Reilusti yli puoli vuosisataa Kuninkuusraveja – "Kaikki tiesivät, että jos on kesällä hääjuhlia samaan aikaan, niin Mantereen miehiä ei niissä näy"

Niin kosteita raveja ei ole ollut ikinä, Heikki Mantere sanoo muistellessaan ensimmäistä kuninkuusravikokemustaan Jyväskylässä vuonna 1962. Mantere oli tuolloin vasta 11-vuotias, joten toteamus kertoo epäsuotuisasta säätilasta eikä suinkaan iloluontoisesta juhlinnasta tapahtumassa..Mantere istuu kotonaan hollolalaisessa kerrostalohuoneistossa, jossa vieraan huomio kiinnittyy oitis ryhdikkääseen Eri-Aaronia kuvaavaan patsaaseen. Se ikään kuin tervehtii pystypäin olohuoneeseen tulijaa..Taiteilija Anton Ravander-Rauas on ammentanut patsaaseen oman näkemyksensä jalosta ravikuninkaasta. .”Patsas on viime vuoden hankintoja. Yksi kaukainen sukulainen, jonka isoisä oli kuuluisa hevoskauppias Valtter Olin, kertoi tyhjentäneensä varastoista kaikenlaista, hevospatsaankin. Kysyin heti, että mikä patsas. Ja sitten kysyin, myisitkö sen. Olinin Matti antoi sen minulle ilmaiseksi”, Mantere hymyilee..Kulttuuripersoonana tunnetun Mantereen puheissa vilisee tunnettuja hevosia, hevosihmisiä ja molempien sukupuita. Hän luettelee lonkalta siviilisäätyjä, koulutustasoja ja muita kiintoisia yksityiskohtia. Läheisiä perhetuttuja ovat olleet muun muassa Tauno Kähärä, Salojensaarten hevoskauppiassuku, Aleksi Untamo sekä Lahden seudun Oijalat, joiden tallissa asui muun muassa Tammer-ajon voittaja, 26-aikainen Löpö..Luontainen uteliaisuus on avittanut Heikki Mantereen tietä pitkälle lehtimiehen uralle Etelä-Suomen Sanomissa sekä kotiseutuhistorian ansioituneeksi tallentajaksi..”Moni luulee minua karjalaiseksi, mutta olen ihan hämäläinen. Meillä vaan on suvussa vilkkautta”, hän hymähtää..Vilkas hämäläinen on tänä päivänä eittämättä yksi pisimmän kuninkuusraviputken haltijoista. Katkeamaton ketju on ulottunut vuodesta 1962 tähän päivään. Vain yksi pieni kauneusvirhe mahtuu matkan varrelle..”Porissa vuonna 1972 olin vain toisena päivänä. Silloin oli parhaan työkaverin häät lauantaina. Sunnuntaina olin taas raveissa.”.Jotkut käyvät konserteissa, minä käyn Kuninkuusraveissa.Heikki Mantere, Kuninkuusravien fani.Putki on saamassa jatkoa Forssassa heinäkuun lopussa..”Ai mikä sinne aina vetää? En minä tiedä… no ehkä pakkomielle! Jotkut käyvät konserteissa, minä käyn Kuninkuusraveissa. Täytyyhän sitä mennä haistelemaan kuninkuusravihenkeä. Ne ovat suuret, merkittävät ravit. Kaikki sukulaisetkin tiesivät, että jos on kesällä hääjuhlia samaan aikaan, niin Mantereen miehiä ei niissä näy.”.Mantereen miehillä Heikki viittaa itsensä lisäksi isäänsä Marttiin. Martti Mantere tunnettiin laajasti ravivaikuttajana Käpylän ja Lahden radoilla. Aleksi Untamon vetämässä Raviurheilijain liitossa hän toimi niin ikään aktiivisesti..”Isä oli mukana ravipolitiikassa ja aina vähän oppositiossa. Hän ei mistään työhevosten jalostamisesta piitannut, vaan oli enemmän lämminveri- ja liikemies.”