Aikaansaava nainen pyörittää ravitallia Ylihärmässä yhdessä miehensä Antti Ala-Rantalan kanssa, mutta päivätöikseen hän toimii kehitysvammaisten palveluyksikössä yksikönjohtajana.”Illat ja viikonloput kuluvat pitkälti raviurheilun parissa. Toki välillä päivisinkin puhun hevosenomistajien kanssa puhelimessa”, Ala-Rantala kertoo. ”Välillä tuntuu, ettei vuorokaudessa tahdo tunnit riittää, mutta täytyy vain levätä aina joka hetkessä, kun se on mahdollista.”Ensi kosketuksensa raviurheiluun Ala-Rantala sai lapsena. ”Isäni oli virkamies, mutta hän tykkäsi kuljettaa minua ja siskoani raveissa. Olen käynyt jo 11-vuotiaana ensimmäisen kerran Solvallassa, kun olimme isäni siskon luona kylässä, joka asuu Tukholmassa.”Välillä hevoset kuitenkin jäivät vähemmälle, kunnes hän löi hynttyyt yhteen Antin kanssa vuonna 2011. ”Minulla on viisi lasta, joten jossakin vaiheessa ei olisi edes ollut aikaa hevosille. Suurin kosketus hevosiin on nyt tullut Antin myötä. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, joten minua kiinnostaa hevosten hoito ja se onkin jäänyt meillä enemmän minun osa-alueekseni”, Ala-Rantala toteaa. ”Treenaria minusta ei tule ikinä. Meillä on jo yksi sellainen.”Tulevaisuudelta hän toivoo terveyttä itselleen ja läheisilleen. Hevosten kanssa yhden unelman toteutuminen olisi tärkeää.”Tutun Impi olisi hienoa saada kerran mukaan kuningatarkilpailuun. Isäni on 75-vuotias ja hän on hevosen osaomistaja, joten soisin hänen näkevän vielä tuon elämänsä aikana.”
Aikaansaava nainen pyörittää ravitallia Ylihärmässä yhdessä miehensä Antti Ala-Rantalan kanssa, mutta päivätöikseen hän toimii kehitysvammaisten palveluyksikössä yksikönjohtajana.”Illat ja viikonloput kuluvat pitkälti raviurheilun parissa. Toki välillä päivisinkin puhun hevosenomistajien kanssa puhelimessa”, Ala-Rantala kertoo. ”Välillä tuntuu, ettei vuorokaudessa tahdo tunnit riittää, mutta täytyy vain levätä aina joka hetkessä, kun se on mahdollista.”Ensi kosketuksensa raviurheiluun Ala-Rantala sai lapsena. ”Isäni oli virkamies, mutta hän tykkäsi kuljettaa minua ja siskoani raveissa. Olen käynyt jo 11-vuotiaana ensimmäisen kerran Solvallassa, kun olimme isäni siskon luona kylässä, joka asuu Tukholmassa.”Välillä hevoset kuitenkin jäivät vähemmälle, kunnes hän löi hynttyyt yhteen Antin kanssa vuonna 2011. ”Minulla on viisi lasta, joten jossakin vaiheessa ei olisi edes ollut aikaa hevosille. Suurin kosketus hevosiin on nyt tullut Antin myötä. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, joten minua kiinnostaa hevosten hoito ja se onkin jäänyt meillä enemmän minun osa-alueekseni”, Ala-Rantala toteaa. ”Treenaria minusta ei tule ikinä. Meillä on jo yksi sellainen.”Tulevaisuudelta hän toivoo terveyttä itselleen ja läheisilleen. Hevosten kanssa yhden unelman toteutuminen olisi tärkeää.”Tutun Impi olisi hienoa saada kerran mukaan kuningatarkilpailuun. Isäni on 75-vuotias ja hän on hevosen osaomistaja, joten soisin hänen näkevän vielä tuon elämänsä aikana.”
