Sukulinjat: Isä ja tytär ahkeroivat menestyksen eteen, varpajaisetkin otettiin varman päälle kahteen kertaan

Tuomas Pakkanen, 54: .”Elina oli helppo lapsi. Hän ei parkunut, eikä kärsinyt koliikista. Pienestä pitäen hän on kulkenut raveissa, ensimmäistä kertaa ihan vauvana Sotkamon jääraveissa. Kaikki on mennyt hänen kanssaan hyvin, ja Elina on aina tykännyt kulkea mukana..Pienenä Elina matkusti aina auton takapenkillä ja katseli maisemia sivuikkunasta, koska ei hän yltänyt eteensä katselemaan. Matkat sujuivat ilman ongelmia..Nuorena Elinalla oli kerran tylsää tamma- ja varsanäyttelyssä, ja kun liiton puolesta näyttelyssä töissä ollut Alakorven Hannu kysyi tytöltä päivän päätteeksi, millaista näyttelyssä oli, tyttö totesi ykskantaan, että tympeetä. Näin varmaan näyttelyt olivat, mutta hyvin hän jaksoi..Ainoa, mikä pienenä oli, oli se, että taidettiin liikaakin maistella ravimakkaroita. Yhteen aikaan hän ei syönyt ollenkaan makkaroita, eivätkä ne taida edelleenkään paljon maistua..Meidän elämämme on pyörinyt aina hevosten ympärillä, ja niin se pyörii edelleen. Ravireissut ovat olleet yhteistä aikaamme, ja aina joskus niiden yhteyteen olen järjestänyt muuta ohjelmaa. Pohjoisessa kun olen käynyt ajamassa, niin Elinan kanssa olemme käyneet Vaaraniemen Karin luona katsomassa, miten lohia nostetaan. Vähän yritetty katsella maailmaa ja maisemia ravimatkojen aikana..Elinan syntymän muistan hyvin. Aina sanotaan, että tyttöjä joutuu odottamaan, ja niin kävi. Äitinsä kanssa kun lähdimme synnytyslaitokselle sanoin pojille, että huomenna on sitten varmaan varpajaiset. No, ensimmäiset varpajaiset pidettiin sillee, ettei tyttö ollut edes vielä syntynyt enkä minä ollut paikalla. Siika-ahon Artolta kysyttiin hänen varpajaisista kotiin mennessään, että tyttö vai poika, mutta hän joutui vastaamaan, ettei ole vielä tietoa..Kun tyttö syntyi, pidettiin toiset varpajaiset. Varman päälle tehtiin sekin homma. Syntymä vaikutti paljon elämääni ja kyllä se hetkautti ja olin todella otettu..Elina on aina ottanut paljon vastuuta hevosista ja tallin toiminnasta. Hän on sinnikäs ja hän toimii hevosten kanssa määrätietoisesti. Nuorena hän värkkäsi paljon ponien kanssa ja uskon, että poniurheilusta on ollut apua hevosurheiluun. Hevosenlukutaito on kehittynyt jo varhain..Elina osaa asettaa tavoitteita ja hän pyrkii nostamaan hevoset sinne. Siitä se ei jää kiinni, etteikö hän tekisi töitä menestyksen eteen. Elina tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa. Olen hänelle sanonut, että eläimiä ei pidä pelätä, mutta kunnioittaa pitää ja ihmisten tulee osata katsoa eläinten luontaista käytöstä..Elinan parhaita puolia on nöyryys. Hän on sinnikäs ja kova tekemään töitä ja hän on ihmisenä iloinen. Laji on kova ja hevosten kanssa pitää olla realistinen, siinä ammattitaito kehittyy..Seurasin ylpeästi, miten hienosti hän selvisi viime talven Ruotsissa. En ehtinyt kertaakaan käydä häntä katsomassa, mutta hän kantoi kaiken vastuun omista hevosistaan. Kengitti ja teki kaiken ilman ulkopuolista apua, se oli eräänlainen näytönpaikka. Meni hyvin ja nyt voi mennä uudelleen ja toimintaa voi alkaa kehittämään..Meillä on molemmilla oma näkemyksemme, mutta keskustelemme asioista paljon. Elina tekee tarkkoja havaintoja. Esimerkiksi viime syksynä ajettiin hiittiä yhdessä ja Elina totesi, että hevosella on hampaissa vikaa. Minä sanoin vaan, että ajon puutetta se on. Kun vietiin eläinlääkäriin, niin suussa se vika oli. .Välillä hän kysyy neuvoja, ja tuntuu mukavalta, että hän vielä pyytää apua ja mielipidettä, vaikka itse tekeekin päätöksiä. Ei tässä lajissa kukaan yksin pärjää. Elämä on vuorovaikutusta..Huonoja puolia en ole Elinassa havainnut. Poikakavereitten pitää sitten etsiä ne. .Olemme molemmat skorpioneja, ehkä sillä on vaikutusta siihen, että luonne voi hetkeksi särähtää, mutta ei meistä kumpikaan ole pitkävihainen.”