Hi-Ho, Silver!

Ankkalinna on täynnä ankkoja, hanhia, karhuja, hiiriä, koiria ja muita eläimiä. On siellä toki yksi hevostakin muistuttava hahmo, Polle Hevonkaulus. Amerikanenglanniksi hahmon nimi on Horace Horsecollar. Se ei ole ikinä ollut päähenkilö, paremminkin Helunan (nautaa muistuttavan hahmon) seuralainen, joka kulkee kahdella jalalla..Hevonen on pohjattoman luotettava ja usein sankarin nokkeluudellaan pelastava hepo..Se ei ole mikään ihme, sillä Disney-sarjat alkoivat muun sarjakuvalehdistön synnyttyä kasvaa vasta 1930-luvulla, kun amerikkalaisen sarjakuvan synnystä oli tässä vaiheessa kulunut jo 30 vuotta..Disneyn porukat (ja monet muutkin tekijät) halusivat piirtää sarjakuvaa uudesta modernista Amerikasta, jossa kulkuneuvo ei ollut enää hevonen vaan auto. Kaikki muistavat varmaan Aku Ankan auton rekkarin, sehän on 313. Aku hevosen selässä? Ei oikein istu ankka-ahteriin..Sarjakuvaa englanniksi tarkoittavat sanatkin (Comics tai Funnies) tulevat sen historiasta. Ankaraa levikkitaistelua käyneet yhdysvaltalaiset rannikoiden eli suurkaupunkien lehdet 1890-luvulla halusivat hauskuutta kaupunkilaisista ihmisistä. Ei siinä hevosia tarvittu, kunhan oli tavattoman hupaa ja nokkelaa. Näin toimittiin pitkään. Lehdet kilpailivat ennen levityssyndikaattien syntyä kiivaasti hyvistä sarjoista ja piirtäjistä..Hevonen on pohjattoman luotettava ja usein sankarin nokkeluudellaan pelastava hepo..Hevonen on monessa sarjakuvassa paitsi päähenkilön kuljettaja, myös sankarin kumppani, jolla on usein nimi, ja jonka kuva ihmissankarin tavoin toistuu samana päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Hevonen on pohjattoman luotettava ja usein sankarin nokkeluudellaan pelastava hepo. Se on kuin koomikko- tai teatteriparivaljakon toinen osapuoli, amerikkalaisittain ”Sidekick”..Hevosilla on lännensarjoissa myös sommittelullinen merkitys: täyttä vauhtia laukkaava hevonen vie sarjaa ruudusta toiseen lukusuunnan mukaisesti, se laukkaa vauhtia selässä istuvaan sankariin. Tosin hevonen on tällaisissa ruuduissa kuvattu usein vain osittain, päähenkilön kun pitää näkyä..Amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvan täyttäessä sata vuotta ilmestyi vuonna 1996 alan amerikkalainen perusteos 100 Years of American Newspaper Comics. Maurice Hornin toimittamassa teoksessa amerikkalaiset asiantuntijat esittelevät peräti 420 heidän mielestään tärkeää sanomalehtisarjaa. Hevossarjoja on tuossa teoksessa yllättävän vähän. Kirjan 64:lle sunnuntaisarjoja esitteleville värisivuillekin sopii vain yksi sivu heppoja, siitäkin tilasta puolet vie Ratsupoliisi King (King of the Royal Mounted)..Hornin teos muistuttaakin jo esipuheessaan eurooppalaisen ja amerikkalaisen sarjakuvan erilaisesta historiankäsityksestä: Yhdysvalloissa sarjakuvan synty naulataan sanomalehtiin 1890-luvulle, Euroopassa haetaan historiaa kauempaa, vaikka Jörö-Jukan kuvasarjoista. Euroopassa ei tosin silloin keksitty sitä tärkeintä sarjakuvan