Jäähyväiset keskikentän komistuksille

Maailmanjärjestyksessä kaikella on paikkansa ja eritoten aikansa. Se koskee niin elollisia olioita kuin elotonta materiaa. Jälkimmäistä lajia ihminen on suuressa kekseliäisyydessään tuottanut paljon sellaista, joka on ohikiitävän hetken tuntunut käsittämättömän hienolta tekeleeltä. Kunnes se hetki on kiitänyt ohi.

Ei tarvitse olla ikivanha, että on nähnyt VHS-videolaitteiden nousun ja tuhon, faksien katoamisen käytöstä ja heittänyt kevyet mullat kuvaputkitelevisiolle.

Raviurheilussa on loppujen lopuksi menty yllättävänkin samaan tyyliin lähes sen koko elon ajan, etenkin suorittavalla puolella. Hevosten varusteet ovat pysyneet perusteiltaan samoina, vain tasaisesti päivitettyinä modernimpaan suuntaan. Nyt raviurheilu on kuitenkin saanut oman reliikkinsä.

Suomalaisen raviurheilun 1970- ja 1980-lukujen huikean nousun suoranaisena symbolina ovat indikaattoritaulut kököttäneet raviratojen keskikentillä. Nyt niiden aika alkaa olla ohi.

Elokuussa vuonna 1973 kotimainen raviurheilu siirtyi tietokoneaikaan. Silloiselle pääradalle, Käpylään, tuli tietokoneohjattu totalisaattorijärjestelmä, joka sisälsi 32 kassapäätettä ja kertoimien seuraamisen mahdollistavia monitorilaitteita totohalliin. Siihen saakka valistuneimmat pelaajat olivat arvioineet voittaja- ja sijakertoimia seuraamalla, kuinka paljon totolappuja kunkin hevosen numeron kohdalta totomyyntipisteissä pinkasta revittiin. Yhdessä pinkassa oli kymmenen lappua ja kun se loppui, jätettiin kanta seinälle paikalleen.

Juuri perustetun Suomen Hippos ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, professori Erkki Rajakoski , kertoi tuossa vaiheessa, että keskikentälle tulevaa indikaattoritaulua, jollainen on käytössä muun muassa Solvallassa, ei toistaiseksi hankita, koska se tulee liian kalliiksi.

Pitkään indikaattoritaulua ei kuitenkaan tarvinnut odottaa. Lauantaina 28.9.1974 Käpylään oli tuotu kolme ”kerrointaulua, jotka näyttävät desimaalin tarkkuudella voittajakertoimet”, kuten Hevosurheilu-lehti raportoi. Tosin näihin mahtui vain kymmenen pelatuimman kertoimet.

Nämä Airamin ja Nokian valmistamat laitteet olivat vain kokeilussa, ne olivat tarkoitettu tavallisiin urheilukilpailuihin, mutta jos tällainen informaatio palvelisi kylliksi pelaajia, hankittaisiin Käpylään ”aivan oikea” indikaattoritaulu.

. Vuoden 1975 maaliskuussa taulu lopullisesti saatiin, mutta sen käyttö käynnistyi takellellen. Totalisaattorisysteemiin oli pitänyt ajaa uusi ohjelma, joka sopii yhteen indikaattoritaulun kanssa. Kokeiluissa kaikki sujui hienosti, mutta tositilanteen kuormitushuipussa tietokoneen muisti ei riittänytkään ja raveissa nähtiin erikoinen tapahtumasarja.

Jorma Meriläisen ohjastama Asterix saapui maaliin toisen lähdön voittajana, Tsudnova oli toinen ja Osman II kolmas. Tulojärjestys kuulutettiin ja totuttuun tapaan ohi menneitä totolappuja satoi maahan kirousten kera. Silloin totosysteemi meni pimeäksi. Lopulta kuulutus kertoi, että toto mitätöidään ja panokset maksetaan takaisin. Lähtöön oli pelattu 51 000 markkaa, joista 48 000 lunastettiin takaisin.

”Ilmeisesti kuitenkin varsin huomattava osa haetusta 48 000 markasta joutui vääriin taskuihin. Uutterimmin Käpylän aluskasvillisuutta penkoneet hakivat ulos sievoisen summan toisten pois heittämillä totolapuilla”, Hevosurheilu raportoi.

