Amatööriohjastajien viime vuoden kärkikolmikko podiumilla: Toni Ripatti (74 pist.), Sami Nummi (84 p.) ja Jani Suonperä (66 p).
Amatööriohjastajien viime vuoden kärkikolmikko podiumilla: Toni Ripatti (74 pist.), Sami Nummi (84 p.) ja Jani Suonperä (66 p).Kuva: Juhani Hynynen

Amatööriohjastajien SM-liigan finaalit alkavat sunnuntaina – "Muualla ollaan vähän kateellisia Suomelle"

Amatööriohjastajien SM-liiga huipentuu 18.10. Ylivieskassa ja 25.10. Kuopiossa ajettaviin finaaleihin.
Julkaistu: 

Amatööriohjastajien SM-liigan suuresta tilauksesta kertoo, että vuosittain siihen osallistuu pitkälle toista sataa amatööriä. Tänä vuonna pisteitä keräsi 42 runkosarjan lähdössä 147 ohjastajaa, ja finaaleihin heistä selvisi 11 parasta. Lisäksi mestaruutta puolustaa hallitseva Suomen mestari Toni Ripatti.

Runkosarjan lähtöjä voi ajaa niin paljon kuin haluaa, mutta pistelaskuun huomioidaan vain viisi parasta sijoitusta. Pelkällä ahkeruudella ei finaalipaikka näin ollen heltiä, vaan runkosarjassa täytyy myös menestyä. Finaalilähtöjä ajetaan kahdeksan. Toive nykymalliin on tullut ohjastajilta itseltään.

”Mielestäni formaatti on hyvä. Harrastajakuskeille on SM-liigan ansiosta läpi vuoden tarjolla hyvin kilpailumahdollisuuksia. Finaaliin päästäkseen pitää oikeasti pärjätä”, Toni Ripatti tietää.

”Mitä olen ulkomaanreissuilla kuullut muiden maiden vastaavista formaateista, muualla ollaan vähän kateellisia Suomelle. Monessa muussa maassa finaaleissa ajetaan vain yksi tai kaksi lähtöä”, Ripatti kertoo.

Amatööriohjastajien SM-finalistit

Toni Ripatti, Teemu Keskitalo, Mira Oksakari, Tapio Hoikka, Jere Ala-Korpi, Janne Lukkari, Arna Ruohomäki, Marko Hautamäki, Jesper Östman, Jani Ripatti, Marko Majaniemi ja Milla Markkanen

Harrastajat ajavat Suomessa paljon kilpaa myös tavallisissa lähdöissä. Miksi amatööriohjastajille tarvitaan oma SM-liiga?

”Harrastajat ovat kantava voima Suomen raviurheilulle. Monen voi kuitenkin olla vaikea saada normaaleihin lähtöihin vieraita ajettavia”, Ripatti vastaa.

”Näen tälle tilausta, koska noinkin iso määrä kuskeja ajaa runkosarjan osakilpailuja. Tänäkin vuonna kuskeja oli tosi paljon, ja lähdöt ovat olleet pääsääntöisesti täysiä sekä hyvätasoisia.”

Osittain lähtöjen täyttyminen on ohjastajien itsensä ansiota. Osa heistä soittaa valmentajille ja pyytää itselleen ajokkeja.

”Se on varmasti osasyy. Moni harrastajavalmentaja myös ilmoittaa matalalla kynnyksellä amatöörilähtöihin. Pääasiassa ne ovat pienempien treenareiden hevosia, joita meille runkosarjan lähtöihin ilmoitetaan. Amatöörilähdöt ovat nykyään myös tosi siistejä”, Toni Ripatti kokee.

Suomen mestari kokee, että amatööriohjastajilla on tällä hetkellä asiat hyvin, eikä SM-liigaakaan tarvitse muuttaa.

”Näen nykyisen kilpailumahdollisuuksien määrän hyvänä, enkä koe, että niitä tarvitsee lisätä. Järjestäjätaho on tehnyt hyvää työtä, että amatööritoiminta on edennyt tähän pisteeseen”, Ripatti kiittää.

Mitja Nummenmaa on SHKL:n toiminnanjohtaja.
Mitja Nummenmaa on SHKL:n toiminnanjohtaja.Kuva: Anu Leppänen

Amatööriohjastajien SM-liigaa hallinnoi Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto SHKL. 1990-luvun alkupuolella Suomen Hippoksen jäsenyys Euroopan amatööriraviliitossa siirtyi SHKL:lle.

Tuohon aikaan moni harrastaja kilpaili nykypäivään verrattuna usein omalla hevosellaan, mikä saattaa selittää sen, että pääsääntöisesti omistajien etuja valvova SHKL valittiin Euroopan amatööriraviliiton jäseneksi.

”Edelleen näen, että jäsenistössämme on paljon harrastajavalmentajia ja -kuskeja. Vaikka omistajien edunvalvonta on ykkösasia, siinä samalla on pystynyt huolehtimaan myös kuskeista. Kun aloitin tämän työn, se oli jo olemassa oleva tilanne, eikä sitä osannut kyseenalaistaa. Koin, että haluan kehittää sarjaa”, SHKL:n toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa sanoo.

Kisan yksinkertainen tehtävä on kuitenkin selvittää Suomen paras amatööriohjastaja. Siksi sääntöjä muutettiin ja runkosarjan ja finaalin lähtöjä lisättiin.

Kilpialu onkin kokenut sittemmin perustavan laatuisia muutoksia. Aiemmin osakilpailuja ajettiin yksi per lääni. Finaaliin päässyt ohjastaja ajoi loppukilpailun samalla hevosella kuin karsinnan. Usein siis parhaan hevosen omistanut tai sellaisen ajokikseen saanut kuski voitti, ei välttämättä paras ohjastaja.