Sukulinjat: Isällä ja tyttärellä on lehmän hermot, mutta veri on kuumaa – Pelko Turon Myrskyn myymisestä sai tunteet pintaan

Nora Mäenpää, 21.”Kaikki sanovat aina, että olen kuin kopio isästäni. Joskus kun joku ei tunne minua, niin lopulta hän on kysynyt, että olenko Teron tyttö, kun olen niin samanlainen. Ihmiset sanovat, että me käsitellään ja ajetaan hevosia samalla tyylillä, ja istutaan kärryilläkin samalla tavalla.Hevoshommat ovat aina yhdistäneet meitä. Poniaikoina isä aina kannusti, vaikka olin itse itku silmässä, kun mistään ei tullut mitään. Jännitin lähtöjä, mutta iskä aina tuki ja oli mukana kaikessa. En edes muista, mitä hän aina sanoi, jos tulin startista kiukkuisena pois, mutta aina hän sai minut paremmalle tuulelle.Hevospuolella ajot ei mennyt aina putkeen. Teivossa olisin kerran ollut kakkonen, mutta laukkuutin Myterän vielä sitä lopussa. Isä oli sanomassa jotain lähdöstä, mutta mä vaan tiuskaisin sille jotain ja lähdin mettään kävelemään. Iskä totesi myöhemmin rauhassa, että katsotaan lähtö videolta ja kerrataan, mitä siellä tapahtui. Sitten katsottiin ja iskä neuvoi, miten olisi pitänyt ajaa.Kaikki yhteiset reissut liittyvät jollain tavalla hevosiin, usein raveihin. Yksi arjesta poikkeava matka oli, kun lähdimme käymään Tallinnan Gudmund Haugstadin tallille, jossa oli iskän tutun hevosia valmennuksessa. Siellä sain ensimmäisen kerran ajaa kylmäverisellä. Reissussa oli kivaa, se oli irtiottoa arjesta. Niitä on aika harvassa. Käytiin me myös syömässä ja kierreltiin kaupoissa, mutta iskän kanssa ei voi paljon kierrellä, koska sillä menee nopeasti hermot.. Muuten iskällä ei mene hermot, hänellä on todella pitkä pinna. Mutta jos hän joskus hermostuu, niin sitten se hermo menee ihan kunnolla. Onneksi hän ei ole pitkävihainen, ja siitä on todella pitkä aika, kun olemme viimeksi riidelleet. Enemmän riideltiin, kun olin nuori ja holtittomampi.Kasvattajana isä oli hyvä, ja hän piti hyvää kuria. Yleensä, jos tein jotain hölmöä, sen kuuli perästä. Pienenä laiskottelin, kun olisi pitänyt lähteä viemään hevosille vettä. Makasin vaan sängyllä, mutta sitten iskä tuli ovelle ja karjas, että perkele ylös sieltä. Siitä tiesi, että nyt on mentävä.Olen pienestä saakka seurannut isää kaikessa. Hän on opettanut minulle kaiken, mitä tiedän hevosista. Olen aina ihaillut isässä sitä hevosmiestaitoa, mikä hänellä on. Sitä haluaisin oppia lisää. Isällä on paljon tietoa esimerkiksi hevosten jaloista. Hän saattaa ajon jälkeen tulla sanomaan, että tällä hevosella on hoidettavaa kintereissä ja minä mietin, että mistä se sen voi tietää..Iskä on myös opettanut, että ajaessa ohjasote on tärkeä, ja pitää tuntea hevosen suu ohjissa.". Iskä on opettanut minulle paljon hevosten rakenteesta ja etenkin siitä, että jaloista on pidettävä huoli. Hän on näyttänyt, miten jaloissa huomaa eron, jos on jotain vialla. Siksi soitankin hänelle sata kertaa päivässä, jos hän joskus lähtee johonkin. Iskä on myös opettanut, että ajaessa ohjasote on tärkeä, ja pitää tuntea hevosen suu ohjissa. Hän on opettanut myös sen, että hevosten kanssa ei saa menettää hermojaan ja pitää olla pitkäjänteinen kaikessa työssä.Asumme isän kanssa yhdessä ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Lähennyimme paljon, kun vanhempani erosivat ja päätin jäädä isän kanssa Jämsään. Se oli vaikea päätös, mutta päätin jäädä. Kotitöitä isä ei tee, ne ovat minun vastuullani, samoin ruoanlaitto. Joskus iskä voi tehdä ruokaa, mutta kauppaan en häntä ota mukaan, koska muuten talo tulee täyteen ruokaa, jota ei kukaan syö.Iskä vastaa tallin kirjapidosta ja muista vastuista. On se niitä yrittänyt opettaa, mutta ei mulla riitä kärsivällisyys. Isän selkäleikkauksen jälkeen olen joutunut ottamaan enemmän vastuuta tallista. Välillä on hankalaa, kun isä ei aja, eikä kukaan muu osaa sanoa niin paljon hevosista.Isä on määrätietoinen ja tuntuu, että kaikki tuntevat hänet. Hän on sosiaalinen ja jää aina juttelemaan kaikkien kanssa. Minulla on kiva isä.Minulle hän puhuu paljon rahankäytöstä ja siitä, että jos haluan joskus pyörittää ravitallia, minun pitää osata hallita rahankäyttöä. Hevostarvikkeiden ostamista pitää miettiä, eikä voi aina ostaa uusia loimia ja timanttiotsapantoja.”