Pohjois-Amerikassa antidoping-säännöstö on huomattavasti Euroopan maita liberaalimpi. Esimerkiksi kipulääkkeitä ja nestetasapainoon vaikuttavia furosemidi-valmisteita saa käyttää kilpahevosille sääntöjen määräämissä rajoissa. USA:ssa ongelmana on valtakunnallisen antidoping-viranomaisen puuttuminen, yhteiskunnan voimakas poliittinen jakautuminen katkaisi HISA-lain toteutumisen. HISA oli lakipaketti, jonka piti tuottaa kaikkien osavaltioiden yhteiset doping-säännöt ja valvonta USA:n kaikille hevosurheilun lajeille. Dopingkäryt ovat USA:n kärryurheilussa melko tavallisia, keskusjärjestö USTA julkaisee “Fines ans Suspensions”-listaa viikoittain. Viimeisin ankara doping-rangaistus annettiin helmikuun puolivälissä ruotsalaistaustaiselle Per Engblomille. Hänelle vaaditaan vuoden kilpakieltoa viimekeväisen positiivisen dopingnäytteen vuoksi. Siitä löytyi kolmea eri lääkettä, muun muassa synteettistä opiaattia oksikodonia, jonka valtavan laaja käyttö ihmisten kipulääkkeenä on aiheuttanut miljoonia kuolemantapauksia Amerikassa. Engblom kertoi itse dopingnäytteen tuloksesta ensimmäisenä. Hän kirjoitti asiasta viestipalvelu X:ssä. “On melko ilmeistä, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden löytyminen viittaa kontaminaatioon. Tallissamme ei sellaisia koskaan käytettäisi. Tulen valittamaan päätöksestä ja viemään asian oikeuskäsittelyyn. Ryhdyn päättäväisesti kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin pystyäkseni todistamaan, etten ikinä tekisi mitään tuollaista”, Engblom vakuutti. Travrondenille Engblom huomautti, että noin 800 hänen valmentamaansa voittajaa on dopingtestattu, ja lisäksi pari sataa näytettä on otettu muista hevosista. Tämä löydös oli ensimmäinen positiivinen. Lisäksi hän selvitti amerikkalaista dopingtutkintaa. Siellä annetaan ensin tuomio, jonka muuttamista aletaan tutkia vasta valituksen jälkeen. Prosessi kestää usein pitkään, valitus tulee käsittelyyn aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, ja pahimmillaan siihen voi kulua jopa 2 vuotta. Sen ajan valmentaja voi toimia normaaliin tapaan. “Koko sen ajan saat sitten “roikkua löysässä hirressä” ja kestää loanheittoa sosiaalisessa mediassa. Mutta minun on taisteltava oikeuksieni puolesta”, Engblom totesi. Myös Amerikan kärkivalmentaja Ron Burke on ollut kiellossa alkuvuoden 2024. Hän kärsii kahden vuoden takaista tuomiota, ja kaksi uudempaa positiivista dopingnäytettä odottavat käsittelyä. Veli Michael D Burke on ollut tallin vastaava valmentaja vuoden ensimmäiset kuukaudet. Tulokset ovat pysyneet hyvinä. Burke pitää valmentajatilaston kärkipaikkaa 111 voitolla ja 1,4 miljoonan dollarin ansioilla. Kakkosena on Per Engblom yli 898 000 taalan tienesteillä. Burke antoi pitkän haastattelun Harnesslink USA-nettisivustolle. Hän kritisoi voimakkaasti sääntöjen vanhanaikaisuutta ja ravihallinnon joustamattomuutta. Se näkyy hänen mielestään takertumisena pieniin yksityiskohtiin kuten dopingnäytteiden löydöksille asetettuihin raja-arvoihin, jotka ovat tasolla, jolla niillä ei ole mitään vaikutusta hevosen suorituksiin. Lisäksi Burke kyseli valmentajavastuun rajoja. Hän otti esimerkiksi Nancy Takterin valmentaman Manchegon tapauksen muutaman vuoden takaa. Sen Scioto Downsissa otetusta dopingnäytteestä löytyi pieni määrä gabapentiiniä, jolla ei ollut raja-arvoa Ohion osavaltiossa