Kotipaikalla joen toisella puolella Kipparilassa hän näki hevostilan arjen veljensä Markku Mankin kanssa."Ensimmäinen hevonen oli 70-luvulla ruuna Jouhi, jolla harjoiteltiin", Mankki muistaa. "Seuraava operaatio oli Langin Riston meille myymä tamma Joneriina, se ostettiin -78."Joneriinan parhaat puolet tulivat esiin siitoksessa, kun se jätti armoitetun stayerhevosen Vejarin 23,2a ja H.J. Riskin 25,3a. Ensin mainittu juoksi kuninkuuskisan kuudenneksi Oulussa -94 ja Mikkelissä -96."Vejari tykkäsi uittamisesta, kolme kertaa kolme minuuttia kerrallaan. Ura jäi vaan kesken, kun vatsahaavaa ei siihen aikaan pystytty hoitamaan."Leipänsä Mankki hankki virastoista, ensin Kymen lääninhallituksessa hintatarkastajana ja lopulta Ely-keskuksessa maataloustukitarkastajana.Valkelan Hevosystäväinseuran johtokunnassa Mankki toimi liki 30 vuotta, oli Kymen-Karjalan Hevosjalostusliiton johtokunnassa ja valtuuskunnassakin kaksi kautta. Hippoksen kultainen ansiomerkki hänelle myönnettiin 2014."Hommasin radalle talkoolaisia, jotka ovat vieläkin erittäin tärkeä asia", Mankki sanoo. "Paljon tuli touhuttua, tykkäsin rakentaa, kuten yleiset wc-tilat."Moni muistaa Mankin Kouvolasta palkitsemassa voittajia sinisessä nutussa. "Voittajaesittelyyn on pitkä tie, ei vain muutama minuutti, jotka radalla ajetaan."Merkkipäivänä hän ei pidä vastaanottoa. "Olen matkoilla.".Merkkipäivä: Raviratabongaus harrastuksena