.Elina Pakkanen, 20:.”Olen aina saanut paljon vastuuta ja tehdä ja kokeilla kaikkea. Kun menee turvalleen ja nousee siitä ylös, niin oppii parhaiten. Isä on aina antanut vastuuta hevosista..On kiva, kun saa tehdä itse, mutta silti aina löytyy apua ja tukea, jos tarvitsee..Nuorena hoidin niitä enemmän, harjailin ja letittelin harjoja, mutta nopeasti sain itse alkaa ajaa ja tehdä kaikkea muutakin..Lapsuuteni on ollut hyvä. Isä ei ole ankara, vaikka töitä on saanutkin tehdä. Ikinä minua ei ole pakotettu mihinkään, ei hevoshommaan tai muuhun, eikä ole rajoitettu tekemisiäni..Kaikki yhteiset muistot liittyvät hevosiin ja raviretkiin, koska niitä olemme isän kanssa yhdessä tehneet niin paljon. .Joskus olemme tehneet perheen ja ystävien kanssa yhteisiä reissuja Italiaan. Kyllä me sielläkin olemme käyneet varsoja katselemassa, mutta lähinnä ne ovat olleet lomaretkiä..Poniaikoina isästä oli paljon apua, ja virittelimme poneille kaikenlaisia kärkipainoja ja kengitysjuttuja ja isä sitten aina meni testaamaan missä voi olla vika, jos poni ei mennyt ravia..Isä osti minulle ja veljelleni yhteisen hevosen, Cascaisin, joka pärjäsi hyvin montéssa. Olin ehkä 5-vuotias silloin. Joskus raveista isä osti minulle myös oman raipan, jota kannoin aina mukana ja piti aina antaa kaikille kuskeille, jotka Cascaisia ajoivat..Kuljemme tänä päivänä paljon yhdessä raveissa. Matkat kuluvat hevosista puhuessa. Jos minulla on omia hevosia starteissa, keskustelemme niistä, jos ajan jollain, millä isä on ajanut, niin hän antaa vinkkejä. Vain kerran matkalla on sattunut, kun auto hajosi matkalla Ouluun. Saimme kuitenkin nopeasti toisen auton ja kopin perään ja ehdimme hyvin raveihinkin..Muutama vuosi sitten olimme Sisulla yhden talven Ruotsissa. Oli kiva lähteä isän kanssa ensimmäisellä kerralla, että oli joku tuttu mukana. Isä puhuu sujuvaa ruotsia, ja hän sai minullekin tulkata, vaikka ei kukaan minulle puhunut, kun en ymmärtänyt silloin vielä sanaakaan..Olen oppinut isältä melkein kaiken, mitä hevosista tiedän. Ihailen isän hevosmiestaitoa ja sitä, miten hän pärjää kaikenlaisten kanssa. Hän osaa valmentaa ja kengittää. Isä on aina sanonut minulle, että hevosia pitää osata lukea..Isän päivä ei mene pilalle, jos hän laukkuuttaa hevosen ekaan kurviin, mutta minä otan joskus montélähdöt liiankin vakavasti.".Hän on todella sosiaalinen ja tulee juttuun kaikkien kanssa. Siitä voisin ottaa mallia, että aina voi mennä puhumaan ihmisten kanssa. Isä on myös aika rento. Hän sanookin minulle, että minun pitäisi ottaa huumorilla asioita, eikä mennä raivolla joka kohtaan ja stressata. Isän päivä ei mene pilalle, jos hän laukkuuttaa hevosen ekaan kurviin, mutta minä otan joskus montélähdöt liiankin vakavasti. .Silloin isä huomaa, ettei nyt kannata tulla kyselemään mitään, jos lähtö on mennyt pieleen. .Meillä menee harvoin hermot toisiimme, emmekä ota yhteen. Jos isä suuttuu jostain, niin on parempi totella ja olla hiljaa. Asia menee minulle kerralla perille, mutta ei hän usein suutu..Isällä on aika huono muisti. Meillä on ollut varmaan jo 3 vuotta työntekijänä Jenna, mutta isä sanoo häntä välillä Jenniksi. Ei hän hevostenkaan nimiä aina muista. Välillä pitää lukea vähän ajatuksia, että mitä hevosta hän milloinkin tarkoittaa..Tallilla yhteistyömme sujuu, ja on tarkoitus, että minä otan enemmän ja enemmän vetovastuuta asioita. Isän hevosinnostus on peräisin perheeltään. Ukillakin oli hevosia, ja verenperintönä tämä on minullekin tullut..Meitä yhdistää isän kanssa periksiantamattomuus. Isä tosin katselisi hevosia minua pidempään, jos niiden kanssa ei onnistu. En minäkään helposti anna periksi, mutta isä antaisi vielä yhden mahdollisuuden. Ehkä minäkin olen sen nyt oppinut, että katsotaan hevosten kanssa kunnolla ennen kuin luovutetaan.”.Sukulinjat-sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.

Sukulinjat: Isä ja tytär ahkeroivat menestyksen eteen, varpajaisetkin otettiin varman päälle kahteen kertaan

Aiheeseen liittyvää