Hevosalan Kasvatuspäivien haastattelussa Markku Punkari ja Saku Mikkola – ”Varsalla emä voi olla vaatimattomampi, mutta emänemästä pitää olla jo jotain”

Kaksipäiväiset Hevosalan Kasvatuspäivät järjestetään vuosittain kuninkuusravipaikkakunnalla. Tänä vuonna hevoskasvattajat kokoontuvat Tampereella Teivon ravikeskuksessa.Hevosalan Kasvatuspäivien ohjelmaa on viime vuosina laajennettu perinteisistä jalostusaiheista myös hevosen hyvinvointiin liittyviin luentoihin. Niin tälläkin kertaa, ja tarjolla oli jalostusaiheiden lisäksi tietoa kuolainten sovituksesta, nurmiviljelystä ja ravurin kouluttamisesta ratsuksi.Ensimmäinen päivä alkoi Hämeen Hevosjalostusliiton puheenjohtajan Mikko Salmisen tervehdyksellä.Asiantuntija Janina Kulmala luennoi kuolainten sovituksesta. Kuolaimen on aina sovittava hevoselle, sekä kooltaan että materiaaleiltaan. Tyypillinen virhe on käyttää liian kovia kuolaimia, sillä joskus valmistajatkin väittävät jonkun kuolaimen sopivan herkälle hevoselle, vaikka se todellisuudessa on varsin kova. Liian kova kuolain kuitenkin voimistaa hevosen pakoreaktiota. Hyödyllistä on myös joskus vaihdella kuolaimia mahdollisuuksien mukaan, jolloin paine suussa kohdistuu toisinaan eri kohtaan suuta, esimerkiksi tavallista kolmipalaa ja kielentilallista kuolainta.Kasvinviljelyasiantuntija Tuomas Granni kertasi yleisölle nurmenviljelyn tukiehtoja ja merkittävimpiä muutoksia vuonna 2026 sekä nurmenviljelyn suunnittelua hevostiloilla.Eniten perjantain ohjelmassa jalostukseen keskittyi Markku Punkarin ja Saku Mikkolan haastattelu kestävästä kasvattajakumppanuudesta ja heidän jalostusvalintojensa kulmakivistä. Markku Punkari kasvattaa Match-kasvattajanimellä ja Mikkolan ja hänen vaimonsa Mainin kasvatit tunnetaan Stonecapes-liitteestä. Yhdessä he kasvattavat varsoja molemmilla nimillä sen mukaan, kumman luona yhteinen siitostamma asuu.Kasvattajakumppanuuden hyvänä puolena molemmat mainitsivat kustannusten ja riskien jakautumisen. Punkarin ja Mikkolan kimppakasvatus perustuu Amerikasta tuotuihin siitostammoihin, jolloin tammojen hankintahinnat ovat korkeampia ja kuljetuksessa Suomeen on myös omat riskinsä esimerkiksi tiineyden jatkumisen kannalta. Kasvatusyhteistyö tasaa näitä riskejä.Tammojen valinnasta huutokaupasta Markku Punkari kertoi, että hän tutustuu huutokauppaluetteloon tarkasti etukäteen.”Kun Harrisburgin tammalista tulee, luen sen useamman kerran läpi, ja otan joka kerta tyhjän paperin, johon merkitsen kiinnostavimpien tammojen numerot. Neljännen läpikäynnin kohdalla alan katsella, olenko merkinnyt samoja tammoja, ja katson listat vielä kerran läpi”, Punkari mainitsee.”Esimerkiksi sellaiset tammat, jotka varsovat tammi tai helmi-, ehkä jopa maaliskuussa, pitää hylätä, koska niitä ei ehdi tuoda Suomeen ajoissa ennen varsomista. Sitten taas Amerikassa arvostetaan aikaisia varsoja, joten kesäkuussa siemennetyn tamman voi myös saada suhteessa edullisemmin.”.”Kun budjetti ei ole rajaton, pitää ratkaista sekin, haluaako hyvän tamman, joka on tuntemattomasta oriista tiine, jolloin saat Suomeen hyvän tamman, vai muotioriista kantavan vaatimattoman tamman, jolloin panokset ovat pitkälti siinä syntyvässä varsassa.”Haastattelijana toiminut Annika Nisonen kysyi Punkarilta, mikä hänen mielestään tekee tammasta kiinnostavan siitostamman.”Rahaa juossut emälinja. Varsalla emä voi olla vaatimattomampi, mutta emänemästä pitää olla jo jotain.”Jalostuspäätösten apuna Punkari ja Mikkola käyttävät Heilaa, Blodbankenia, Breedlyä ja jopa amerikkalaisia sukukirjoja.”Tarkastan tietokannoista sukusiitosastetta, eli katson, paljonko kolmannessa, neljännessä ja viidennessä polvessa kertautuu vanhoja nimiä. Olen tottunut lyömään ne koneelle, koska kyllä vain se oma ajatus, joka paperilla katsottuna tulee, saattaa heittää.”Orivalinnoissa sekä Punkari että Mikkola pitävät hyödyllisenä sitä, että Amerikan huutokaupoissa on nähtävillä oreista aina useita