syksyllä 2018. Raja-arvo määrättiin pari kuukautta myöhemmin, ja se oli moninkertaisesti korkeampi kuin mitä Manchegolta löytyi. Nancy Takter, joka uskoi gabapentiinin tulleen ympäristöstä kontaminaationa, vei asian oikeuteen ja voitti jutun. “Suurin osa saamistamme rangaistuksista ovat johtuneet juuri samasta kuin Manchegon kohdalla. Aineita ei ole annettu hevosille tahallaan eikä vahingossa, vaan ne ovat päätyneet näytteisiin eri tavoin ympäristöstä. Ja se voidaan pitävästi todistaa”, Burke jyrähti. Burke selvitti, että hänen starttimäärällään, joka on noin 5000 kilpailua vuodessa, positiivisia näytteitä on tullut keskimäärin yksi 4000 starttia kohden. Näytteitä on sinä aikana otettu noin 1750. Valtava starttimäärä tuottaa hänelle enemmän, pitempiä ja kalliimpia rangaistuksia. Toisaalta hänellä on varaa ja hyviä asianajajia hoitamaan valitusprosesseja. Toisena esimerkkinä hän kertoi Freeholdin radan valjastuskarsinoista, joissa pidetyistä hevosista löytyi vajaan vuoden aikana yli 20 dopingpositiivista 2021 - 2022. Kaikki näytteet sisälsivät yhdistelmän opiaattijohdannaisia, mutta niin pienen määrän, ettei sillä ollut hevosille mitään merkitystä. Burken kollega, muutamaa hevosta valmentava Ted Suleski lähti valittamaan 20 000 dollarin sakosta ja vuoden kilpakiellosta, kun hänen hevosestaan löytyi tuo “opiaatticocktail” Freeholdissa. Valituksen käsittelyn jälkeen hänet silti tuomittiin 1000 USD sakkoon ja viikon kilpakieltoon, vaikka syy ei ollut hänen. Käsittelyyn mennessä oli nimittäin käynyt ilmi, että Freeholdin valjastustallialue oli kontaminoitunut. Se johtui karsinoiden puutteellisesta siivouksesta ja puuttuvista WC-tiloista. Alueella työskentelevät olivat käyneet virtsaamassa valjastuskarsinoihin, kun muuta paikkaa ei ollut. Näissä henkilöissä oli ollut opiaattien käyttäjiä. Tallialueella suoritettiin karsinoiden pesu, ja sinne tuotiin siirrettävät WC:t lokakuussa 2022. Karsinoihin pissaaminen kiellettiin sakon uhalla. Opiaatteja sisältävät dopingnäytteet loppuivat siihen. Asiaa ei nostettu julkisuuteen, koska raviviranomaiset olivat itse saaneet syyn selville. “Eikö noin 20 valmentajan kiinnijääminen ykkösluokan dopingista olisi ollut suuri dopingskandaali? Etenkin, kun se tapahtui 9 kuukauden aikana yhdellä radalla. Miksi sitä hyssyteltiin? Saiko aluehallinto mitään tietoa siitä?” Burke hämmästeli. Yhtenä syynä hän pitää valmentajavastuuta. Burke totesi, että säännöt ovat peräisin 1950-luvulta, jolloin niissä varmaan oli järkeä. Kun sääntöjen valvojat nykyään vetoavat niihin aivan kirjaimellisesti eikä tapauskohtaisen harkinnan perustana, on tultu tilanteeseen, jossa ei ole mitään järkeä. Valmentajan pitäisi tietää tallialueilla kulkevien ihmisten lääkitys voidakseen päättää, kuka voi oleskella hevosten lähellä. “Olen sitä mieltä, että Nancy Takter kuvasi parhaiten tilannetta, johon olemme tulleet. Hän sanoi, että kilpailun aikana olet suunniltasi jännityksestä ja riemuitset voitosta, mutta pian sen jälkeen alat vain toivoa, ettei tulisi mitään hullua kontaminaatiopositiivista näytettä.” “On vaikeaa myöntää edes itselleen, että ajattelee noin, mutta jatkuva testaaminen ja mahdollisten positiivisten testitulosten arvaamattomuus ovat niin täysin vaikutusvaltamme ulottumattomissa”, Burke huomautti. Linkki Ron Burken haastatteluun Harnesslink USA-sivustolla.
