Siuntiolainen on vetänyt Suomen Hevosenomistajain keskusliiton alaista keinoemovälitystä jo 22 vuotta..Idea koordinoidusta keinoemovälityksestä lähti liikkeelle vuonna 1999 hänen muutettuaan Liperistä Lohjalle. Työssäkäyvänä äitinä hän mietti, mitä tapahtuisi, jos omalle tiineelle siitostammalleen sattuisi jotakin. Hevosurheilun avustajana ulkomaiden asiantuntijana toimiva Marja Mahlamäki viitoitti ottamaan yhteyttä SHKL:ään ja niin kaikki sai alkunsa..”Olihan siinä oma lehmä ojassa kahden pienen lapsen äitinä ja kantavan hevosen omistajana, mutta ’Mammu’ toi rohkeutta, että okei, aloitetaan”, Lepo muistelee..Jos varsa on menettänyt emänsä ja tamma menettänyt varsansa, niiden yhteensaattaminen on keino pelastaa varsan henki. Tässä auttaa keinoemovälittäjä, joka paitsi kuuntelee ja neuvoo, pitää ennen kaikkea kirjaa kyseisten hevosten sijainneista aina mukanaan kantamassa ruutupaperivihkossa..”Yhteensä eri hevosenomistajien yhteydenottoja vuodesta 2000 alkaen on 2 717”, Lepo kertoo. ”Tammaa on tarjonnut 1 826 ja varsan asioilla on ottanut yhteyttä 891.”.Hän on aikeissa jatkaa toimintaa ensi vuonna, tutustua johonkin siittolaan Ruotsissa ja käydä läpi, miten keinoemovälitys on järjestetty länsinaapurissa..Siviiliammatissaan hän toimii palvelupäällikkönä norjalaisyrityksessä, joka hallinnoi käteisnostoautomaatteja. Ravikortin hevosalan moniosaaja ajoi jo 16-vuotiaana.”Nyt harjoitellaan ratsuhommia, kun hommasin entisen ravihevosen Coupe de Villen. Ollaan hypätty pikkuesteitä.”
