Vieremän ravien kolmas lähtö juhannusaattona tulee vetämään tavallista enemmän yleisöä, sillä siinä starttaa olympiavoittaja Iivo Niskanen hevosella E.V. Esko radalta kuusi. Kyseessähän volttilähdössä on niin kutsuttu linkorata, josta saa erityisen vauhdikkaan lähdön, joten asetelmat ovat hyvät. Ajokokemusta ei uunituoreelle C-kortin haltijalle ole ehtinyt kerääntyä valtavasti, mutta jonkun verran kuitenkin."Ajaminen on kuitenkin minun mielestäni jotenkin luonnollista. Ennen kurssia kävin Pakkasen Tuomaksen kanssa pari kertaa ajamassa ja sieltä sain kurssihevosenkin", Niskanen kertoo.On ajamisessa omat yllätyksensäkin, jopa huippu-urheilijalle."Se on totta, että kyllä sellainen ohjille painava hevonen yllättävän paljon käsivoimia vaatii ja siinä ihan hyvin saa pidellä. Tuntuu omissakin käsissä."Sinulla on IIvo hiihtäjänä tietenkin käsissä voimia. Paljonko nousee penkistä?"Sellaiset 120 kiloa, mutta kestävyysurheilijahan minä kuitenkin olen enkä voimanostaja." Heinäkuussa Cooperin testiinNiskanen aikoo osallistua pitkän tauon jälkeen Cooperin testiin. Tämä näyttää suorastaan hieman jännittävän häntä."Täytyy vähän herkistellä. Cooper on sellainen testi, ettei siihen tee mieli mennäkään, jos päivän kunto ei ole optimaalinen. Kyllä siinä sen verran kovilla tehoilla joutuu menemään. Mutta onneksi siinä ei ole numerolappu kuitenkaan rinnassa", hän toteaa. Numerolappu tai ei, kenellä tahansa on mahdollisuus lähteä ottamaan mittaa olympiavoittajasta Vieremän urheilukentällä Ponsse-ravipäivänä. "Kyllä vain. Siellä on kokokansan Cooper, johon itsekin osallistun. Tervetuloa sinne Iivon Areenalle kaikki!" Niskanen toivottaa.Minkälaisella hapenottokyvyllä Iivo itse menet ja minkälaista on oma treenisi tällä hetkellä? ”Vo2Max-lukemani on 80-90 välimaastossa. Cooperin testiä en ole ihan tässä viime vuosina mennyt, mutta pari vuotta sitten juoksin testimielessä 3000 metriä ja se meni aikaan 8,28. Kesäaikaan käyn melko paljon juoksulenkeillä, en niinkään radalla, vaan teillä ja metsäpoluilla. Juoksu on kuitenkin sen verran eri asia, että hiihtäjän pitää vähän totutella jalkojaan", hän miettii.Hevosen kilpailemista Niskanen on urheilijana pohtinut kollegan näkökulmasta. "Kun hyvä ravihevonen menee radalle, niin kyllä se haluaa juosta. Hevosen treenissä on paljon samoja elementtejä, ja samat lainalaisuudet, kuin ihmisellä, mutta onhan se kaksi kertaa nopeampi kuin ihminen ja voimantuotto ja irtiottokyky ihan omaa luokkaa. Kuitenkin, kuten ihmiselläkin, treenin ja levon oikea rytmittäminen ja kunnolliset alustat ovat tärkeässä asemassa. Kun pitää mielessä, että yllättävän vähän me hiihtäjätkään teemme maksimikestävyysharjoitteita."Oliko korttikurssi sellainen kuin ajattelit?"Melko lailla. Tietysti raviurheilussa on paljon sellaista mitä ei ole tullut vielä ajatelleeksi ja niitä käytiin tiiviisti ja monipuolisesti läpi. Olen ravikortin ajamista kuitenkin ihan pikkulapsesta asti jollain lailla miettinyt ja suunnitellut. Ravit ovat siellä meillä päin Vieremällä kuitenkin sen verran iso juttu. Äidin veljellä on ollut hevosia ja siellä on tullut käytyä, ja kimppahevosia on ollut. Minun lapsuudenkotihan on ihan siinä muutaman kilometrin päässä Vieremän raviradalta."Sukeutuuko raviohjastamisesta uusi ura?”Nooh, hiihtohommat vie sen verran aikaa, että kyllä siinä jonkun aikaa menee, ennen kuin C-lisenssiä korottelemaan ryhdytään. Korttikurssillehan minun piti mennä jo neljä vuotta sitten, mutta silloin kurssi oli syksyllä, eikä käynyt omaan valmennusohjelmaan. Nyt kun se järjestettiin keväällä kahdentoista kerran jaksona, pari-kolme kertaa viikossa ja suurelta osin iltapäiväkursseina, se oli juuri passeli talven kisakauden ja melkoisen intensiivisen parivuotisen jakson jälkeen. Siinä ehti käydä kuudenkympin rullasuksilenkillä aamulla ja iltapäivällä oli sitten korttikurssi.”