.Ensimmäisillä kuninkuusravireissuilla mukana kulki myös isän nuoruuden ystävä ja tämän kaksi poikaa..”Pojat olivat samanikäisiä kuin minä. Pelasimme totoa täyttä häkää, vaikka olimme alaikäisiä. Kolmet tai neljät ensimmäiset Kunkkarit kävimme yhdessä, mutta ne pojat putosivat aika äkkiä kelkasta pois.”.”Joskus alkuaikojen kunkkarireissuilla nukuimme hotelleissa. Usein niissä, missä Kekkonenkin yöpyi. Se oli jännää. Olihan se hienoa sanoa muille, että yövyttiin presidentin kanssa samassa paikassa.”.Jyväskylän kuninkuuskilvassa perhetuttu Lauri Kontio ohjasti sateen runtelemalla radalla Eri-Poikaa, joten nuori Mantere kavereineen seurasi sen otteita erityisen tarkalla silmällä..”Siellä se vähän nosti tasoaan”, hän toteaa neljännelle sijalle kuninkuuskilpailussa yltäneestä Eri-Pojasta..Ihme-Toti vei tuolloin pistelaskussa kruunun ohi parhaan kokonaisajan saaneen Veli-Luikan..”Eri-Poika oli luonteeltaan sellainen murtolainen, vähän laiska”, Mantere kuvailee. ”Laukka oli joskus herkässä. Minulla oli kunnia ajaa reellä sänkipellolla sitä, kun Lauri ja Eri-Poika olivat meillä kortteerissa. Ori oli hyvä ajettava.”.Seuraavana vuonna Turussa Eri-Poika voitti kuninkuuden. Draamalta ei vältytty, sillä lopullisia tuloksia saatiin hetken aikaa odottaa. Tuomaristo joutui neuvottelemaan päätösmatkaa koskevasta protestista, jossa väitettiin Eri-Pojan työntäneen Erimuksen radan sivuun. Protesti kuitenkin hylättiin aiheettomana..Vielä 15-vuotiaana ori ylsi kuninkuuskilvan kakkoseksi Kuopiossa..”Eri-Poika oli jo aika vanha silloin, mutta voitti mailin. Uusi kokonaisaikajärjestelmä puolsi sitä, se kun oli tasainen menijä.”.60-luvun alussa Martti Mantere hankki kotitilalle Eri-Pojan jälkeläisen. Eppaa varten pihapiiriin piti rakentaa oikea talli..”Talliin tehtiin yksi iso karsina ja pilttuu. Varsa ostettiin Hospits-hotellissa – ne olivat kristillisiä raittiusväen suosimia majoituspaikkoja – eikä siitä lopulta mitään juoksijaa tullut. Se oli sukusiitetty, kun emänisäkin oli Eri-Aaroni. Eppa meinasi hyökätä minun päälleni kerran, mutta pääsin karkuun. Sillä oli tapana pistää korvat taakse luimuun ja hyökkiä kohti.”.Mantereet myivät sen lopulta Mikko Määtälle, joka välitti hevosia tukkityömaille..”Eppa pääsi hyvään paikkaan, ison vaaran laella sijaitsevaan taloon ainoaksi hevoseksi. Me olimme ehkä lellineet sen piloille.”.Forssan ensimmäiset Kuninkuusravit vuonna 1968 jäivät Heikki Mantereelle mieleen eräästä erikoisesta tapauksesta..”Nastolalaisella Väinö Vaittisella oli nopea sprintteri nimeltä Leija. Tamma asui ravien aikana yleisessä ratatallissa, josta joku päästi väliyönä hevoset pitkään odelmapeltoon. Se oli sabotaasi, josta kaikki lehdet kirjoittivat. Hevoset söivät tuoretta odelmaa, vaikka ei kai sillä varmaan niin hirveää merkitystä lopulta ollut. Ikinä ei saatu selville, kuka hevoset pellolle laski.”