elementtiä: puhekuplaa..Amerikkalainen lännensarjakuva hevosineen vyöryi toisen maailmansodan molemmin puolin Eurooppaan, kun sarjakuvan levityssyndikaatit olivat syntyneet ja varsinaiset sarjakuvalehdet olivat Yhdysvalloissa aloittaneet ilmestymisensä. Euroopassa sanomalehdet muhevoituivat ja sarjakuvien määrä lehdissä alkoi kasvaa. Suomessakin varsinainen sarjakuvalehdistö syntyi vasta 1950-luvulla..Nyt ratsastivat sisään Ratsupoliisi Kingin lisäksi muun muassa Yksinäinen Ratsastaja Hopean selässä, italialainen Pecos Bill ja hevosensa Myrskytuuli, Mustanaamio ja Hero (ei toki lännensarja), Red Ryder (Ratsu-Tom) ja hevostilalla työskennellyt Rusty Riley (Roi Rohkea), joka voitti jockeyna jopa Kentucky Derbyn..Myös Buck Jones, Englannissa piirretty Kit Carson ja italialainen Kapteeni Miki liikkuivat ratsain. Tex Willerin alkuperäinen hevonen oli Dynamiitti. Historiallisen sarjan Prinssi Rohkean hevonen oli taas Arvak.. Sarjakuvien lisääntyminen alkoi myös Suomessa olla amerikkalaisten levityssyndikaattien hyppysissä. Eurooppalaiset päämiehet huolehtivat jälleenmyynnistä ja käännöksistä. Osa lehdistä teki käännökset jopa itse. Kun väripainotekniikka kehittyi, syntyi Suomeen oma sarjakuvalehdistö..Ensimmäinen kahdella jalalla kulkenut hevonen Suomessa oli myös ensimmäinen vapaasti piirretty karikatyyriheppa. Se oli Kiviset ja Soraset -lehdessä 1960-luvun alussa ilmestynyt Salama Santeri. Sillä oli hetken aikaa jopa oma televisiosarja suomalaisessa televisiossa!.Yhdysvalloissa monet sarjakuvat nivoutuivat myös muuhun populaarikulttuuriin. Yksinäinen Ratsastaja oli radiosarjana ja myöhemmin tv-sarjana sarjakuvaa tunnetumpi. Blondie (Helmi ja Heikki, Touhulan perhe) synnytti kolmisenkymmentä elokuvaa ja jopa yhden kirjan..Lucky Luke -albumeita on vuosien varrella myyty Euroopassa eri kielillä satoja miljoonia..Ranskassa julkaistiin amerikkalaisia lännensarjoja niin kuin muuallakin Euroopassa. Belgialais-ranskalaisen Tintin ohella ranskankielinen alue synnytti kuitenkin oman lehdistön, sarjakuva-albumit, piirtäjäkaartin ja jopa sarjakuvakulttuurin, joka elää Ranskassa yhä voimallisesti..Tämän maailman tärkein heppuli oli käsikirjoittaja René Coscinny, joka loi lännenparodioillaan huikean maaston Morrisin piirroksille sarjassa Lucky Luke. Coscinnyn käsikirjoittamana Luken hevonen Jolly Jumper kasvoi nykyisiin mittoihinsa. Se osaa puhua ja tekee kaikkea muutakin, mitä karikatyyrihevonen vain osaa. Lucky Luke -albumeita on vuosien varrella myyty Euroopassa eri kielillä satoja miljoonia. Jolly Jumper sai suomeksikin vuonna 1985 oman teoksensa Minä Jolly Jumper, johon oli Lucky Luke -tarinoiden lisäksi kasattu lyhyempiä tarinoita hevoselämästä..Samainen käsikirjoittaja-Coscinny räjäytti myös Suomen sarjakuvamarkkinat 1960-luvun lopulla Uderzon piirtämällä albumisarjalla Asterix. Samoihin aikoihin alkoivat ilmestyä suomeksi myös Tintti ja Coscinnyn käsikirjoittama Ahmed Ahne. Siinä ei ole hevosia vaan