Ravivallan perusoppimäärä – "Valtuuskunnalla voisi olla nykyistä enemmänkin roolia"

Suomen Hippoksen ylin päättävä elin, valtuuskunta, kokoontuu tänään Vermossa. Keskusjärjestön päätöksentekoa moititaan usein, mutta ketkä hevosalan asioista oikeastaan päättävät ja mihin kritiikki perustuu?Lyhyt kertaus: keskusjärjestön päätöksentekorakenne koostuu varsinaisesta kokouksesta, valtuuskunnasta ja hallituksesta. Lisäksi hallitus voi nimittää avukseen valiokuntia.Yhdistyksen varsinainen kokous kokoontuu kolmen vuoden välein. Kokouksessa käsitellään Hippoksen toiminnan ja talouden linjauksia. Asialistalle kuuluu tärkeimpänä asiana valtuuskunnan jäsenten valinta. Jäsenyhteisön ja jäsenyhteisöryhmän kiintiöön kuuluva jäsen ja varajäsen valitaan jäsenyhteisön ehdotuksen mukaisesti. Varsinainen kokous ei siis varsinaisesti valitse jäseniä, vaan vahvistaa ehdotetut henkilöt.Sääntöjen mukaan valtuuskuntaan pyritään valitsemaan yksi jäsen kustakin hevosjalostusliitosta, kaksi jäsentä pääradalta, yksi jokaiselta muulta maakuntaradalta, yksi jäsen pohjoisen kesäradoilta, yksi etelän kesäradoilta, yksi SHKL:sta, yksi Ravivalmentajat ry:stä, yksi Ravinaisten liitosta ja yksi jäsen Ratsujalostusliitosta. Nuorisojäsenellä on läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta.Suurin osa valtuuskunnan jäsenistä on jäsenyhdistysten puheenjohtajia tai toiminnanjohtajia. Näin ollen suorin tie valtuuskunnan jäseneksi onkin nousta jonkin jäsenyhdistyksen johtokuntaan ja puheenjohtajaksi.”Kyllä se keskimäärin on sillä tavalla, että raviradoilla ja hevosjalostusliitoissa johtokunta valitsee edustajan valtuuskuntaan. Ja aika usein se jalostusliitossa on jalostusliiton puheenjohtaja tai toiminnanjohtaja ja raviradoilta raviradan puheenjohtaja. Aika vakiosti nämä asiat menevät”, vahvistaa Hippoksen puheenjohtaja Kari Eriksson.Hän itse on kuulunut valtuuskuntaan vuodesta 2015 lähtien Oulun raviradan edustajana ja jatkaa samalla mandaatilla..Valtuuskunta valitsee Hippoksen hallituksen ja sen puheenjohtajan. Hallitukseen voi pyrkiä myös valtuuskunnan ulkopuolelta. Tällä hetkellä hallituksen jäsenistä valtuuskuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi vain Hannu Nivola.Hallituksessa on puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä, joiden kausi kestää kaksi vuotta. Kolme hallituksen jäsentä eroaa vuosittain. Hallituksen jäsen voi toimia hallituksessa korkeintaan kolme yhtäjaksoista kautta kerrallaan. Tämä sääntö astui voimaan tammikuussa 2018, mikä selittää sen, että vuodesta 2008 yhtäjaksoisesti hallituksessa istunut Nivola voitiin valita viime marraskuussa jatkamaan hallituksessa edelleen. Lisäys: Hannu Nivola on jälleen ehdolla hallitukseen, ja nyt valtuuskunta joutuu ennen valintaa äänestämään, onko hän vaalikelpoinen.Juttu jatkuu linkkien jälkeen..Hippoksen hallitusvalinnat puhuttavat etukäteen – valtuuskunta joutuu tuomioistuimen rooliin.Pääkirjoitus: Strategia koetuksella.Valtuuskunta on ylintä valtaa käyttävä elin Hippoksessa. Karkeasti jaotellen hallitus valmistelee esityksiä valtuuskunnalle ja toteuttaa sittemmin valtuuskunnan päättämiä asioita. Valtuuskunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, ja se on yksi niistä syistä, miksi Hippoksen päätöksentekojärjestelmää moititaan kankeaksi. Mikäli valtuuskunta palauttaa jonkin asian hallituksen valmisteluun, kuluu puoli vuotta ennen asian seuraavaa esittelyä valtuuskunnalle.Valtuuskunnan jäsenten vaihtuvuus ei ole kovin suurta. Tänään kolmevuotiskautensa aloittaa uusi valtuuskunta, jossa kokonaan uusia jäseniä on 11 henkilöä 42 valtuutetusta. Valtuuskunnan jäsenelle ei ole säännöissä määritetty peräkkäisten kausien maksimimäärää. Pisin valtuuskuntaura on Paavo Koivurovalla, jonka on istunut valtuuskunnassa vuodesta 1982. Koska yksi