Raviratavaliokunnan sivutuotteena perustettiin ravialueet – Mistä on kyse?
Ratavaliokunnan keskeinen tehtävä on ravikilpailuihin liittyvän toiminnan valmistelu.
”Raviratojen kautta kulkee koko rahoituspotista kolme neljäsosaa. On tärkeää, että tuotonjaon valmistelussa ovat mukana ne, jotka siitä parhaiten ymmärtävät, eli ratojen edustajat”, Hippoksen puheenjohtaja Kari Eriksson avaa asiaa.
”Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka ehdotus lähti valtuuskunnasta, nyt ollaan perustamassa hallituksen valiokuntaa. Sen täytyy pystyä tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kokonaisuuden kannalta merkityksellisiä, vaikka ne eivät olisi kaikille mieluisia.”
Ratavaliokunnan perustamisen myötä syntyivät lopullisesti viralliset ravialueet.
Ravirata-alueet
Pohjoinen alue: Rovaniemi, Tornio, Kajaani, Oulu.
Keski-Suomi: Ylivieska, Seinäjoki, Kaustinen, Jyväskylä.
Itä-Suomi: Kuopio, Joensuu, Lappeenranta, Mikkeli.
Etelä: Helsinki, Lahti, Kouvola.
Länsi-Suomi: Tampere, Forssa, Turku ja Pori.
Hallituksen esityksen mukaan joka alueelta on yksi edustaja valiokunnassa, lisäksi pääradalla ja kesäradoilla on yksi edustaja.
”Nyt meillä on viisi aluetta, joiden sisällä pitäisi saada aikaiseksi mahdollisimman hedelmällistä yhteistyötä. Mikä on tapa, jolla se syntyy, on pitkästi meidän ravipäättäjien asia.”
Hän avaa mahdollisuuksia parilla esimerkillä:
”Löytyykö alueelta esimerkiksi sellainen pätevä kilpailuvastaava, joka pystyisi alueen hevoskannan tuntien ja Heppa-järjestelmää hyväksi käyttäen laatimaan sarjat alueen kaikkiin raveihin päällekkäisyyksiä välttäen? Jatkossa on entistä tärkeämpää, että tarjotaan oikeanlaisia lähtöjä ja kilpailumahdollisuuksia mahdollisimman monelle”, Kari Eriksson tiedostaa.
”Alueyhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia myös markkinointiin. Tähän asti olemme myyneet pitkälti vain yksittäisiä loimilähtöjä alan sisälle, mutta useamman radan yhdessä tarjoama näkyvyys saattaisi kiinnostaa isoja, lajin ulkopuolisiakin yrityksiä.”
Yhteistyö on kariutunut usein ratojen keskinäiseen kissanhännänvetoon.
”Raviradat ovat pieniä yksiköitä, ja jokaisella on takana oma taustayhteisö. Pitäisikö niiden perustaa yhteinen yhtiö – ei niin, että laitetaan kassat yhteen, mutta jotenkin”, Eriksson pohtii.
”Sellaisesta kiistelystä pitäisi päästä yli, että miksi joku rata menetti jonkun päivän ja joku toinen alueen rata sai päivän lisää. Meidän pitäisi yhdistää voimamme ajamaan lajin etua. Silloin on tärkeintä, että laji voi hyvin ja jokaisella alueella pääsee ajamaan hyvistä palkinnoista säännöllisesti kilpaa.”
Eriksson toivoo, että palkinto- ja toimintatukea voitaisiin jatkossa myöntää myös totottomille ns. lähiraveille.
”Mikään laji ei pärjää niin, että vähennetään kilpailumahdollisuuksia. Ihmisten täytyy pystyä kilpailemaan hevosillaan myös harrastusluonteisesti”, hän näkee.
Kari Eriksson näkee, että lajilla on käsillä viimeiset hetket organisoitua uudestaan. Jos päätöksiä ei pystytä tekemään nyt itse, muut tekevät ne raviurheilun puolesta.
”Vuosien 2022-23 rahoitus on turvattu, mutta pitkään ei alalla ole aikaa miettiä vaihtoehtoja. Jos emme tee mitään, meille voi käydä heikosti. Nyt on käytävä positiivisella mielellä tekemään hommia”, hän vetoaa.
”Uusi on myös mahdollisuus, ei aina vain peikko.”
Hevosurheilu 24.11.2021