kameleita. Kaikki herran käsikirjoittama kaivettiin nyt esiin: jopa intiaani Umpah-pah sai suomeksi oman albumisarjan 1970-luvulla. Sillä sarjalla Coscinny ja piirtäjä Albert Uderzo olivat pyrkineet 1950-luvulla huonolla menestyksellä Yhdysvaltain-markkinoille. Siinä sarjassa liikutaan toki hevosilla..Runsaasta ranskalaisesta albumituotannosta pitää mainita myös suomeksi käännetty Alix. Jacques Martinin sarjassa soditaan ja kuljetaan hevosilla, ne on kuvattu hyvin realistiseen tyyliin erotukseksi sarjan ihmishahmoista, jotka ovat karikatyyrejä..Suomalaisen hevossarjakuvan ehdoton hittialusta on tänä keväänä 50 vuotta täyttänyt Hevoshullu. Tämä tallien liepeillä puuhailevan nuorison kestosuosikki voi sivumäärän perusteella hyvin. Tukena on tosin saman kustantaja ja ruotsalainen sisarlehti Min Häst, josta käännetään valtaosa aineistosta..Lehden ehdoton hevossarjakuvatähti on jo vuosikymmeniä ollut ruotsalainen Lena Furberg, joka piirtää Hevoshullun joka numerossa huumorin sävyttämää karikatyyrisarjista Polle ja hevosrealistista sarjaa Tuuvan talli. Juhlavuoden kunniaksi lehti julkaisi jopa kokonaisen Polle-erikoisnumeron..Hevoshullun kevään juhlanumerossa piirtäjä Lena Furberg kertoo hevosten realistisen piirtämisen vaikeudesta: valokuvia on pakko välillä silmäillä. Jälki sen sitten kertoo: Tuuvan tallissa hevoset ovat käsittämättömän hyvin piirrettyjä. Furberg kertoo juhlanumerossa olevansa itseoppinut..Hevosia sisältävät (lännen)sarjakuvat ovat pohjoismainen erikoisuus..Hevoshullun syntyyn 1970-luvulla nivoutuvat myös suomalaiset harvat ammattilaiset Veikko Savolainen ja sarjoja lehteen aluksi piirtänyt Kari Leppänen. Hän on tehnyt sittemmin pitkän ammattilaisuran erikoistumalla Mustanaamioon ja pitkiin seikkailuihin, joita tekee yhä Ruotsissa ilmestyvään Fantomen-lehteen (Suomessa Mustiksen oma lehti on lopetettu)..Hevosia sisältävät (lännen)sarjakuvat ovat pohjoismainen erikoisuus..Jatkuvajuonisia sarjoja ei sanomalehdissä enää julkaista, tosin Fantom hevosineen seikkailee yhä joissakin maakuntalehdissä..”Amerikkalaisia lännensarjoja ei meillä enää ole, koska menetimme yrityskauppojen vuoksi niiden julkaisuoikeudet”, PIB:n suomalainen päämies Reijo Rouvinen kertoo. Kahdella muullakaan kansainvälistä sarjakuvaa Suomessa myyvällä firmalla ei ole aktiivimyynnissä heppasarjoja. Ainoa poikkeus on Bull´s, joka myy Suomessa ja välittää myös Yhdysvaltojen markkinoille Samuli Lintulan sarjaa Musta Hevonen..Jotkut sarjakuvalehdet voivat silti kohtuullisesti. Yksi ylitse muiden on Story House Egmontin julkaisema Tex Willer. Siitä lanseerattiin viime vuonna jo seitsemäs versio nimeltään Nuori Tex Willer..Lehteä pitkään takavuosina päätoimittanut suomalaisen populaarikulttuurin monitoimimies Asko Alanen kertoo, että lännensarjakuvia ei enää Yhdysvalloissa juuri tehdä. .”Piirtäjät ovat italialaisia, espanjalaisia tai argentiinalaisia.” 