Powerparkin yrittäjäpaneelissa mielenkiintoista keskustelua

Ensimmäisenä vuotena hevosihmisten pikkujouluissa Ala-Härmän Powerparkissa oli päivällä väljää ja illalla kunnon juhlat.Kentän esitykset keräsivät katsomoihin hyvin väkeä, mutta luentosaleissa oli hiljaisempaa. Tapahtumajohtaja Tuomas Virrankoski kertoo, että perjantai-ilta monine artisteineen oli loppuunmyyty, ja myös lauantaina oli vipinää. Plussan puolelle tapahtuman ensimmäisenä kertana ei ajateltukaan päästävän.Näytökset olivat hyvin valmisteltuja ja kiinnostavia. Kentällä nähtiin mm. työhevosnäytös, ravialan esittely, valjakkoajoa sekä lännenratsastusta ja vauhtilajeja. Ratsastusklinikat nähtiin Seppo Laineelta, Ville Vauriolta ja Mikko Mäentaustalta. Laajaääninen paneeliElokuvateatterissa kuultiin alan luentoja, ja siellä käytiin paneelikeskustelu yrittäjyydestä ja hevosalasta. Keskustelemassa olivat Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtaja Anne Niemi (ratsukasvattaja ja oriinpitäjä Anne Niemen kaima), elinkeinoministeri Mika Lintilä, ratsastuskoulun ja oriaseman Turkan Ratsurinteen yrittäjä Satu Turkka Oulusta, Pihtiputaalla ravivalmentava Antti Ojanperä sekä ilmajokinen hevoskasvattaja Riikka Takaneva Larvajussilan tilalta.Anne Niemi paljasti hankkineensa toistakymmentä vuotta hevosen, kun näki mielessään itsensä laukkaamassa nummella hiukset liehuen. Satula oli kuitenkin liian korkea paikka, ja lopulta vain tytär opetteli ratsastamaan.Riikka Takanevan tallissa on tällä hetkellä hevosia 72 päätä ja lisäksi isolla tilalla toimii sikala.Turkan Ratsurinne nokitti vähän: 74 hevosta, joista noin 50 tuntihevosia. Peltoa on toista sataa hehtaaria, ja normaalin ratsastuskoulutoiminnan lisäksi tallilla järjestetään mm. virkistyspäiviä, sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja ajelutuksia.Ravikuningas Evartin takana olevan Antti Ojanperän ja hänen puolisonsa Jutta Ihalaisen tilalla on myös toista sataa hehtaaria peltoa. Hevosia menestyneellä ravitallilla on kolmisenkymmentä.Ojanperä kertoi, että hän on taloushallinnon merkonomi ja kaupallinen ihminen, joka haluaa toimia hyvällä taloudellisella ajattelupohjalla.”Kohtuudella ollaan pärjätty, mutta ei ole taloudellisesti helppo ala”, hän sanoi.Hän kertoi, että hänelle kaupanteko on osa olemassaoloa.”Aina kun olen pidemmällä reissulla, ajattelen, että mie myyn täällä jotain. Kun olin lasten kanssa lomareissulle, silloinkin ostin hevosen ja myin. Minulle osa elinkeinoa on halu tehdä kauppaa”, hän selitti.Mika Lintilä on elinkeinoministeri ja Hippoksen pitkäaikaisin puheenjohtaja, joka on mukana kuudessa ravihevosessa.”Ajattelen hevostaloutta aina, kun maksan hevosteni laskuja. Omien hevosten juostessa yritän päästä paikan päälle tai sopia neuvottelutauon siihen kohtaan, että näen juoksun koneelta”, hän kertoi.Hän kertoi, että päättäjien suhtautuminen hevosalaan on myönteinen, mutta jatkuvaa lobbausta tulisi olla, etenkin nyt rahapelijärjestelmän muuttuessa. Hän huomautti, että aina ennen Eduskunnan Hevosystäväin seurasta löytyi 20-30 raveihin lähtijää, nykyään ei kunnolla kymmentä henkeä.”Päätöksenteon pohjalle tarvitaan oikeaa tietoa. Hevosala on työllistävä, sillä on merkittävä sosiaalinen vaikutus ja se on suodatin maaseudun ja kaupungin välillä. Näistä asioista pitää pitää ääntä, ei hevosihmisten puolesta puhu kukaan muu, kuin hevosihmiset itse”, Lintilä sanoi.Yhdeksi omaksi herkimmäksi kokemuksekseen hevosten kanssa hän mainitsi, kun hän näki vammaisen tytön ratsastushetken tilaisuudessa, jossa vammaisratsun hankkimiseen lahjoitettiin 5000 euroa. Kiinnostusta alaan onPanelistit kokivat vastaanoton hevosalalle olevan pääsääntöisesti olevan hyvää. Evartti tunnetaan, ja raviurheilukin innostaa.”Hevonen on hieno eläin, josta pitää olla ylpeä. Hevonen itsessään tuo hienoa fiilistä, ja meillä Ilmajoella asukkaat odottavat, että koska varsat tulevat laitumelle keskustan lähelle. Ja aina heille jää sieltä jokin yksilö mieleen”, Riikka Takaneva kertoi.Satu Turkka kiitteli, että sosiaalitoimistojen ja terveydenhuollon kiinnostus hevosalan tarjoamiin palveluihin lisääntyy ja maksusitoumuksia annetaan.Anne Niemi huomautti tähän, että nyt hyvinvointialueiden kilpailutuksen aikaan hevosista kannattaa pitää erityisesti meteliä. Hintoja täytynyt nostaaSitten puhuttiin hinnoittelusta. Yrittäjät totesivat, että vaikka elämäntapatyössä työ sekoittuu harrastukseen, on lähdettävä ajatuksesta, että omalle työlle pitää saada hinta, eikä toisille makseta harrastusta omasta niskanahasta. Pitää uskoa, että ihmiset ovat maksamaan hyvästä palvelusta, ja olisi uskallettava lopettaa kannattamattomien palveluiden myyminen.Kaikki paneeliin osallistuneet yrittäjät olivatkin nostaneet hintoja.Ojanperä laski, että hänen yrityksessään tämän vuoden kiinteät kulut ovat olleet 70 000 euroa enemmän kuin aiemmin. Tätä hän on paikannut kolmella toimenpiteellä: valmennushintojen nostolla, kuljetushintojen nostolla 15 senttiä/km ja laittamalla kengitys maksulliseksi.”Muita taikatemppuja en ole keksinyt. Toivottavasti ei enää tämän jälkeen täydy tehdä isoja korjauksia”, hän sanoi.Turkan ratsutallilla kulujen kanssa auttaa oma hakekeskus, ja myös koronan tuoma asiakasryöppy auttoi pitämään pintansa. Suurimmat ongelmat ovat olleet kuivikkeiden hinnoissa jaa saatavuudessa. Heinää Turkka myy itse ulos, ja sen hintaa nostettiin reilusti. Markkinointiin on panostettu, ja ennen muuta siihen, että 7 hengen tunnit ovat täysiä.Lisäksi Turkassa on myös laitettu joitain hevosia pois.”Tietynlaiseen hyväntekeväisyyteen, jossa ajattelee hevosesta, että antaa sen nyt vielä olla tuossa, on saatu muutosta. Mutta ei me yhtään tervettä ole laitettu pois, vaan ne yli 20-vuotiaat jalkavaivaiset siitostammat on uudistettu nuorempaan kaartiin. Tai jos joku hevonen on ollut vain siliteltävänä, on pitänyt tehdä sen kanssa ratkaisu”, Turkka kertoi.Larva-Jussilassa on nostettu hintoja alkuvuodesta ja syksyllä.”Yksikään asiakas ei sen takia lähtenyt, ja kannustan muitakin rohkeasti nostamaan hintoja sinne, minne ne kuuluvat”, Takaneva sanoi.Rehussa on pyritty säästämään hieman tekemällä oma seosrehu, jota on jo testattu aiemmin omien hevosten