Mestari ja kisälli
Harri ja Olli arvostavat toisiaan.Kuva: Lauri Hyvönen

Mestari ja kisälli

Olli Koivunen soittaa isälleen aina ravipäivän päätteeksi.

Sukulinjat:

Sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.

Harri Koivunen:

”Emme patistelleet Ollia hevosten pariin koskaan, oikeastaan päinvastoin. Koitin pitää hänet pois hevoshommista ja tarjota kaikenlaisia muita urheilulajeja. Olli on kokeillut jos jonkunmoisia harrastuksia. Pikkupoikana hän oli innokas jääkiekkoilija ja jalkapalloilija, mutta heti kun jalat ylettyivät kärryissä rampeille, ravihomma alkoi polttelemaan.

Siinä vaiheessa minulla ei ollut enää mitään sanomista. Olli on aina ollut aika omatahtoinen. Hän on kyllä kuunnellut isänsä neuvoja, mutta ei ole ottanut niistä opikseen.

Kun Olli ajoi poneilla, häntä kuvattiin johonkin lastenohjelmaan. Sitä ohjelmaa katsellessani ajattelin, että tuossa on synnynnäinen lainakuski. Kaikki elkeet olivat sellaiset.

Tunnistan Ollissa aika paljon samoja piirteitä kuin itsessäni, varsinkin huonoina hetkinä. Silloin hänessä tulee esiin sellainen isäkiukku. Tappioiden käsittelyssä hänellä olisi vielä parantamisen varaa. Mutta kyllä hän kehittyy, itse olin saman ikäisenä puolta pahempi.

Tiedämme molemmat aika tarkkaan omat vastuualueemme ja rajamme, joten yhteistyömme toimii kitkattomasti. Välillä mielipiteemme tietenkin eroavat, ikäero näkyy siinä. Sanoisin, että olemme kyllä samoista geeneistä tehtyjä, mutta ikä vain muuttaa ihmistä. Meikäläinen on jo vähän jäykkä.

Aloitamme työt joka päivä puoli kahdeksalta ja treenaamme yhteen, kahteen asti. Sitten Olli lähtee illaksi raveihin ja minä jään tallille. Työnjakomme menee nykyään niin, että minun vastuullani on talliasiat ja Ollilla kilpailupuoli. Arvostan sitä, että hän on kuitenkin kiinnostunut muustakin kuin vain kilpailemisesta. Hän kantaa huolta ja murhetta tallimme hevosista välillä vähän liikaakin.

Joka päivä ravien jälkeen Olli soittaa ja kertoo, että miten on mennyt. Sitä puhelua aina jo vähän odottaa. Välillä juttelemme pidempään ja välillä riittää toteaminen: näin kävi.

Ylipäätään tarinointimme on aika urheilukeskeistä. Varsinkin jalkapallo on likellä sydäntä, ja jääkiekkoakin tulee seurattua. Kannatamme eri joukkueita, se tuo vähän jännitystä.

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saan tehdä Ollin kanssa päivittäin hommia. Nyt tuntuu hyvältä, että hän on valinnut tämän uran, vaikka ainahan sitä on tietysti lastensa puolesta huolestunut siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ilman Ollia ja hänen panostaan urani tuskin jatkuisi enää, ainakaan tässä mittakaavassa. Hänellä on erittäin merkittävä rooli. Arvostan suuresti sitä intoa ja optimismia, mitä Ollilla riittää. Meikäläisen rasitteena on ajatella kaikki raskaamman kautta, Ollin ajattelumalli on onneksi positiivisempi.”

Ilman Ollia ja hänen panostaan urani tuskin jatkuisi enää, ainakaan tässä mittakaavassa.
Harri Koivunen

Olli Koivunen:

”Meidän perheessämme hevoset ovat olleet tosi lähellä koko ajan, mutta niiden pariin ei koskaan painostettu. Vaihtoehtojakin tarjottiin. Kun olin mukula, niin Harri sanoi aina, että jonkin sortin kouluja kannattaisi käydä. Samaan aikaan hän on tukenut mua kaikissa päätöksissäni. Isä on se, joka on mahdollistanut tämän kaiken.

Kun olin pieni ja Harri ajoi vielä paljon lainakuskina, olin ravireissuilla mukana aina silloin, kun hän suostui ottamaan meikälaisen kyytiin. Arkipäivisin en saanut ikinä lähteä, koska silloin hän tuli niin myöhään kotiin, mutta viikonloppuisin pääsin. Reissuilta on paljon hyviä muistoja.

Olin varmaan kymmenen, kun kiinnostuin hevosista tosissaan. En kapinoinut missään vaiheessa, vaan halusin panostaa täysillä.

Harri on opettanut mulle kaiken, mitä hevosten kanssa nyt osaan. Hän on todellinen hevosmies ja taitava kaikessa, mikä liittyy hevosiin. Ihailen sitä suuresti.

Hevosmakumme on aika samanlainen, tykkäämme molemmat hyvistä hevosista. Semmoisista, jotka juoksevat paljon voittoja. No jos ihan oikeasti miettii, niin meillä on ollut kaikennäköisiä hevosia, mutta yhdistäviä tekijöitä ovat varmaan ainakin hyvä kilpailupää ja kestävyys.

Meidän kahden yhteistyö toimii hyvin, vaikka aina silloin tällöin tulee tietysti jotain kiistaa. Yleensä siksi, että en tee niin kuin käsketään. Suurempia riitoja meillä ei ole ikinä, eikä tässä kovin pitkävihainen kerkeäisi edes olemaan. Olemme niin tiiviisti tekemisissä.

Harrilla on tosi korkea työmoraali, hän on ehkä vähän työnarkomaani. Hän on jämpti ja hirveän tarkka kaikesta, kaikki hommat ovat hänellä aina hyvässä järjestyksessä. Mä olen itse enemmän sellainen ihminen, joka tykkää elää hetkessä. Tulen, menen ja touhuan. Harri on kyllä koittanut opettaa mullekin sellaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä.

Yksi asia, mitä hän on myös aina painottanut, on kielten opiskelun tärkeys. Ajattelen nykyään itsekin, että hyvä kielitaito on äärettömän tärkeä, ihan sama mitä elämässään tekee. Pidän erityisen hienona ja kiehtovana sitä, että osaa kieliä.

Olemme molemmat aika kovia penkkiurheilijoita. Harri katsoo varmaan kaikki jalkapallo-ottelut, mitä maailmassa pelataan, tai ainakin kaikki suomalaiset pelit. Hän kannattaa jostain syystä Interiä, en oikein ymmärrä minkä takia. Mä itse olen henkeen ja vereen Turun Palloseuran kannattaja. Harri seuraa kyllä Tepsinkin pelit aina tarkkaan, joten ongelmia ei synny.

Muuten meidän molempien elämä on raveja ja hevosia aika lailla aamusta iltaan. Olen unelma-ammatissani – luulen, että me molemmat ollaan.”

Juttu on julkaistu alunperin Hevosurheilu-lehdessä perjantaina 12.11.2021.

Olli ja isä Jokimaalla Suur-Hollola-raveissa vuonna 2009.
Olli ja isä Jokimaalla Suur-Hollola-raveissa vuonna 2009.Kuva Koivusten kotialbumista

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi