Kirja-arvio: Kohteensa näköinen elämäkerta

Ei, vaikka kohteena on yksi ravimaailman tunnetuimmista hahmoista, jonka hevosmiesura kattaa likipitäen koko tähänastisen elämän.

Kaikkihan nyt Jompen tuntevat. Vai tuntevatko sittenkään? Tätä mysteeriä ratkoo auki toimittaja ja tietokirjailija Harri Lind. Häneen liitetty epiteetti on oikeutettu, sillä taustalla on tarvittava määrä tuotantoa myös tietokirjailijan titteliin.

Aloitetaan kannesta. Jos kirjan nimi on olennaisen kiteyttävä, sellainen on myös Anu Leppäsen taltioima kansikuva. Päähenkilö on siinä kuin hillopurkilta tavoitettu pikkupoika, jonka ilme samalla kertaa kieltää ja myöntää kaiken. Kuinka sellaisen aivoituksia voisi ennakoida ravirattaillakaan?

Kuvaan tiivistyy monikerroksinen persoona, jonka sisältä löytyy monta eri Jomppea. Siinä on kirjan perusidea kuvajournalismin keinoin toteutettuna.

Kuvitukseen on satsattu muutenkin paljon, eikä suotta. Anu Leppänen on käynyt hänkin Ruotsissa taltioimassa lainakuskin arkea. Myös yksityis- ja lehtiarkistojen kätköistä on löytynyt todellisia herkkupaloja valokuvien ja lehtileikkeiden muodossa.

Aiemmin jo Timo Nurmoksesta kirjan kirjoittanut Harri Lind on tehnyt perusteellista työtä myös Jompen kohdalla, osin samoin metodein. Hän vietti koko lokakuun Ruotsissa haastatellen Jomppea ja paikallisia toimijoita, pääasiassa ravireissuilla.

Sitten olivat vuorossa kotimaiset toimijat. Haastatteluja kertyi puolen sataa, ja Lind itse oli saaliiseensa tyytyväinen. ”Paljon tulee tietenkin vastaan samoja tapahtumia, jotka on katsottu kuitenkin eri silmin ja näkökohdin”, hän totesi Hevosurheilun väliraportissa (HU 28.12.2023).

Ääneen on päässyt pitkä rivi kanssakulkijoita Oulun Heinäpään koulukavereista ravimaailman äveriäimpiin hevosenomistajiin ja huippuvalmentajiin. Siinä onkin yksi kirjan keskeisistä pointeista: Jomppe paitsi omin, myös läheltä seuranneiden silmin.

Tämä autenttinen tarinallisuus tekee kirjasta käyttökelpoisen niillekin, jotka eivät ole lajin syväharrastajia. ”Kuvauksissa toistui poikkeuksetta ystävällinen, vaatimaton, kiltti ja toiset huomioonottava mies”, Lind tiivistää haastattelujen annin johdannossaan.

Lainataan yhtä haastatelluista: ”Hän (Jomppe) ei pidä itseään toista ihmistä parempana. Hän kunnioittaa toista ihmistä ja pitää itseään minun mielestäni liiankin alhaalla”, sanoo Aleksi Keväänranta. Hän ajoi Teivon aikoina Jompen autoa ravireissuilla.

Rakenteeltaan kirja ei ole yhtä kronologinen kuin elämäkerrat yleensä. Toki se alkaa sieltä mistä elämäkin taustoineen, mutta luvuissa käsitellään aihealueita yksi kerrallaan aikajanoista piittaamatta.

Monet muistavat Jompen hänen osuvista sutkauksistaan, mutta niitä kirjassa on vähän. Lindin mielestä nämä hetkeen ja tilanteeseen sidotut toteamukset menettävät tehonsa kirjoitetussa asussa.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Jompen luonnehdinnat pitkän uran varrella vastaan tulleista ihmisistä ja hevosista, maailman absoluuttisen huiput mukaan lukien. Sellaista kulissien takaista tietoa ei ravijutuista yleensä löydy – ei ainakaan omakohtaisesti koettuna.

Elämäkertaan on otettu mukaan myös uran varjoisampia hetkiä 1990-luvun konkurssista lähtien. Se ei kirjan uskottavuutta ainakaan vähennä.

Pohjoismaiden voitokkain raviohjastaja, Raviurheilijan kultaisen ansiomerkin kantaja ja Suomen urheilun lähettilääksi nimitetty Jorma Kontio on täysipainoisen elämäkertansa ansainnut ja sellaisen myös saanut.

Jomppe – Ravilegendan elämä ja elämän hevoset

Kirjoittanut Harri Lind

Kustantaja Suomen Hevosurheilulehti Oy

304 sivua

Muokattu 9.5. klo 16.00: vaihdettu jutun pääkuva.