kanssa. Heinästä ei tingitä, ja hyvä heinä vain säästää kokonaisrehukulutuksessa. Myös koneellistamisesta haetaan säästöjä, kun työvoima on kallista.Lintilä totesi, että hintatason oltava tasolla, jossa toimintaa pystyy pyörittämään terveesti. Nykyään osaaminen silläkin puolella on paremmalla tasolla. Enää karvahatuilla ei ole kuittipinoa pahvilaatikossa sängyn alla, vaan apuna käytetään talousammattilaisia ja tilitoimistoja.Toisaalta hän myös kehotti harkitsemaan, onko hintoja välttämätöntä nostaa. Hän uskoo, että ainakin vielä ensi vuoden alaa tullaan koettelemaan, mutta hän painotti, että parempiakin aikoja vielä tulee. Hevosharrastus ei ole perustarve, joten se myös on se, mistä saatetaan luopua. Hänen nähdäkseen nyt kyse on muutaman vuoden ongelma-ajasta, josta on sinniteltävä yli. Hän neuvoi alan yrittäjiä ensimmäisenä katsomaan kuljetustuet, ja apua voi löytyä myös sähkön alv-muutoksesta ja verovähennysoikeuksista.”Ne ovat päällimmäiset, mutta katsotaan, tuleeko ylimääräisiä tukikeinoja yrityksiä ajatellen”, Lintilä sanoi. Ulkomaista työvoimaa?Panelistien talleissa työntekijöitä on riittänyt, mutta se tiedostetaan, että alalla kärsitään myös työvoimapulasta.”Monet käyvät alan oppilaitoksessa kolmen vuoden harrastuksen, ja sitten ilmoittavat, että lähden kaupan kassalle tai opiskelemaan kampaajaksi”, Takaneva harmitteliAnne Niemi korosti, että maahan tarvitaan nyt ulkomaisia työntekijöitä.”Ongelmia on olemassa, mutta on niitä myös suomalaisten työntekijöiden kanssa”, Niemi sanoi.Ojanperää asia mietitytti, hevosten kanssa kun on tärkeää pitää hevosista ja huomioida niissä pienetkin muutokset.Lintilä oli tyytyväinen siihen, että hevostenhoitajia on alettu huomioida aiempaa paremmin. Hän myös vertasi heitä ihmisten hoitajiin, jotka myös lähtevät alalleen vahvasta tunteesta.”Mutta jos kuraa tulee koko ajan silmille muualtakin kuin kavioista, se alkaa syömään”, Lintilä sanoi. 10 prosentin ALV alalle?Lopuksi Hevosurheilu kysyi vielä Lintilältä, mitä hän ajattelee mahdollisuudesta laskea koko hevosalan arvonlisäveroa 10 prosenttiin, mistä on laadittu EU:ssa direktiivi jo vuoden alussa. Lintilä kertoi lukeneensa asiasta vasta edellisestä Hevosurheilusta.”Ehkä tässä on tyyppiesimerkki, kuinka kukaan alan puolelta ei ole tuonut tällaista tietoon, ja se ehkä kertoo, että edunvalvontaa ei koeta alalla niin merkittäväksi. Ehkä asian lobbaaminen on ontunut”, hän muotoili.Loppupuheenvuoroissa Ojanperä ja Takaneva toivoivat, että raviurheilussa ei mentäisi liikaa peli edellä, vaan esille saataisiin hevonen, henkilöt ja alan hienot tarinat. Turkka lisäsi toivovansa, että harrastamisen mahdollisuus taloudellisesti säilyisi mahdollisimman monilla, ja että yhteiskunta ottaisi edemmän koppia hevosen terapeuttisesta merkityksestä.Niemi muistutti, että jokainen yrittäjyys tarvitsee puolestapuhujansa, vain sillä tavalla edunvalvonta hoituu”Ja muistakaa myös se, miten tärkeää toinen toisillenne antama vertaistuki. Muistakaa puhua toisten kanssa puhua paljon ja käyttäkää hyväksenne saatavissa oleva tuki”, hän sanoi..Kommentti:Kipuraja kulkee