Käpylän indikaattoritaulu muutti aluksi uudelle pääradalle Vermoon, mutta päätyi vuonna 1983 palvelemaan uskollisesti Seinäjoen raviyleisöä. Taulun vetovoima tuli samalla todistetuksi konkreettisesti. Seinäjoen totovaihto tuplaantui normaalista, kun taulu otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön.

Suomen toinen indikaattoritaulu pystytettiin vuonna 1976 Tampereen uudelle Lamminpään raviradalle, joka nykyään tunnetaan nimellä Teivo. Tämä taulu siirtyi puolenkymmentä vuotta Tamperetta palveltuaan Joensuuhun.

Hiljalleen indikaattoritaulut valtasivat raviratojen keskikenttiä. Ouluun sellainen tuli vuoden 1981 kuninkuusraveihin, jotka olivat samalla ensimmäiset kuninkuusravit, jossa totalisaattori pyöri täysin tietokonepohjaisesti.

Kaikilla radoilla tietokoneaikaan siirtyminen ja indikaattoritaulun käyttöönotto ei sujunut aivan nohevasti. Lappeenrantaan saatiin indikaattoritaulu seisomaan paikoilleen jo vuonna 1982, mutta vasta reilun kahden vuoden päästä se pääsi kertomaan kertoimia. Yleisörakennuksen saunan eteisessä yhtä kauan odottaneet totolaitteet ryhtyivät samalla kertaa sylkemään slippejä petsareiden halukkaisiin kouriin.

Ohjastajille indikaattoritaulusta tuli työkalu, joka osaltaan auttoi taktiikkamietteitä. Siitä saattoi ennen starttia katsoa, mitkä numerot ovat lähdön suosikkeja.

Jotain haittatekijöitäkin indikaattoritauluilla sentään oli. Jotkut hevoset suhtautuivat epäilevästi radan reunalle ilmestyneisiin hökötyksiin. Ne saattoivat nostaa ihmetellessään korvat pystyyn ja hiljentää, tai väistää, ettei rumilus vain hyppää keskikentältä kimppuun.

Säikähdyslaukoiltakaan ei säästytty. Niinkin kova lähtö kuin Rajakosken muistoajo ratkesi – ainakin ohjastajan mukaan – vuonna 1990 tähän. Ruotsista saapunut suursuosikki Meadow Prophet laukkasi johdosta ennen maalia ja rattailla istunut Lars Gustafsson kertoi, ettei ori ollut lainkaan väsynyt, vaan pelästyi indikaattoritaulua. Se tippui onneksi ennen maalia sallitulle askellajille ja pelasti kolmossijan itselleen, kun Eighties Lady ja Frilly Hanover pujahtivat ohi.

Seuraavana vuonna nelivuotiaaksi kasvaneena Meadow Prophet ei enää säikähdellyt Vermon indikaattoritaulua, mutta Kultakengässä Born Quick oli liian kova ja Gustafssonin tulevan Elitloppet-kakkosen oli tyytyminen hopeasijaan.

Joillekin hevosille indikaattoritaulusta riitti kuitenkin kimmoketta kerta toisensa jälkeen. Bluehill’s Dragon kilpaili urallaan 91 kertaa ja ansaitsi yli 170 000 euroa, mutta jaksoi riemastua taulusta aina kuin olisi sen kohdannut ensi kertaa.

”Kun jarrut kerran katosivat, niin se kaahasi niin kauan kuin jaksoi. Sisäkentän indikaattoritaulu oli sellainen, että sitä meinattiin paeta katsomoon kerta toisensa jälkeen”, Tom Eriksson kertoi valmennettavastaan.

Siellä missä raha liikkuu, on myös heitä, jotka haluavat haalia sitä itselleen kyseenalaisin konstein. Kertoimien näkyminen indikaattoritaululla viritti muutamissa kanssakulkijoissamme halun manipuloida toisia totalisaattoripelaajia.

Silloin tällöin valotaululla loisti heti lähdön pelin avauduttua huomattavan pieni kerroin varsin yllättävälle hevoselle. Joku oli lyönyt siihen tukevan summan valuuttaa. Tämä saattoi tuoda toisille pelaajille mieleen, että nyt kyseisestä hevosesta on olemassa tieto, joka ei ollut heille saakka yltänyt. Näin hänet saatiin ottamaan tämä yllättäjä huomioon omissa peleissään. Vaikka tämä manipulointi suoraan kohdistui yleensä voittaja- ja sijapeleihin, vaikutti se luonnollisesti myös kaksoisvedonlyöntipäätöksiin ja oikeaan paikkaan sijoitettuna jopa V4-peliin.

