Kotiradallaan loistanut Pate Pollea jatkaa kauttaan jo lauantaina – "Pärjäämismielessä mennään"

Martti Hämäläisen Pate Pollea on kasvanut kilpahevoseksi hiljalleen.

Teivon T5:n toisessa kohteessa 20 metrin takamatkalta lähtenyt Pate Pollea teki kotiradallaan vahvan esityksen. Kun puoli kierrosta oli juostu, Jarmo Saarelan ohjastama ruuna oli saavuttanut kärkijoukot ja kiilasi lopulta kärkipaikalle. Se johti joukkoa loppumatkan ajan ja ehti niukasti ennen rinnalla hiillostanutta Touhon Pyryä maaliin.

Jokseenkin verkkaisen näköinen Pate Pollean suoritus toki oli. Isokokoisen suomenhevosen ravi on hieman hontelon oloista ja meno voi ulkopuolisen silmään näyttää laiskalta. Sellaista hiippailua, kuvaili ruunan valmentaja ja osaomistaja Martti Hämäläinen.

”Pate on niin suuri, 170-senttinen, ja harvatahtinen. Se on viime kesästä saakka tuntunut siltä, että siitä tulee ihan jonkunmoinen, mutta vaikea siitä on tietää, milloin se on oikeasti valmis” Hämäläinen pohti. ”Vielä se ei ole uransa huipulla.”

Kuusivuotias Pate Pollea on asunut Hämäläisen tallissa nyt vuoden päivät. Se tuli sinne suoraan kasvattajaltaan Kimmo Kortesadolta.

”Eihän se ollut silloin mennyt kuin hieman alta neljäkymmentä, mutta ajateltiin, että on se kokeiltava. Pian sitä sitten tietää, onko onnistunut ostos vai ei.”

Ostos näyttäisi olleen kohtalaisen onnistunut. Tänä vuonna Talli Niinan Pojat -kimpan omistama Pate Pollea on startannut yksitoista kertaa ja ollut peräti yhdeksän kertaa kolmen parhaan joukossa.

Ruunan kausi jatkuu jo lauantaina Vermossa. Aivan näin tiivistä starttiväliä Hämäläinen ei varsinaisesti ollut suunnitellut, mutta Vermossa sattui olemaan juuri ruunalle sopiva sarja, joten pieni riski päätettiin ottaa. Ongelmana valmentaja ei tiukkaa aikataulua sinänsä pidä.

”Jaksamisesta se ei Paten kanssa jää kiinni, sen ei väliä vaikka ajaisi jo huomenna kilpaa”, hän kehaisi. ”Pärjäämismielessä me sinne lähdetään, mutta ei hampaat irvessä.”

Hämäläinen totesi suojattinsa olevan kovakuntoinen ja erityisen hyvä syömään. Ruokaa menisi vaikka kahden edestä, mikäli hevonen itse saisi päättää. Hermojen hallinnassa sen sijaan olisi vielä hieman petrattavaa.

”Hiukan se saisi rauhaantua tuossa matkalla ja katoksella, niin se auttaisi kilpasuoritukseen pikkuisen lisää.”