.Vo2MaxHevosen ja ihmisen maksimaalisen hapenottokyvyn vertaaminen ainakaan Cooperin testin keinoin ei ole mahdollista eikä mielekästä, sen enempää eläinten hyvinvointikysymysten kuin juoksijoiden fyysisen koko- ja kapasiteettieron takia, mutta on tätäkin asiaa kuitenkin mietitty. Vo2Max-lukemassa on kyse maksimaalisesta hapenottokyvystä.Maksimihapenotto voidaan ilmoittaa absoluuttisena arvona eli litroina minuutissa. Se kertoo, montako litraa happea elimistö pystyy käyttämään yhdessä minuutissa.Hevosen hapenottokyky on ihmiseen verrattuna omaa luokkaansa, huikea. Vo2Max-indeksillä mitattuna se on jopa 200 luokkaa. Jo pikkuvarsalla hapenottokyky on 120-130 -lukemissa.Perinteisesti ihmisurheilijoilla hapenottokykyä mitataan säälimättömällä Cooperin testillä. Cooperissa juostaan 12 minuuttia ja katsotaan kuinka monta kilometriä saadaan kasaan. 3500-4000 metriä on huipputulos. Lasse Viren on juossut peräti 4500 metriä. 5000 metriin ei ole kukaan tiettävästi vielä päässyt, eikä 3000 metriä ole virallinen matka urheilukilpailuissa, mutta melko lähellä ollaan. 5000 metrin ME on Ugandan Joshua Cheptegein nimissä 12,35.Ravihevonen Diable de Vauvert on juossut Vincennesissä maratonikisan 4150 metriä kilometriaikaan 13,3. Mikäli hevonen jaksaisi ylläpitää samaa tempoa 12 minuutin ajan, sille saataisiin 9,8 kilometrin Cooper-tulos. Juoksunopeus puolestaan on monen tekijän summa. Hapenotto on yksi tekijä, mutta nopeuteen tarvitaan riittävä määrä IIB-tyypin lihassoluja ja toimiva hermokäskytys. Ihmisellä IIB-soluja on yleensä alle puolet lihassoluja, siinä missä hevosella, toki rodusta riippuen, niitä on jopa 90 prosentin kieppeillä. Englannintäysiverisillä eniten. Vinttikoirienkin lihassoluja on mitattu ja niillä on havaittu olevan nopeita soluja jopa 95-97 prosenttia. Kun niillä myös rakenne on kevyt ja niin aerodynaaminen, että kitkavastus on hyvin pieni, maksiminopeus on jopa hevosta suurempi.Lähde: Tieteellinen ravivalmennus
Vieremän ravien kolmas lähtö juhannusaattona tulee vetämään tavallista enemmän yleisöä, sillä siinä starttaa olympiavoittaja Iivo Niskanen hevosella E.V. Esko radalta kuusi. Kyseessähän volttilähdössä on niin kutsuttu linkorata, josta saa erityisen vauhdikkaan lähdön, joten asetelmat ovat hyvät. Ajokokemusta ei uunituoreelle C-kortin haltijalle ole ehtinyt kerääntyä valtavasti, mutta jonkun verran kuitenkin."Ajaminen on kuitenkin minun mielestäni jotenkin luonnollista. Ennen kurssia kävin Pakkasen Tuomaksen kanssa pari kertaa ajamassa ja sieltä sain kurssihevosenkin", Niskanen kertoo.On ajamisessa omat yllätyksensäkin, jopa huippu-urheilijalle."Se on totta, että kyllä sellainen ohjille painava hevonen yllättävän paljon käsivoimia vaatii ja siinä ihan hyvin saa pidellä. Tuntuu omissakin käsissä."Sinulla on IIvo hiihtäjänä tietenkin käsissä voimia. Paljonko nousee penkistä?"Sellaiset 120 kiloa, mutta kestävyysurheilijahan minä kuitenkin olen enkä voimanostaja." Heinäkuussa Cooperin testiinNiskanen aikoo osallistua pitkän tauon jälkeen Cooperin testiin. Tämä näyttää suorastaan hieman jännittävän häntä."Täytyy vähän herkistellä. Cooper on sellainen testi, ettei siihen tee mieli mennäkään, jos päivän kunto ei ole optimaalinen. Kyllä siinä sen verran kovilla tehoilla joutuu menemään. Mutta onneksi siinä ei ole numerolappu kuitenkaan rinnassa", hän toteaa. Numerolappu tai ei, kenellä tahansa on mahdollisuus lähteä ottamaan mittaa olympiavoittajasta Vieremän urheilukentällä Ponsse-ravipäivänä. "Kyllä vain. Siellä on kokokansan Cooper, johon itsekin osallistun. Tervetuloa sinne Iivon Areenalle kaikki!" Niskanen toivottaa.Minkälaisella hapenottokyvyllä Iivo itse menet ja minkälaista on oma treenisi tällä hetkellä? ”Vo2Max-lukemani on 80-90 välimaastossa. Cooperin testiä en ole ihan tässä viime vuosina mennyt, mutta pari vuotta sitten juoksin testimielessä 3000 metriä ja se meni aikaan 8,28. Kesäaikaan