kolmevuotiskausi jäi välistä, alkoi hänellä tänä vuonna (2021) 37. vuosi valtuutettuna.Muita useampia vuosikymmeniä valtuuskunnassa vaikuttaneita ovat Heikki Kinnunen (25. vuosi), Hannu Nivola ja Håkan Wahlman (molemmilla 22. vuosi). Lähelle pääsee myös Pasi Pykäläinen (19. vuosi).Yksi nyt toimintansa aloittavan valtuuskunnan uusista jäsenistä on Nina Meriläinen, joka on toiminut Halsuan Hevosjalostusyhdistyksen puheenjohtajana yli 10 vuotta. Hän edustaa valtuuskunnassa pohjoisia kesäratoja.”Vuorottelemme niin, että pohjoisen alueelta edustaja on vuorotellen Etelä-Pohjanmaalta, sitten Keski-Pohjanmaalta ja sitten Lapin alueelta. Yksi kolmevuotiskausi on aina per alue ja alue valitsee keskuudestaan edustajan. Nyt oli Keski-Pohjanmaan vuoro, joten minä sitten jouduin, tai pääsin, valtuuskuntaan”, Meriläinen kertoo. ”Tietysti puheenjohtajahommiin ajautuu sellaisia ihmisiä, jotka muutenkin ovat osallistuvia. Sitä kautta yleensä he ovat juuri näitä puheenjohtajia, jotka niihin tehtäviin sitten valitaan.”.Meriläinen, 46, ei ole ihan tyypillisin valtuuskunnan jäsen. Suurin osa valtuutetuista on yli kuusikymppisiä miehiä ja valtuuskunta onkin saanut kritiikkiä ikä- ja sukupuolijakaumastaan. Tämän hetkisessä valtuuskunnassa naisia on 5/42. Mikäli äänioikeudeton nuorisoedustaja otetaan laskuihin mukaan, on naisia 6/43. Kun samaan aikaan nuoria ja naisia toivotaan vahvemmin raviurheilun pariin, on epäsuhta merkittävä. Puheenjohtaja Kari Erikssonin mukaan asiaan ei ole ihan yksinkertaista puuttua, sillä jäsenyhdistykset valitsevat itse edustajansa valtuuskuntaan.”Usein puhutaan, että voisiko sen edustajan ottaa jostain sivusta, eikä raviradan johdosta. Se voisi olla ihan hyvä ajatus, mutta kun mennään raviradoilla tapahtuvaan päätöksentekoon, liittyy siihen paljon muitakin asioita kuin pelkkä hevonen. Into ja innostus ei riitä, koska tehtävä on varsin vaativa.”Valtuuskuntaa suomitaan usein myös niin kutsutuista lehmänkaupoista, joissa esimerkiksi henkilövaalien äänestämisiä sidotaan kulisseissa muihin päätöksiin.Kari Erikssonin mukaan valtuuskuntatyöskentelyssä korostuvatkin henkilövaalit ehkä liikaa.”Se, että tehdään valintoja hallitukseen, johtaa mielestäni herkästi siihen, että valintoja voidaan yhdistää muihin asioihin. Se ei ole hyvä juttu, koska päätökset henkilövalinnoista ja muista asioista pitäisi olla kaksi eri asiaa”, Eriksson toteaa. ”Muuten valtuuskunnalla voisi olla nykyistä enemmänkin roolia. Viime kesänä meillä oli ylimääräinen valtuuskunnan kokous, joka koski kasvatusta. Tein siitä silloin esityksen ja siitä tuli monenlaista polemiikkia, mutta se oli yksi parhaita valtuuskunnan kokouksia, missä tuli esille paljon hyviä asioita.”.Päätökset henkilövalinnoista ja muista asioista pitäisi olla kaksi eri asiaa.Kari Eriksson.Päätöksentekojärjestelmää on yritetty uudistaa, mutta siinä ei toistaiseksi ole onnistuttu. ”Se on erittäin arka aihe. Sääntöjä on yritetty muuttaa, mutta muutokset ovat olleet varsin minimaalisia. Ja jos vertaa mihin tahansa muuhun yhteisöön, on aika pitkä aika, että lähes 50 vuotta kaikki säilyy ennallaan”, Eriksson toteaa.Hän huomauttaa kuitenkin, ettei nykyisen järjestelmän tarvitse olla kiveen hakattu.”Se on vain muovautunut niin, että lopulta kohtuullisen pieni piiri päättää asioista ja heidät valitaan omasta porukasta. Jos ajatellaan valtuuskuntaa, voisi olla hyvä saada sinne ajatuksia, jotka tulevat puhtaasti yritysmaailmasta tai puhtaasti markkinoinnista”, puheenjohtaja miettii. ”Kaikki me kyllä klaarataan hevospuoli, mutta se, miten me saataisiin myytyä lajia ulospäin ja halutuksi, siinä meillä on puutteita.” Eriksson on itsekin pohtinut, miten päätöksenteon rakenteita voitaisiin muuttaa.”Luulen, että jos lähtisimme kehittämään päätöksentekoa muuhun suuntaan, pitäisi se ehkä tehdä sillä tavalla, että edustus ei välttämättä olisi pelkästään jalostusliitoista tai raviradalta. Olisi isompi alueellinen yhteisö ja sieltä valittaisiin edustajia valtuustoon. Silloin voitaisiin saada erilaista näkemystä.””Eikä voi poissulkea sitä, etteivätkö kaikki edustajat voisi olla raviradoilta tai jalostusliitoista, mutta annettaisiin vähän isommalle piirille mahdollisuus ja sitä kautta laajasti ajatuksia esiin.”