1990-luvulla lehden johtoon istunut Alanen kertoo Tex Willerin levikin olleen jopa yli 10 000 kappaleen. Lisäksi tulivat erilaiset spesiaalit, paksut erikoisnumerot. .”Olisiko hevosen piirtäminen ollut vaikea paikka jopa Hugo Prattille (italialainen edesmennyt mestaripiirtäjä), niin monta kertaa ne ovat hänen sarjoissaan ruohikon osittain peittämiä”, Alanen pohtii.. Lehtihyllyistä hevossarjakuvia on Hevoshullua lukuun ottamatta turha hakea. Harvat vielä elävät hevossarjikset ovat ihmisten kotiinsa tilaamia. Moni muistaa takavuosien Helsingin Sanomat, jossa suuressa sivukoossa oli jopa koko sivu sarjakuvia. Ainoa jatkuvajuoninen em. lehdessä oli Rip Kirby. Eikä juurikaan hevosia..Sanomalehtien sivukoon pienennettyä on kärsinyt myös sarjakuvien määrä. On palattu tavallaan amerikkalaisen sarjakuvan lähtöruutuun: painetuissa printtilehdissä on vähän sarjakuvia, eikä juurikaan hevosia. Mitä sitten on? Nopeaa hupaa kaupunkilaisille..Netti on sarjakuvien aarreaitta. Hakemalla oikeilla sanoilla löytyy satoja miljoonia sarjakuva- ja hevosaiheisia sivuja..Olli Lampi.Kirjoittaja on sarjakuva-asiantuntija, joka on ollut perustamassa sarjakuvalehti Tapiiria sekä Mikkelin Sarjakuva-akatemian julkaisua Ruutuhullu.Suomessa osataanSarjakuvan eurooppalaisen historian vuoksi suomalainen albumisarjakuva menestyy Ranskassa hyvin. Syy on hyvä ranskannos (suomalainen Kirsi Kinnunen) ja ahkera kymmenien vuosien työ. Menestyssyy on myös pieni kielialue: Suomessa ei kannata tehdä albumisarjakuvia suurelle yleisölle. Ranskankielisellä alueella on albumeille paljon suuremmat markkinat. Päätyötä tästä ei silti monille tule.Suomessa osataan uida myös vastavirtaan: Samuli Lintulan eli nimimerkki Samsonin sarjakuva Musta Hevonen. Takavuosina se ilmestyi värillisenä Suomen Kuvalehdessä. Musta Hevonen on siluetti ja kahdella jalalla liikkuva musta varjokuva.Nyt se ilmestyy musta-valkoisena jo kahdeksassa suomalaisessa sanomalehdessä ja pään kansainvälisille markkinoille on avannut täkäläinen levittäjä Bull`s.”Siluetti-karikatyyri antaa mahdollisuuksia ja vapautta. Se taitaa ilmestyä jo 25 lehdessä eri puolilla maailmaa”,kertoo piirtäjä Samuli Lintula.”Päätyö sarjakuvien piirtäminen on nyt tänä syksynä apurahan turvin mahdollista. Jaa hevoset? Kesäpaikan naapurissa oli ravihevosia. Jonkin verran poniharrastusta.”Kiroilevalla Siilillä sarjakuvatunnetuksi tullut Milla Paloniemi kertoo olevansa nyt kuuden hevosen omistaja Velaatassa Tampereen kaupungin liepeillä.”Hevoshullua luin nuorena 1980- ja 90-luvuilla. Lena Furbergin hevossarjakuvat siinä lehdessä olivat ehdoton esikuvani. Hänen esimerkkinsä oli tärkeä tie tulla sarjakuvien tekijäksi”, kertoo Paloniemi.Toinen esikuva oli kannustava Veikko Savolainen, joka piipahti pitämässä sarjakuvakurssia Jalasjärvellä nuorelle Milla Paloniemelle.Kiroilevasta Siilistä on tulossa jo yhdeksäs albumikooste ensikeväänä.”Instagramissa olen jo julkaissut hevosista sekä realistisia että karikatyyrejä”,sanoo Paloniemi.

Hi-Ho, Silver!

Aiheeseen liittyvää