kun se loppuu, syötetään pelkkää mustaa”, Rautiainen toteaa..Hän innostui mustakaurasta muutama vuosi sitten luettuaan asiasta. Mustakauraa ei litistetä, ja sitä annostellaan hieman vähemmän normaaliin kauraan verrattuna..”Se on tavallista kauraa rasvaisempaa ja käy kaikille. Se sopii mielestäni huonomahaiselle, siinä ei ole toksiineja ja se imeytyy hyvin.”.Rautiaisen mielestä mustakauran hyödyt on nähty, koska hevosten mahat ovat toimineen paremmin..Kengitys vie aikaaRaveihin lähtevät hevoset otetaan sisälle. Ennen lähtöä Rautiainen vaihtaa kaikkien kenkiin neljä uutta naulaa ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. .”Tallin pyörittämisen lisäksi pidän 120 hevosta kengässä vuodessa. Jennin poikaystävä Jani Ripatti on myös iso apu.”.Kiirettä piisaa. Maarit Huttunen kertoo, että vielä tässä vaiheessa vuotta he voivat vielä piipahtaa lyhyellä lomalla, mutta huhtikuun lopusta alkaa vuorokauden minuuteille olemaan käyttöä..Tammoja tuodaan monesti illasta, ja siemennyshommat hoidetaan ani varhain. Spermapaketit ajetaan Mikkelintien varteen puoli seitsemäksi, jotta Jyväskylän suuntaan ehtivät lastit saadaan matkaan..Illalla aikaa vievät myös siementilaajat ja Matkahuollon lappujen täyttö. Osa oreista asuu paikan päällä, ja osaa käytetään Rautiaisella tarpeen mukaan. Yhteensä oreja on tarjolla yli kymmenen..”Monesti se on niin, että se tamma, joka tänne ensin tulee, se lähtee viimeisenä pois”, Rautiainen sanoo..Hän tarkoittaa sillä sitä, että liian aikaisin ei miehen mielestä kannata siementää. Rautiainen on sitä mieltä, että pari kunnon kiimaa kannattaa odottaa ennen kuin aloittaa..”Jos liian aikaisin lähdetään siementämään, tamma ei ole kunnon kiimassa eikä kohdunkaula ole tarpeeksi auki. Sitten tulee herkemmin tulehduksia, joita sitten hoidetaan pitkään.”.Nuorten kehittyminen on ilo silmälleSiinä missä uusia hevosia saatetaan alulle, nuoren polven kasvamista Rautiainen seuraa mielellään. .”Tässä työssä on hienoa seurata, miten varsat kehittyvät. Sitten se on myöhemmin iso palkinto, jos voittajaesittelyyn pääsee.”.Rautiainen mainitsee, että tilalla asuu kaksi 2-vuotiasta, Rosee ja Huvitella, joiden hän uskoo joskus pääsevän otsikoihin. Toinen on Tähen Toivomuksesta ja toinen Kihiseestä..”Niistä tulee molemmista jotain. Niillä on todella matkaa voittava ravi.”.Parivuotiaita Rautiainen käyttää valjaissa kerta viikkoon, syksyllä sitten enemmän. Niiden kanssa ei laukata tai oteta muuten tehoja irti, ne hölkkäävät rauhassa kohti tulevaisuuden haasteita..Muun ajan varsat viettävät kavereiden kanssa pihatossa. Rautiaisen mielestä varsat on helpompia käsitellä, kun se saavat keskenään nujuta ylimääräiset virrat..”Ei tämä työ ole helpommaksi muuttunut, mutta tässä näkee tulokset heti. Suomenhevonen on hyvä kaveri, jonka kanssa on mukava touhuta. Ne kestävät treeniä, ja starttiinkin voi tulla valmiilla jo 3-vuotiaana.”.”On täällä jotain lämpöisiäkin, mutta niiden pitäisi olla niin hyviä, eikä sellaisia ole sattunut kohdalle. Kuninkuustason suomenhevosia on ollut useampia.”.Vapaaillat vasaran varressaTerho Rautiaisen työssä ja harrastuksessa on samoja elementtejä.Voisi kuvitella, että vähintäänkin keskikokoisen ravitallin pyörittäminen siitoshommineen imisi miehestä kuin miehestä kaikki mehut, mutta ei välttämättä.Rautiaisella on toinenkin pitkäaikainen harrastus. Siitä hän toivoo olevan hyötyä etenkin sitten, kun ravihommista aika jättää.”Suivikkaan palkintorahoja ei juotu kurkusta alas, vaan ne rahat pantiin kiinteistökauppoihin”, mies naurahtaa.Yksi Rautiaisen harrastus on ostaa taloja ja laitella niitä joko myynti- tai vuokrauskuntoon. Hän ei määriä laske, mutta useamman talon hän on omin käsin peruskorjannut ja myynyt eteenpäin. Ensimmäisen talokaupan hän muistelee solmineensa noin 30 vuotta sitten.Tällä hetkellä miehen omistuksessa on kiinteistöjä kotikunta Kangasniemen lisäksi Mikkelissä, Kouvolassa ja Pieksämäellä. On omakotitaloja ja pienempiä kerrostaloasuntoja.”Silloin kun on ylimääräistä aikaa, niin käyn niitä laittelemassa. Silloin, kun ei raveihin tarvitse lähteä.”Koulutusta rakennusalalle ei Rautiaisella ole, mutta itse oppimalla on syntynyt yhtä ja toista. Hän nauttii rakennustöissä samoista asioista kuin ravivalmennuksessa: käden jälki näkyy.Vuosien saatossa hän on ostanut kiinteistöjä lähinnä pakkohuutokaupoista. Kriteerit ovat tiukat: talojen pitää olla terveitä, hometaloista ei kauppaa tehdä.”Näissä nykyisissä on nyt riittävästi, en aktiivisesti etsi uusia. Mutta jos näistä jotain vuokratuloja saisi sitten, kun ei enää jaksa valmentaa hevosia.”

Paljon rentoa laukkaa ja useasti vettä – Terho Rautiaisen tallilla pidetään rutiineista kiinni

Aiheeseen liittyvää