Jokimäen Sakke ja Eerika Koskenvalta janoavat voittamista – ”Vauhtia piisaa mahdottomasti”

Poniraviurheilussa pitkän ykkösrivistön rakentaminen ei ole lainkaan yksinkertaista, sillä luonteikkailla nelijalkaisilla on usein monta metkua mielessä. Aikansa absoluuttinen huippuponi Golda Apache onnistui keräämään peräti 19 peräkkäisen voiton suoran, ja kaikkineen edesmennyt menestysori kahmi uransa aikana hurjat 126 täysosumaa.

Pellon perukoilta kuuluu kuitenkin kummia, sillä huimaa tolppatehtailua kerrasta toiseen jatkanut Jokimäen Sakke on kuin varkain hiipinyt tilastojen kärkipaikoille peräkkäisten ykkössijojen määrässä. Tällä hetkellä kasassa on 11 voiton suora, ja viimeisin onnistuminen tuli Rovaniemen suurkilpailussa Arctic Pony Kingissä.

Ponin valmentaja Erika Timonen on itsekin hämillään verrattomasta menestysputkesta.

”Ei sitä edes meinaa uskoa todeksi, että se on kulkenut tuolla lailla voitosta voittoon”, Timonen hämmästelee.

”Vauhtia sillä piisaa aivan mahdottomasti, ja se kyllä tietää, mitä radalla täytyy tehdä. Siinä lienee menestyksen salaisuus.”

Käännetään hetkeksi kalenterin sivuja vuoden verran taaksepäin. Timonen etsi tuolloin sopivaa kilpaponia, sillä oman innostuksen lisäksi myös lasten kiinnostus lajia kohtaan oli nostanut orastavasti päätään.

”Se oli vuosi sitten huhtikuussa, kun Sakke oli Hevostalli.netissä myynnissä. Katsoin sen statistiikan Heppa-järjestelmästä, ja otin yhteyttä edelliseen omistajaan Kari Kuusistoon. Halusin luonnollisesti tietää, onko poni tottunut lapsiin, ja millainen se on luonteeltaan. Myyjän toiveena puolestaan oli, että poni pääsisi hyvään kotiin, joten kauppoihin päästiin melko nopeasti”, Erika Timonen sanoo.

Hakupaikaksi sovittiin Limingan kunnassa sijaitseva Tupoksen kylä, ja matka kohti Pelloa saattoi alkaa. Jokimäen Sakke rekisteröitiin lopulta Erika Timosen lasten Elmerin, Elviiran ja Viljamin nimiin.

”Elmeri oli aluksi tosi innokas asian suhteen, mutta hänellä on paljon muitakin harrastuksia, joten vastuu treenaamisesta on jäänyt minun harteilleni. 3-vuotias Elviira on kyllä innokkaasti mukana harjailemassa ja erilaisissa hoitotoimissa, joten kiinnostusta löytyy.”

Timosen perheen silmäterä ei asu omassa pihapiirissä, vaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Mirva Haavikon tallilla. Samaisella tontilla käyskentelee yhteensä kolme ponia ja kolme hevosta, joukossa muun muassa kaverusten yhteinen kimppahevonen Harjan Valtias.

”Välimatkaa on vain kuutisen kilometriä, joten se ei ole minkäänlainen ongelma”, Timonen täsmentää.

Mikä sitten tekee Jokimäen Sakesta niin voitokkaan kilpaponin?

”Sillä on tosi hyvä kilpailupää. Toki ponin eteen tehdään paljon asioita, sillä panostamme kovasti ruokintaan, valmennukseen sekä hoitopuoleen. Ruunaa hierotaan säännöllisesti, ja ajamisen lisäksi sitä pyöritetään paljon liinassa. Tosi tärkeä lenkki on myös vakio-ohjastaja Eerika Koskenvalta, joka ansaitsee ison kiitoksen menestyksestä. Sillä kaksikolla synkkaa älyttömän hyvin, ja Eerika lähtee aina ajamaan, kun vain pyytää.”

Tiistaina täysi-ikäisyyden rajan saavuttanut Koskenvalta on ajanut viimeisenä A-ponivuotenaan kuin hurmiossa. Tämän kauden voittoprosentti on liki 90, ja Jokimäen Sakke on tuonut tämän vuoden kahdeksasta täysosumasta puolet. 200 ajetun voiton rajapyykkiä lähestyvä seinäjokinen nostaa voittoisan ponin osalta muutaman ominaisuuden muiden yläpuolelle.

”Se on sinnikäs, ja voitontahtoa sekä vauhtivaroja löytyy kovasti”, Koskenvalta analysoi.

”Ajettavana Sakke ei ole kuitenkaan helpoimmasta päästä, sillä se osaa tehdä kaikki temput heti, jos keskittyminen vähänkään herpaantuu kärryillä.”

Kokenut ja voitokas ponikuski osaa antaa arvon harvinaisen pitkälle voittokululle.

”Totta kai arvostan tuota hurjaa voittoputkea älyttömän paljon. Olen ajanut sillä monta vuotta kilpaa, joten on ollut hienoa huomata, miten paljon se on kehittynyt vuosi vuodelta.”

Erika Timonen vahvistaa, että Sakesta löytyy tarvittaessa myös luonnetta.

”Se oli samassa tarhassa yhden toisen ponin kanssa, mutta jouduttiin laittamaan ne erikseen, koska tämä pomotti niin paljon. On se joskus lenkeillä hyppinyt pystyynkin, ja penkkoja pitkin ollaan menty, joten aikamoinen kokeilija se on. Täytyy siis olla koko ajan hereillä.”

Tulevaisuuteen katsellaan jalat tiukasti maassa, eikä suurempia tavoitteita ole toistaiseksi asetettu.

”Mennään startti kerrallaan eteenpäin, eikä isoja suunnitelmia ole laadittuna. Yksi ongelma tulee tämän kauden jälkeen, kun täytyy keksiä uusi kuski. Pitää siitä keskustella sitten Eerikan kanssa vielä tarkemmin.”

Timonen jakaa lopuksi kiitosta myös isälleen Antero Nivalle.

”Isä on ollut tiiviisti mukana ravimatkoilla, koska itselläni ei ole vinkkakorttia. Minusta tuntuu, että hänkin on saanut uutta virtaa ja erityisesti uusia tuttuja reissujen myötä. Tästä onkin tullut varsinainen perheharrastus”, Timonen iloitsee.