jossain – ehdotan Veera Ahlgrenia paneeleihinHevosalan paneeleiden ja järjestettyjen keskusteluiden ongelma on usein se, että mukaan on kutsuttu alan menestyneitä yrittäjiä. Yleensä kannattavuusongelmien lääkkeeksi annetaan, että nostakaa hintoja, olette ansainneet arvostuksenne.Rahan kanssa aina ei kuitenkaan ole kyse arvostuksesta, vaan siitä, onko sitä vai ei. Ravikuningasta on helppo valmennuttaa kalliimmallakin, tavallisen hevosen kohdalla kympeillä ja satasilla voi olla paljonkin merkitystä. Jos ratsastustunnin tai tallipaikan hinta ylittää kipurajan, on harrastus laitettava tauolle, ja kuten hevosten kanssa tiedetään, kaikki eivät palaa tauolta koskaan.Erilaiset yrittäjät työskentelevät erilaisissa olosuhteissa. Ison kaupungin katveesta on helppo sanoa, että ei kun hintoja ylös. Maalla moni ei kerta kaikkiaan uskalla, sillä maksukykyisiä asiakkaita on vain liian vähän. Ratsastajainliiton puheenjohtaja Marjukka Manninen totesi juuri, että ratsastuksessa harrastajamäärät ovat laskeneet selvästi. Hevosia ei riitä raveihin, ja monella ratsuttajalla on hiljaista.Antti Ojanperä kertoi laittaneensa kengityksen maksulliseksi. Oman ravihevoseni kohdalla siinä menisi se kynnys, että kopukka muuttaisi kotiin seuraavan kuun vaihteessa. Ratsuihmiselle niin kutsuttu ilmainen kengitys on se houkuttelevin kohta ravivalmennussopimusta.Jos menee huonosti, eikä voi nostaa hintoja, on laskettava kuluja. Kun hevosten hyvinvoinnista ei voi paljoa tinkiä, moni pikkutallin yrittäjä on alkanut tehdä tätä vähentämällä vierasta työvoimaa. Toki siihenkin alan paneeleista ja keskustelukerhoista löytyy aina ratkaisu: huolehtikaa omasta jaksamisestanne.Niin.Yksi yleisimmistä jaksamisneuvoista on koneellistaminen ja tehtävien ulkoistaminen. Ostakaa paskaimuri, ostakaa iso Avant, teettäkää traktorityöt naapurilla ja hänen tuplapyöräisellä New Hollandillaan ja raahatkaa oikutteleva Pikku-Fordinne romuttamolle, tavataan neuvoa. Niinpä. Teemme sen samalla, kun vaihdamme dieseliä ahmivan vanhan vetoautomme sähköautoon. Siinä säästyy!Älkää ymmärtäkö väärin, esimerkiksi Powerparkin keskustelijat eivät rehvastelleet, vaan olivat yhteisellä asialla ja heiltä nimenomaan kysyttiin omia toimintatapoja. Kai se olisi outoakin paneelin pitäjältä soittaa jollekulle, että voisitko tulla tähän keskusteluun edustamaan yrittäjiä, joilla ei ole alalla nimeä, eikä mainittavaa taloudellista tai urheilullista menestystä.Jotkut sanovat, että ei saa kritisoida, jos ei ole korjausehdotuksia. Kyllä saa. Jos joku esimerkiksi hankkii pelimonopolin ja tekee järjestelmäkorjauksen, joka menee päin peflettiä, niin kyllä saa kritisoida, vaikka ei olisikaan omakohtaista kokemusta pelimonopolista, tuskin edes Monopoli-pelistä.Poikkeuksellisesti minulla kuitenkin on korjausehdotus: kutsukaa niihin paneeleihin Veera Ahlgren, kirjailijanimeltään Nieminen. Hän voisi pitää hehtaarittoman yrittäjän puolta, ja myydä vaikka kirjoja siinä samalla. Pienyrittäjän kun on pakko yrittää joka euron eteen.

Powerparkin yrittäjäpaneelissa mielenkiintoista keskustelua

Aiheeseen liittyvää