käyn melko paljon juoksulenkeillä, en niinkään radalla, vaan teillä ja metsäpoluilla. Juoksu on kuitenkin sen verran eri asia, että hiihtäjän pitää vähän totutella jalkojaan", hän miettii.Hevosen kilpailemista Niskanen on urheilijana pohtinut kollegan näkökulmasta. "Kun hyvä ravihevonen menee radalle, niin kyllä se haluaa juosta. Hevosen treenissä on paljon samoja elementtejä, ja samat lainalaisuudet, kuin ihmisellä, mutta onhan se kaksi kertaa nopeampi kuin ihminen ja voimantuotto ja irtiottokyky ihan omaa luokkaa. Kuitenkin, kuten ihmiselläkin, treenin ja levon oikea rytmittäminen ja kunnolliset alustat ovat tärkeässä asemassa. Kun pitää mielessä, että yllättävän vähän me hiihtäjätkään teemme maksimikestävyysharjoitteita."Oliko korttikurssi sellainen kuin ajattelit?"Melko lailla. Tietysti raviurheilussa on paljon sellaista mitä ei ole tullut vielä ajatelleeksi ja niitä käytiin tiiviisti ja monipuolisesti läpi. Olen ravikortin ajamista kuitenkin ihan pikkulapsesta asti jollain lailla miettinyt ja suunnitellut. Ravit ovat siellä meillä päin Vieremällä kuitenkin sen verran iso juttu. Äidin veljellä on ollut hevosia ja siellä on tullut käytyä, ja kimppahevosia on ollut. Minun lapsuudenkotihan on ihan siinä muutaman kilometrin päässä Vieremän raviradalta."Sukeutuuko raviohjastamisesta uusi ura?”Nooh, hiihtohommat vie sen verran aikaa, että kyllä siinä jonkun aikaa menee, ennen kuin C-lisenssiä korottelemaan ryhdytään. Korttikurssillehan minun piti mennä jo neljä vuotta sitten, mutta silloin kurssi oli syksyllä, eikä käynyt omaan valmennusohjelmaan. Nyt kun se järjestettiin keväällä kahdentoista kerran jaksona, pari-kolme kertaa viikossa ja suurelta osin iltapäiväkursseina, se oli juuri passeli talven kisakauden ja melkoisen intensiivisen parivuotisen jakson jälkeen. Siinä ehti käydä kuudenkympin rullasuksilenkillä aamulla ja iltapäivällä oli sitten korttikurssi.”.Vo2MaxHevosen ja ihmisen maksimaalisen hapenottokyvyn vertaaminen ainakaan Cooperin testin keinoin ei ole mahdollista eikä mielekästä, sen enempää eläinten hyvinvointikysymysten kuin juoksijoiden fyysisen koko- ja kapasiteettieron takia, mutta on tätäkin asiaa kuitenkin mietitty. Vo2Max-lukemassa on kyse maksimaalisesta hapenottokyvystä.Maksimihapenotto voidaan ilmoittaa absoluuttisena arvona eli litroina minuutissa. Se kertoo, montako litraa happea elimistö pystyy käyttämään yhdessä minuutissa.Hevosen hapenottokyky on ihmiseen verrattuna omaa luokkaansa, huikea. Vo2Max-indeksillä mitattuna se on jopa 200 luokkaa. Jo pikkuvarsalla hapenottokyky on 120-130 -lukemissa.Perinteisesti ihmisurheilijoilla hapenottokykyä mitataan säälimättömällä Cooperin testillä. Cooperissa juostaan 12 minuuttia ja katsotaan kuinka monta kilometriä saadaan kasaan. 3500-4000 metriä on huipputulos. Lasse Viren on juossut peräti 4500 metriä. 5000 metriin ei ole kukaan tiettävästi vielä päässyt, eikä 3000 metriä ole virallinen matka urheilukilpailuissa, mutta melko lähellä ollaan. 5000 metrin ME on Ugandan Joshua Cheptegein nimissä 12,35.Ravihevonen Diable de Vauvert on juossut Vincennesissä maratonikisan 4150 metriä kilometriaikaan 13,3. Mikäli hevonen jaksaisi ylläpitää samaa tempoa 12 minuutin ajan, sille saataisiin 9,8 kilometrin Cooper-tulos. Juoksunopeus puolestaan on monen tekijän summa. Hapenotto on yksi tekijä, mutta nopeuteen tarvitaan riittävä määrä IIB-tyypin lihassoluja ja toimiva hermokäskytys. Ihmisellä IIB-soluja on yleensä alle puolet lihassoluja, siinä missä hevosella, toki rodusta riippuen, niitä on jopa 90 prosentin kieppeillä. Englannintäysiverisillä eniten. Vinttikoirienkin lihassoluja on mitattu ja niillä on havaittu olevan nopeita soluja jopa 95-97 prosenttia. Kun niillä myös rakenne on kevyt ja niin aerodynaaminen, että kitkavastus on hyvin pieni, maksiminopeus on jopa hevosta suurempi.Lähde: Tieteellinen ravivalmennus