.Valuvika järjestelmässäKeskusjärjestön päätöksentekojärjestelmää on yritetty uudistaa useita kertoja.Edellisen kerran hallintoa koetti muuttaa Matti Lakkisto, joka toimi Hippoksessa pitkään kilpailutoimenjohtajana ja eläköityi vuonna 2011. Hippoksen silloinen hallitus pyysi häntä tekemään selvityksen ja ehdotuksen päätöksentekojärjestelmän korjaustarpeista vuonna 2014. ”Suomen Hippoksen järjestödemokraattinen ongelma – ja syvä sellainen – on se, että äänivalta valtuuskunnassa ei perustu mihinkään mitattavaan suureeseen, mikä liittyisi ravitalouteen. Valtuuskuntapaikat ovat vain aikoinaan tehty sopimus siitä, että nämä ja nämä tahot voivat esittää henkilön tekemään päätöksiä”, Lakkisto toteaa. Lakkisto perehtyi selvitystä tehdessään myös naapurimaiden päätöksentekoon, sekä olemassa oleviin muihin lajiliittoihin ja vastaaviin organisaatioihin. ”Jos ajatellaan vaikka Suomen Palloliittoa tai Jääkiekkoliittoa, käyttää niissäkin valtaa Hippoksen valtuuskuntaa vastaava toimielin. Mutta ne kaikki perustuvat mitattavissa oleviin perusteisiin äänivallalle. Äänivaltaa määrittelee muun muassa joukkueiden ja jäsenten määrä.” Lakkisto ehdotti saman soveltamista hevostalouteen. Mitattavaa tietoa on, sillä jokainen valmentaja ilmoittaa oman kotiratansa kirjautuessaan Hippoksen järjestelmään. Näin ollen jokainen ravirata tuottaa joka vuosi tietyn osuuden tällä hetkellä noin runsaasta 50 000 vuosittaisesta kilpailustartista. ”Se on ylivoimaisesti relevantein tapa määritellä ravitalouden äänivaltaa: paljonko alue tuottaa kilpailusuorituksia. Jos esimerkiksi kasvatus otettaisiin perusteeksi, jäisi valtava osa Suomen maa-alueesta kokonaan ilman edustusta. Sellaista järjestelmää ei missään nimessä pidä lähteä luomaan, mikä ei kattaisi koko maata”, Lakkisto sanoo. Ehdotettu muutosesitys ei mennyt läpi, joten päätöksentekojärjestelmä on edelleen lähes sama kuin mitä se on ollut 50 vuoden ajan. Se ei Lakkistoa yllättänyt. Hänellä on perspektiiviä asiaan, sillä hän on vuodesta -86 ollut mukana kaikissa sääntöjen korjausyrityksissä. ”Mikä tahansa rakenteellinen muutos, jota Hippoksen hallintojärjestelmään esittää, tulee vuorenvarmasti kohtaamaan voimakasta periaatteellista vastustusta”, Lakkisto hymähtää. ”Mutta pahinta tällaisissa hankkeissa on se, että keskustelua ei koskaan käydä. On olemassa vain ajatus, että jotain pitää tehdä. Sitten tehdään esitys, joka hylätään, eikä muuta tapahdu. Kun muutosvastarinta on ikään kuin sisäänrakennettu järjestelmään, johtaa se siihen, että asiaperusteista lähestymiskulmaa on mahdottoman vaikea saada aikaan.” Lakkisto ei ole kovin toiveikas, että muutosta saataisiin aikaan lähitulevaisuudessakaan. ”Minulle käy ihan mikä tahansa malli, kunhan se perustuu johonkin muuhun kuin tällaiseen järjestödemokratian kannalta epädemokraattiseen sopimusmalliin, jonka taustalla ei ole mitään mitattavia voimasuhteita”, Lakkisto toteaa. ”Päätöksentekojärjestelmän pitää elää ajassa, tai muuten tehdään vääryyttä niille ihmisille, jotka ovat panneet elämänsä siihen, että pystyvät saamaan toimentulonsa tästä lajista.” Haastattelu on julkaistu Hevosurheilussa 19.5.2021, ennen Lakkiston osallistumista ministeriön asettamaan elinvoimaista ja vastuullista hevostaloutta pohtineeseen työryhmään

Ravivallan perusoppimäärä – "Valtuuskunnalla voisi olla nykyistä enemmänkin roolia"

Aiheeseen liittyvää