. Tero Mäenpää, 51.”Nora on kasvanut hevoshommiin. Hän on ollut aina helppo lapsi, eikä sopeutuminen ole ollut ongelma. Raveissakin hän kulki ihan lapsesta, eikä ikinä ollut mitään hankaluuksia eikä hän lapsena vaatinut paljon mitään.Muistan, kun Nora syntyi. Satoi kaatamalla ja olin tulossa hevosten kanssa Kajaanin raveista. Työnsin hevosautolla niin paljon kuin lähti kohti Kuopiota, että kerkiäisin synnytykseen, mutta sitten sain puhelinsoiton, että jalan voi ottaa kaasulta.Sen verran ehdin, että ensimmäiset vaipat pääsin vaihtamaan sairaalassa. Heti työn touhuun kiinni. Oli ainutlaatuinen hetki nähdä sellainen pieni nyytti ensimmäisen kerran. Harmitti, kun en ehtinyt mukaan synnytykseen.Nora ei ole muuttunut vuosien varrella. Hän on aina ollut sosiaalinen, reipas ja avoin. Ei ole ikinä itkeskellyt turhia ja hän on aina pärjännyt erilaisten ihmisten kanssa..On ollut hienoa huomata, että hän pystyy kantamaan vastuuta ja tässä hän on myös aikuistunut pikkuhiljaa.". Nyt kun minulla on ollut sairausloma, Nora on huolehtinut monesta asiasta. Hän on auttavainen, ja hän on ottanut vastuuta tallin toiminnasta. On ollut hienoa huomata, että hän pystyy kantamaan vastuuta ja tässä hän on myös aikuistunut pikkuhiljaa.Nora pärjää kaikenlaisten hevosten kanssa, oreista hankaliin tammoihin. Hänellä on myös hyvä ohjasote ja hän on kylmähermoinen. Hän saisi ajaa enemmänkin, mutta aina hän lykkää meitä muita ajamaan.Kärhämiä meidän välillämme ei oikein ole, vaikka emme ole aina samaa mieltä asioista. Poniaikoina otettiin enemmän yhteen, kun sanoin aina hänelle, että älä aina aja sitä neljättä, viidettä rataa, vaan koita tulla vähän sisempää. Siitä tuli riitoja.Lapsena Nora oli määrätietoinen. Turon Myrsky on ollut perheelle tärkeä hevonen, ja kun Hevosurheilun toimitussihteeri Jouni Aalto tuli kuvaamaan Myrskyä 4-vuotiskatsaukseen sanoin Noralle leikilläni, että nyt tulloo mies, joka ostaa Myrskyn.Nora oli sellainen tättärä. Iski kumpparit vääriin jalkoihin ja pani pipon vinoon ja lähti Aallon luokse, kun hän oli menossa kuvaamaan hevosta. Nora meni miehen viereen, mittaili pitkällä katseella häntä ja tokaisi, että se ei oo sitten myytävänä ja lähti talsimaan takaisin sisälle. Jouni Aallon ilme oli hyvä, eikä hän osannut siihen sanoa yhtään mitään.. Mikkelin Kuninkuusraveissa, missä Turon Myrsky voitti kaksi lähtöä, Nora pääsi kättelemään Sauli Niinistöä. Siitä on olemassa taulu, missä Nora pitää Saulia kädestä. Kun kouluun piti viedä muisto kesästä, Nora otti taulun mukaan, että tällainen kesä hänellä oli.Meitä yhdistää se, että molemmilla on lehmän hermot. Ensin suunnitellaan ja katsellaan, sitten ruvetaan touhuamaan. Olemme myös molemmat aamu-unisia. Nora herää aamutalliin ja minä köpsin myöhemmin perästä, monta kertaa ollaan nukuttu pommiinkin.Kuumaverisiäkin ollaan, ja aina pitää nukkua ikkuna auki.Noralta olen oppinut hevosista sen, että ei niiden kanssa pidä olla kiivas. Pari vuotta sitten pääsin vähän naljailemaan hänelle, kun olimme samassa lähdössä. Nora Myterällä ja minä Kukkarosuon Akulla. Olin ekana maalissa – totta kai..Sukulinjat-sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.

Sukulinjat: Isällä ja tyttärellä on lehmän hermot, mutta veri on kuumaa – Pelko Turon Myrskyn myymisestä sai tunteet pintaan

Aiheeseen liittyvää