Pohjois-Amerikassa antidoping-säännöstö on huomattavasti Euroopan maita liberaalimpi. Esimerkiksi kipulääkkeitä ja nestetasapainoon vaikuttavia furosemidi-valmisteita saa käyttää kilpahevosille sääntöjen määräämissä rajoissa. USA:ssa ongelmana on valtakunnallisen antidoping-viranomaisen puuttuminen, yhteiskunnan voimakas poliittinen jakautuminen katkaisi HISA-lain toteutumisen. HISA oli lakipaketti, jonka piti tuottaa kaikkien osavaltioiden yhteiset doping-säännöt ja valvonta USA:n kaikille hevosurheilun lajeille. Dopingkäryt ovat USA:n kärryurheilussa melko tavallisia, keskusjärjestö USTA julkaisee “Fines ans Suspensions”-listaa viikoittain. Viimeisin ankara doping-rangaistus annettiin helmikuun puolivälissä ruotsalaistaustaiselle Per Engblomille. Hänelle vaaditaan vuoden kilpakieltoa viimekeväisen positiivisen dopingnäytteen vuoksi. Siitä löytyi kolmea eri lääkettä, muun muassa synteettistä opiaattia oksikodonia, jonka valtavan laaja käyttö ihmisten kipulääkkeenä on aiheuttanut miljoonia kuolemantapauksia Amerikassa. Engblom kertoi itse dopingnäytteen tuloksesta ensimmäisenä. Hän kirjoitti asiasta viestipalvelu X:ssä. “On melko ilmeistä, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden löytyminen viittaa kontaminaatioon. Tallissamme ei sellaisia koskaan käytettäisi. Tulen valittamaan päätöksestä ja viemään asian oikeuskäsittelyyn. Ryhdyn päättäväisesti kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin pystyäkseni todistamaan, etten ikinä tekisi mitään tuollaista”, Engblom vakuutti. Travrondenille Engblom huomautti, että noin 800 hänen valmentamaansa voittajaa on dopingtestattu, ja lisäksi pari sataa näytettä on otettu muista hevosista. Tämä löydös oli ensimmäinen positiivinen. Lisäksi hän selvitti amerikkalaista dopingtutkintaa. Siellä annetaan ensin tuomio, jonka muuttamista aletaan tutkia vasta valituksen jälkeen. Prosessi kestää usein pitkään, valitus tulee käsittelyyn aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, ja pahimmillaan siihen voi kulua jopa 2 vuotta. Sen ajan valmentaja voi toimia normaaliin tapaan. “Koko sen ajan saat sitten “roikkua löysässä hirressä” ja kestää loanheittoa sosiaalisessa mediassa. Mutta minun on taisteltava oikeuksieni puolesta”, Engblom totesi. Myös Amerikan kärkivalmentaja Ron Burke on ollut kiellossa alkuvuoden 2024. Hän kärsii kahden vuoden takaista tuomiota, ja kaksi uudempaa positiivista dopingnäytettä odottavat käsittelyä. Veli Michael D Burke on ollut tallin vastaava valmentaja vuoden ensimmäiset kuukaudet. Tulokset ovat pysyneet hyvinä. Burke pitää valmentajatilaston kärkipaikkaa 111 voitolla ja 1,4 miljoonan dollarin ansioilla. Kakkosena on Per Engblom yli 898 000 taalan tienesteillä. Burke antoi pitkän haastattelun Harnesslink USA-nettisivustolle. Hän kritisoi voimakkaasti sääntöjen vanhanaikaisuutta ja ravihallinnon joustamattomuutta. Se näkyy hänen mielestään takertumisena pieniin yksityiskohtiin kuten dopingnäytteiden löydöksille asetettuihin raja-arvoihin, jotka ovat tasolla, jolla niillä ei ole mitään vaikutusta hevosen suorituksiin. Lisäksi Burke kyseli valmentajavastuun rajoja. Hän otti esimerkiksi Nancy Takterin valmentaman Manchegon tapauksen muutaman vuoden takaa. Sen Scioto Downsissa otetusta dopingnäytteestä löytyi pieni määrä gabapentiiniä, jolla ei ollut raja-arvoa Ohion osavaltiossa