Vähän ennen lähtöä kerrointaulun numerot muuttuivat radikaalisti. Alkuperäinen suuri veto yllättäjälle poistui, kun se käytiin mitätöimässä peliluukulla ja vastaavasti jokin toinen hevonen sai huomattavaa lisäpanostusta. Näin pelivaihdon jakautumaan oli syntynyt vääristymä siihen nähden, mitä se olisi ollut ilman tätä manipuloijan manööveriä.

Tämä porsaanreikä tukittiin 10.2.2003 totopelisääntöihin tehdyn muutoksen myötä. Nyt pelitosite tuli mitätöidä viimeistään kolme minuuttia sen tulostamisen jälkeen ja poiston syynä piti olla joko suullisessa myynnissä tapahtunut inhimillinen erehdys tai myyntitapahtumaan liittyvä tekninen vika. ”Asiakkaan tulee huomauttaa virheellisestä pelitositteesta välittömästi myyntihetkellä”, säännöissä vielä korostettiin.

Yksi aikakausi on nyt indikaattoritaulujen mukana katoamassa. Varmaa on, että tekninen kehitys mahdollistaa raviyleisön saataville sellaista informaatiota, johon nuo edelläkävijät eivät koskaan pystyneet.

. Mainostelineenä ja varaosina

Lopullisia hyvästijättöjä ei kaikilla raviradoilla ole vielä indikaattoritauluille tehty.

Vermon indikaattoritaulu odottaa vielä lopullista purkamistaan. Sen takana oleva kenttähenkilökunnalle suojaa tarjoavan tilan ja sähkökaapin kohtalo ovat olleet vielä ratkaisematta.

”Talven jälkeen indikaattoritaulu todennäköisesti poistuu kokonaan”, toimitusjohtaja Heikki Häyhä uskoo.

Kuusikymmentäneliöinen screen on palvellut yleisöä jo hetken aikaa.

”Tällä hetkellä siinä näytetään Toto-tv:n lähetystä, mutta mietinnässä on muutakin, kun yleisö pandemian jälkeen palaa paikalle. Ajatuksena on jonkinlainen yhteenveto tärkeästä totoinformaatiosta, joka esitetään tiiviisti ja helppolukuisesti.”

Pori oli modernisaation etulinjassa, sinne hankittiin led-screen jo toistakymmentä vuotta sitten ja samalla indikaattoritaulu sai lähteä.

”Indikaattoritaulu oli hieno ja tavallaan sen purkaminen vähän harmittaa”, puheenjohtaja Janne Ojanen toteaa. ”Sen siirtäminen olisi kuitenkin ollut hankalaa ja se purettiin. Joitakin osia siitä meni toisille radoille varaosiksi.”

Pori on myös onnistunut mainiosti saamaan ravirataa muuhunkin kuin ravikäyttöön ja screenilla on siihen suuri osansa. Radalla on seurattu esimerkiksi urheilutapahtumia.

”Se palvelee tosi monikäyttöisesti.”

Killerjärvi on ollut jo toistakymmentä vuotta ilman indikaattoritaulua, vain sen perustuksia on jäljellä.

”Se oli aikansa palvellut, korjaaminen olisi ollut työlästä ja kallista”, toimitusjohtaja Kari Nyyssönen kuvailee. ”Varaosia siitä meni muualle.”

Killerillä ei ole jättiscreenia – ainakaan vielä.

”En sen tuloa tyrmää, totta kai se palvelisi yleisöä, mutta siinä pitäisi laittaa eurot jonoon ja olemme tehneet viime aikoina isoja investointeja muutenkin.”

Oulun Äimärautiolla indikaattoritaulun runko toimii mainostelineenä, sen peittää neljä eri mainosta.

”Se ajaa siinä palkitsemiskehän takana hyvin asiansa”, toimitusjohtaja Sirkka Huopana kiittää. ”Siitä on niin hyvä diili Veikkauksen kanssa, että runko on ja pysyy siinä.”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Hevosurheilussa 19.1.2022

. Indikaattoritaulu

Tietokoneohjattu valotaulu raviradan keskikentällä

Näyttää muun muassa kertoimia ja tototuloksia

Käpylässä ensimmäinen Suomessa vuonna 1975

Ovat monelta radalta jo poistuneet nykytekniikan tieltä

Jäähyväiset keskikentän komistuksille

Harri Lind

Aiheeseen liittyvää