70 vuotta täyttävä Kauko Tuominen vastaa puhelimeen risusavotasta. Hän toppuuttelee syntymäpäiväjutun kirjoittamista.”Helevetti, nyt tuli kyllä ihan puskista”, hän sanoo. Tuominen yritti päästä viettämään 70-päiviään samalla lailla kuin 10 vuotta sitten kuusikymppisiään, startilla raveissa, mutta Tampereella Tristari olisi joutunut 60:n takamatkalle liian kovassa sarjassa. Jyväskylästä löytyi sattuvampi sarja.Tristari on ilon aihe. Hyvänoloinen hevonen, ravivarma. Menee kuin juna.. Tähden Piirrokselle mietitään oriaMaailman ensimmäistä geenikartoitettua suomenhevosta, Tähden Piirrosta ei näillä näkymin nähdä työmestaruuksissa. Tuominen kaavailee sille astutusta. Oria on mietitty, mutta ei keksitty. ”Sanopas sinä!” hän heittää. Juoksija on haussa, työhevonen ei niinkään.Työmestaruuksiin Tuominen tulee kuulemma korkeintaan katsomaan.”Ei minä työhommiin enää, sen verran olen vaivainen mies”, hän kuittaa.Kuusi vuotta sitten hevosen kanssa tapahtunut haveri, jossa katkesivat ohjat ja kuski jäi raskaiden koppakärryjen alle jumiin hevosen karatessa menemään kivikossa sai aikaan sen verran tuhoa kehossa, varsinkin lonkkanivelissä, ettei hän siitä ole parantunut vieläkään. Metsäkonetta valmennuslenkillä säikähtänyt nuori ori karkasi niille teilleen ja Tuominen jäi sinä päivänä makaamaan metsään, josta metsäkonemies hänet löysi. Reissulla Lahden sairaalaan ei annettu paljoa toivoa, mutta kun sisäinen verenvuoto kuitenkin ihmeen kaupalla hellitti, hänen lähetettiin leikattavaksi Helsinkiin.”Jäin henkiin, mutta puukkoa tarvitsisi. Ja uudet lonkat”, hän sanoo.Oli sairaalareissussa jotakin hyvääkin, sillä siellä hän tutustui kumppaniinsa Sanna Reinikaiseen. Hevonen sen sijaan päätettiin pistää pois heti, kun Tuominen sairaalasta kotiutui. Hevosesta näki, ettei se ei ollut enää turvallinen ajaa. Tuominen asuu tätä nykyä Kalkkisissa, jonne hän muutti Sannan kanssa viime syksynä Joutsasta.”Sen Joutsan raviradan paikan tosin piti alunperinkin olla väliaikainen”, hän toteaa.Kalkkisissa on talli ja siellä hevoset, työmestari Tähden Piirros ja starttihevonen Tristari, muun muassa. Nuoria oriita valmennuksessa , 6-vuotiaat Jojon Jussi ja Luotikas, jotka viettävät aikaansa samassa tarhassa painien.”Joka päivä niillä jotain nahinaa on, mutta ei naarmun naarmua kuitenkaan.”Tammat Peloriina varsoineen ja Pelitin ovat tyttärellä, Tuominen kertoo. ”Onhan niitä hevosia talossa”, hän kuittaa enemmät selvittelyt.Synnyintila Sysmässä on siirtynyt sukupolvenvaihdoksessa nuorimmalle pojalle. ”Siellä on lypsykarjaa ja poika meinaa sinne robottinavettaa”, Tuominen kertoo. Elämän hevonenMitä hevosiin yleensä tulee, niistä tulee hyviä työhevosia, kun ne nuorena aloittavat. ”Vaikka ovathan nämä tämän päivän hevoset tietysti jo melko vireitä metsätöihin.” Mikä on Tuomisen elämän hevonen?”Peliitta se tietysti pitäisi olla, mutta kyllä mä kuitenkin jostain syystä tykkäsin Jojon Tähdestä ja Hoksauksesta."Jojon Tähti oli vapaa ja nöyrä. Työhevonen, jossa oli ”ravipuoltakin”, mutta jotain se sai jalkaansa ja ura jäi siihen. Tamma jätti Tähden Piirroksen.Työhevosista tulee mieleen Tuomisen isän Juhon kasvattama Haluke, jolla Tuominen jo 14-vuotiaan paiski metsähommia saksien kanssa. ”Se oli hevonen entisen ajan malliin. Heitit ohjat selkään, niin se lähti vetämään kuormaa pinolle. Aina perille, oli mikä pakkanen ja lumikeli hyvänsä.”Kaikki hevoset ovat omia kasvatteja.”Vuonna 1937 on ostettu viimeksi hevonen taloon”, Tuominen kertoo. ”Se oli Perho. Niin no, Lintan Likka ajautui taloon mutkan kautta tässä vähän aikaa sitten, ja jäi meille.”Merkkipäivää ei vietetä sen kummemmin, jos eivät nyt lapset tule käymään. Muuten päivä menee työn merkeissä. Luultavasti risusavotassa.