varsoja ikäluokassa. Samaan ei Suomen varsamäärissä oikein ole mahdollisuutta. Etenkin uusien orien varsat kiinnostavat Mikkolaa ja Punkaria.”Uusi ori on aina riski, koska suurin osa niistä ei kuitenkaan ole periyttäjiä. Pitäisi osata ennustaa, mikä onnistuu, jos niitä käyttää”, Mikkola toteaa.”Se on myös jatkuvaa tilastojen silmälläpitämistä, miten orit alkavat nousta keväisin isäorilistoilla”, Punkari komppaa.Nisonen kysyi Punkarilta ja Mikkolalta myös, että mikä on sellainen virhe varsan kasvatuksessa, joka olisi helppo välttää.”Jalka-asentoihin pitää kiinnittää huomiota. Parin ensimmäisen viikon aikana jalat suoristuvat itsestään, mutta jos sen jälkeen on ongelmia, niin niihin on nykyään helppo puuttua. Vanhempana virheasentojen korjaus on jo tekemätön paikka”, Mikkola sanoo.Viime vuosina Mikkolan ja Punkarin kasvattamien varsojen hinnat ovat olleet Suomen huutokaupassa parhaiden joukossa. Isoin hintaan vaikuttava tekijä on yksilö.”Varsan pitää olla hyvän kokoinen, hyväkuntoinen ja hyväsukuinen. Viime vuosina etenkin vähän harvinaisemmat suvut ovat nousseet trendiksi, kun samasta oriista ei ole myynnissä monta varsaa”, Punkari aloittaa.”Toisaalta huutokauppa yllättää molempiin suuntiin. Sellainen, joka olisi myyty pihasta viidellä tuhannella, maksaakin huutokaupassa 15 000. Tai sellainen, josta on ajateltu saavamme 15 000, siitä tarjotaankin 3000.”Kustannukset ovat nousseet kautta linjan ja myös kasvatuksessa. Se huolestuttaa osin myös Punkaria ja Mikkolaa.”Hevosen siementäminen alkaa olla keskivertohevosen hintaan verrattuna ihan tolkuttoman kallista, eikä tiineydestä ole vielä varmuutta. Se tekee etenkin pakasteella varsan reilusti miinusmerkkiseksi. Terävän kärjen oriita pitäisi saada enemmän käyttöön, mutta hinnat alkavat todella nousta esteeksi”, Punkari toteaa.Lopuksi Mikkolalta ja Punkarilta kysyttiin vielä neuvoja muille kasvattajille.”Yksi neuvo on, siementäkää tammoja”, Mikkola naurahtaa.”Siementää pitää, mutta ehkä sellaisen neuvon nostaisin maailmaa katseltuani, että jos joku on tammaa siemennellyt ja siitä on jo monta varsaa, eikä oikein onnistuneita jälkeläisiä ole tullut, niin tammaakin kannattaisi jossain kohtaa vaihtaa”, Punkari täydentää..Päivän odotetuimpiin luentoihin kuului eläinlääkäri Kimmo Elfvingin esitys varsojen kasvuhäiriöistä ja karpaalikanavasyndroomasta hevosella.Elfving muistuttaa, että hevosen kilpauraan valmistautuminen alkaa jo pikkuvarsasta.”Varsakauden merkitys on suuri, ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi hevosen kilpauran ennusteeseen. Vastasyntyneellä varsalla rakenteet ovat löysiä. Jos varsa on selvästi löysä nivelistä, pitää sen liikuntaa rajoittaa, muuten vaarana on kuutioluiden luhistuminen tai ligamenttien vaurioituminen”, Elfving aloittaa.Jos varsalla on syntyessään jalka-asentovirheitä, kasvattajan tulee toimia nopeasti, mutta ei liian hätäisesti.”Yhden tai kahden viikon sisällä ei lähdetä vielä tekemään mitään. Jos vielä sen jälkeen jalka-asennoissa on toivottavaa, sitten tehdään suunnitelma korjauksesta”, Elfving toteaa.”Täydellisiä hevosia ei ole, mutta joillain virheillä on enemmän merkitystä kuin toisilla tulevalle urheilu-uralle. Suppuvarpaisuus esimerkiksi on merkittävä riskitekijä. Myös voimakas hajavarpaisuus altistaa rasitusvammoille, mutta lievä hajavarpaisuus taas varjelee esimerkiksi polven murtumilta jopa suorajalkaisuutta paremmin. Voimakasta sapelijalkaisuutta ei oikein voi korjata, se kulkee joissain sukulinjoissa. Myös voimakas sivuttaissiirtymä haittaa usein urheilu-uraa. Lievissä jalka-asentovirheissä taas kannattaa antaa luontoäidin hoitaa eikä niistä välttämättä ole tulevalle uralle haittaa.”Elfvingin luentoon palataan kevään aikana painetussa Hevosurheilussa.

Hevosalan Kasvatuspäivien haastattelussa Markku Punkari ja Saku Mikkola – ”Varsalla emä voi olla vaatimattomampi, mutta emänemästä pitää olla jo jotain”

Aiheeseen liittyvää