Ohjastajien Suomen mestaruus ratkeaa - “Tämä on elämässä ihmisen parasta hommaa”

Kolmantena neljä pistettä johtavaa Esa Holopaista perässä oleva Tuomas Pakkanen, 53, on monessakin mielessä kisan jokerikortti ennen päätöspäivää. Hän ei tunne ajokkejaan juurikaan ennakolta, jonka lisäksi miehet taktiset ratkaisut yllättävät joskus hänet itsensäkin.

Hän pitää kilpailua mielenkiintoisena lisänä arkipäivän aherrukseen.

"Ohjastajakilpailut ovat hyviä lähtöjä ajaa tai seurata", Pakkanen toteaa. "Suomen mestaruudessa kuskeja on loppujen lopuksi aika laajalta säteeltä eri kolkista, mikä tuo aina lisää väriä ihan perinteisiin lähtöihin. Kun mukana on ajajaliigan 12 parasta, tällaisia lähtöjä on turvallista ajaa. Sekin tuo uutta vivahdetta, ettei suurin osa kuskeista tunne ajettavia hevosiaan."

Pakkanen näkee ensikohtaamiset hevosten kanssa pelkästään rikkautena.

"Joka päivä oppii jotain uutta. Intohimoni hevosta kohtaan on ollut kova ihan pienestä pitäen ja on sitä edelleen. Siksi lähden innoissani ajajakisan toiseen päivään Tampereelle, vaikka tunnen omat ajokkini melko huonosti etukäteen. Ne ovat kaikki kuitenkin napsineet ihan hyviä sijoituksia, joten kaikki on vielä tässä vaiheessa mahdollista."

Siilijärveläinen on ollut mukana jo niin monessa ajajakilpailussa aikaisemminkin, että hän tiedostaa niiden luonteen.

"Jos pärjätä meinaat, niin pitää päästä jokaisella hevosella mieluusti ravia. Paha laukka tai hylkäys tietää sitä, ettei pistepotti kartu. Hevosilla on toki iso merkitys, mutta kun mukana on nippu kovia kuskeja, niin ehjät suoritukset nousevat tosi isoon rooliin. Kolme puhdasta suoritusta onkin lauantaina ykköstavoitteeni."

Taustatiedot omista ajokeista miehellä ovat vajavaiset, mutta lämmitys ja keskustelut valmentajan kanssa voivat tuoda kaikille uutta tietoa.

"Mountain St Leon tunnen Maarit Ollikaisen ajoilta. Se taisi voittaa Vieremällä kerran yhden Nuorten sarjan. Frozen Elsa ja varsinkin For a Reason ovat napsineet kelpo sijoituksia ja kumpikin vaikuttaa olevan kunnossa. Ei olla lyöty missään nimessä kirvestä kaivoon.”

Uudet ajotapasäännöt tietävät sitä, että jokainen ammattikuski joutuu miettimään yhä enemmän tekemisiään raviradalla. Pakkanen kuuluu siihen joukkoon, jota ainakin kotikatsomoissa seurataan usein kriittisesti.

"Sitten kun ajettu tästä hetkestä vuosi kilpaa, nähdään paremmin, miten säännöt ovat toimineet ja miten ne ovat iskostuneet päähän. Harrastajavalmentajien vähän rutinoituneet hevoset näen jonkinlaisena riskitekijänä siinä suhteessa, että nuorena niistä useat tulevat yllättäen metsälenkeiltä mukaan 16 hevosen volttilähtöihin. Niissä tilanteissa on joutunut joskus muistuttelemaan hevosta ihan sen vuoksi, ettei synny vaaratilannetta."

Pakkanen itse ei koe olevansa paha poika ajotaparikkeiden suhteen.

"Kaarlo Partanen sanoi aikoinaan, että jos tämä olisi voimalaji, niin riskit miehet pärjäisivät aina parhaiten. Minä en todellakaan ole riski mies. Toki pitää pohtia itsekin, millaisia muutoksia omaan ajotapaan pitää tarvittaessa tehdä."

Räväkästä maineestaan huolimatta ohjastajan sisällä asustaa ikuinen pikkupoika, joka suorastaan rakastaa raviurheilua.

"Talvi on saatu kohta alta pois ja on kuivat kelit ajaa ravipaikalle. Kesäravitkin ovat kohta edessä, kun aurinko alkaa nousemaan. Silloin mies syttyy ja raviurheilun into kasvaa entisestään. Tämä on elämässä ihmisen parasta hommaa, siitä ei pääse mihinkään."