.Kahden ensimmäisen matkan jälkeen Leija keikkui kiinni kuningatartittelissä, ja vielä ratkaisevalla päätösmatkalla se johti kisaa kaksi ensimmäistä kilometriä. Sitten sille tuli paha pysäytyslaukka. Lopputuloksena oli kolmas sija Karinan ja Marinkan takana..”Leijasta ei koskaan tullut ravikuningatarta, vaikka sen olisi sille suonut.”.Forssan toisia Kuninkuusraveja vuonna 1988 väritti Pentti Savolaisen suojatin Myrskylinnun hylkääminen maililla liioista laukoista. Heikki Mantereella on jälkipolemiikkia aiheuttaneesta tuomiosta vahva näkemys:.”Eikö se nyt ollut kuitenkin aika selvä juttu”, hän kuittaa..”Savolaisen Penttihän osti meiltä ja Kähärän Taunolta aikanaan Vekkulin, Vekselin ja Vekkuliinan emän. Minäkin ajoin paljon sillä, se oli ihan lasten ajettava. Isä teki tuolloin Kähärän Taunon kanssa hevoskauppaa. Tauno oli ostanut tamman Nyqvistiltä Orimattilasta. Vekkuli oli vähän laiska, valokkolainen tamma, eikä siitä olisi uskonut, millainen periyttäjä siitä oikein tulee. Olihan se tietysti hyväsukuinen.”.Leijasta ei koskaan tullut ravikuningatarta, vaikka sen olisi sille suonut.Heikki Mantere.20 vuoden takaisiin Kuninkuusraveihin Kaustisella liittyy erään aikakauden loppu..”Isä oli aika vanha, mutta hän oli saanut päähänsä, että hänen pitää päästä Kaustiselle. Hän hommasi vielä kaksi muuta pappaa mukaan. Minä olin kuskina, ne oli kyllä mukavat ravit. Majoituimme kortteerissa maalaistalossa Nikulassa”, Mantere muistaa..Santeri Dahlian ja Turotuulen seppelöintiin päättynyt tapahtuma oli Martti Mantereelle viimeinen lajissaan..”Isä ei muistaakseni enää jaksanut lähteä väliyön pelimannijuhliinkaan. Ne jäivät isän viimeisiksi Kuninkuusraveiksi.”.Seuraavana vuonna Heikki Mantere itse istui Jokimaan johtokunnassa ja oli Lahden kuninkuusravijärjestelyissä touhukkaasti mukana. Kovaa hommaa, Mantere myöntää..Tapahtuman vaatimukset ovat kasvaneet valtavasti, sen Heikki Mantere on omin silmin vuosikymmenten varrella todennut..”Ennen rataravintoloiden buffeteissa oli ihan vaan sillivoileipiä, kahvia ja pilsneriä. Hernesoppaakin oli niin kuin hiihtokilpailuissa”, hän kertoo esimerkin. ”Sillivoileivät ovat kyllä hyviä, ei siinä mitään.” .Korona-aika oli vähällä sotkea Mantereen vuosikymmenten kuninkuusraviperinteet, sillä Seinäjoen reissu näytti pahasti jäävän jo välistä..”Olin perjantai-iltana masentunut, kun minulla ei ollut lippua eikä kortteeria. Sitten Heikkilän veljekset Kärkölästä soittivat, että lähdetkö Kuninkuusraveihin, löytyy lippu ja majapaikka Peräseinäjoen leirintäalueella. Se piristi kovasti, ihan nuorennuin muutaman vuoden, kun pääsin perille.”.Tulevalle kuninkuusraviviikonlopulle on kunkkarikonkarilla jo selvä käsikirjoitus: lauantaina Hollolasta Forssaan ja illaksi pois. Sunnuntaina sama kaava toistuu..”Tai mistä sitä tietää. Tämä voi muuttua hovissa vielä moneen kertaan ja tulee sittenkin jäätyä yöksi.”.Sellainen villin kortin mahdollisuus, jos mikä, kuulostaa kunnon kuninkuusravihengeltä.

Reilusti yli puoli vuosisataa Kuninkuusraveja – "Kaikki tiesivät, että jos on kesällä hääjuhlia samaan aikaan, niin Mantereen miehiä ei niissä näy"

Stiina Ikonen

Aiheeseen liittyvää