syksyllä 2018. Raja-arvo määrättiin pari kuukautta myöhemmin, ja se oli moninkertaisesti korkeampi kuin mitä Manchegolta löytyi. Nancy Takter, joka uskoi gabapentiinin tulleen ympäristöstä kontaminaationa, vei asian oikeuteen ja voitti jutun. “Suurin osa saamistamme rangaistuksista ovat johtuneet juuri samasta kuin Manchegon kohdalla. Aineita ei ole annettu hevosille tahallaan eikä vahingossa, vaan ne ovat päätyneet näytteisiin eri tavoin ympäristöstä. Ja se voidaan pitävästi todistaa”, Burke jyrähti. Burke selvitti, että hänen starttimäärällään, joka on noin 5000 kilpailua vuodessa, positiivisia näytteitä on tullut keskimäärin yksi 4000 starttia kohden. Näytteitä on sinä aikana otettu noin 1750. Valtava starttimäärä tuottaa hänelle enemmän, pitempiä ja kalliimpia rangaistuksia. Toisaalta hänellä on varaa ja hyviä asianajajia hoitamaan valitusprosesseja. Toisena esimerkkinä hän kertoi Freeholdin radan valjastuskarsinoista, joissa pidetyistä hevosista löytyi vajaan vuoden aikana yli 20 dopingpositiivista 2021 - 2022. Kaikki näytteet sisälsivät yhdistelmän opiaattijohdannaisia, mutta niin pienen määrän, ettei sillä ollut hevosille mitään merkitystä. Burken kollega, muutamaa hevosta valmentava Ted Suleski lähti valittamaan 20 000 dollarin sakosta ja vuoden kilpakiellosta, kun hänen hevosestaan löytyi tuo “opiaatticocktail” Freeholdissa. Valituksen käsittelyn jälkeen hänet silti tuomittiin 1000 USD sakkoon ja viikon kilpakieltoon, vaikka syy ei ollut hänen. Käsittelyyn mennessä oli nimittäin käynyt ilmi, että Freeholdin valjastustallialue oli kontaminoitunut. Se johtui karsinoiden puutteellisesta siivouksesta ja puuttuvista WC-tiloista. Alueella työskentelevät olivat käyneet virtsaamassa valjastuskarsinoihin, kun muuta paikkaa ei ollut. Näissä henkilöissä oli ollut opiaattien käyttäjiä. Tallialueella suoritettiin karsinoiden pesu, ja sinne tuotiin siirrettävät WC:t lokakuussa 2022. Karsinoihin pissaaminen kiellettiin sakon uhalla. Opiaatteja sisältävät dopingnäytteet loppuivat siihen. Asiaa ei nostettu julkisuuteen, koska raviviranomaiset olivat itse saaneet syyn selville. “Eikö noin 20 valmentajan kiinnijääminen ykkösluokan dopingista olisi ollut suuri dopingskandaali? Etenkin, kun se tapahtui 9 kuukauden aikana yhdellä radalla. Miksi sitä hyssyteltiin? Saiko aluehallinto mitään tietoa siitä?” Burke hämmästeli. Yhtenä syynä hän pitää valmentajavastuuta. Burke totesi, että säännöt ovat peräisin 1950-luvulta, jolloin niissä varmaan oli järkeä. Kun sääntöjen valvojat nykyään vetoavat niihin aivan kirjaimellisesti eikä tapauskohtaisen harkinnan perustana, on tultu tilanteeseen, jossa ei ole mitään järkeä. Valmentajan pitäisi tietää tallialueilla kulkevien ihmisten lääkitys voidakseen päättää, kuka voi oleskella hevosten lähellä. “Olen sitä mieltä, että Nancy Takter kuvasi parhaiten tilannetta, johon olemme tulleet. Hän sanoi, että kilpailun aikana olet suunniltasi jännityksestä ja riemuitset voitosta, mutta pian sen jälkeen alat vain toivoa, ettei tulisi mitään hullua kontaminaatiopositiivista näytettä.” “On vaikeaa myöntää edes itselleen, että ajattelee noin, mutta jatkuva testaaminen ja mahdollisten positiivisten testitulosten arvaamattomuus ovat niin täysin vaikutusvaltamme ulottumattomissa”, Burke huomautti. Linkki Ron Burken haastatteluun Harnesslink USA-sivustolla.