Ruutia luonteessa ja radoilla (tilaajille)

Viime perjantaina Forssassa ravattiin Pilvenmäki Special -karsinnat. Ensimmäiseen karsintalähtöön suurena suosikkina startannut Stonecapes Ulrica ei omassa tehtävässään epäonnistunut. Olli Koivusen ohjastama ja Harri Koivusen valmentama tamma nappasi vaivattoman voiton keulapaikalta.Ensi lauantaina kilpailtavaan finaaliinkin suosikkina lähtevän Stonecapes Ulrican emä on amerikkalaistamma Donna Eligancia (Donerail – Cool Elegance 14,8aly, Armbro Goal). Se oli yksi mainiosti kasvattajina menestyneiden Markku Punkarin ja Saku Mikkolan ensimmäisistä yhteisistä hevosista. Tamman emälinja kiinnosti kaksikkoa, sillä sen emänemän sisko on yli 600 000 euroa tienanneen Was It A Dreamin ja 09,6-aikaiset Pampered Princessin ja Nothing But Classin jättänyt Bold Dreamer. Kiinnostus kasvoi ostopäätökseksi, ja Donna Eligancia siirtyi Harrisburgin huutokaupassa suomalaisomistukseen.”Donna Elegancia oli nuori tamma, kun hankimme sen. Siitä jäi Pohjois-Amerikkaan vielä muutama likeaprayerilainen, jotka taisivat juosta yhteensä 500–600 000 dollaria. En tarkkaan muista, miten sen jälkeläiset olivat juosseet ennen hankintaamme, mutta sillä oli kohtuulliset näytöt”, Markku Punkari muistelee.Mikkolan ja Punkarin tuore hankinta oli tiineenä Yankee Glidesta tullessaan Suomeen. Tamman ensimmäinen suomalaisvarsa syntyi vuonna 2011 ja sai nimekseen Stone Capes Nice. Sen kilpaura ei kuitenkaan koskaan käynnistynyt.Varsomisen jälkeen Donna Eligancia siemennettiin Like A Prayerilla. Vuosi esikoisen jälkeen päivänvalon näki toinen Suomessa syntynyt Donna Eligancian jälkeläinen, Stone Capes Olive 12,2aly, joka muistetaan historian ensimmäisenä Raviliiga-voittajana.Sen jälkeen Donna Elegancia on varsonut joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2020. Vuonna 2017 syntyi Stonecapes Tricky, jonka isä oli Ready Cash. Tamma menestyi mainiosti Harri Koivusen valmennuksessa ja sijoittui muun muassa 3-vuotiaiden Kasvattajakruunussa kolmanneksi An-Dorran ja Magical Princessin jälkeen. Uudenmaan Upeimmassa Stonecapes Tricky oli toinen, kun jälleen An-Dorra ehti edelle. Donna Eligancian seitsemännen Suomessa syntyneen varsan kohtaloksi koitui viime vuonna suolitukos, jonka vuoksi se jouduttiin lopettamaan.Stonecapes Tricky sai vuotta nuoremman täyssiskon, tämän tekstin pääosassa olevan Stonecapes Ulrican. Kasvattajien liiketoiminta perustuu luonnollisesti varsojen myyntiin, joten myös kyseiselle hevoselle etsittiin ostajaa. Varsa oli kaupan Ypäjän huutokaupassa yksivuotiaana, mutta riittävän paksua setelitukkoa ei lyöty tiskiin, joten hevonen jäi kasvattajiensa omistukseen.”Saku huusi sen sisään, kun hinta taisi nousta 20 000 euron kieppeille. Jo varsamaksu oli saman verran, joten ei me sitä sillä hinnalla laskettu menemään”, Punkari sanoo.Ensimmäiset askeleet kohti raviuraa Stonecapes Ulrica otti Juha Utalan tallissa.”Juhalla oli jo ennestään minun osaomistama Fire Spruce, joka oli vähän hankala hevonen. Stonecapes Trickyn kohdalla ounastelimme, että kun se on Ready Cashista, voi sekin olla hieman hankala. Kun Fire Spruce lopetti, ajattelimme että Juha saa tästä jatkajan. Se olikin siellä ensimmäisen talven.”. Kesän koittaessa vaihtui valmentaja. Stonecapes Ulrica suuntasi Turkuun ja Harri Koivusen talliin. Samassa valmennuksessa oli jo Stonecapes Tricky, jonka otteet olivat miellyttäneet omistajia, joten valmentajalle annettiin tilaisuus tehdä taikojaa myös nuoremman Donna Eligancian jälkeläisen kanssa.Koivusesta on tullut vuosien varrella yksi Punkarin ehdottomia luottovalmentajia. Omistajan ja treenarin välillä vallitsee hyvä keskusteluyhteys, mutta kumpikin tietää oman tonttinsa, eikä rajan ylityksiä tapahdu.”Minulla oli omia hevosia, joita Harri ajeli starteissa. Siitä meidän yhteistyömme jollain tavalla starttasi. Harri on melkeinpä vuosittain ostanut meiltä varsan, ja sekin on lisännyt kanssakäymistä. Hänen hevosensa ovat aina hyvin treenattuja ja hoidettuja. Keskustelemme Harrin kanssa hyvin avoimestikin, mutta olen hänelle sanonut, että en minä rupea hänen puolestaan treenaamaan. Hän tekee ratkaisut, mutta olen joskus johonkin asiaan sanonut, mitä itsellä tulee mieleen oman kokemuksen myötä.”Valmentajallakaan ei ole kuin hyvää sanottavaa yhteistyöstä Punkarin ja Mikkolan kanssa.”Se on hyvin helppoa”, Koivunen kiittelee. ”Saku ei paljon puutu asioihin. Hän muistaa hyvät joulut toivottaa ja onnitella, jos hevonen on pärjännyt. Valmentaja saa enemmän kuin hyvän työrauhan Sakulta. Markun kanssa pidämme paljon yhteyttä muutenkin kuin hevosten tiimoilta.”Stonecapes Ulrica aloitti voittamalla uransa viidestä ensimmäisestä kisasta kolme, kahdesti tamma tuli hylätyksi laukasta.Kuluva vuosi alkoi voitolla enintään 20 000 euroa tienanneiden 2120 metrin ryhmäajossa. Sen jälkeen edessä oli Uudenmaan Upeimman karsinta, jossa se jäi toiseksi Imperatorin jälkeen.Finaalissa osat vaihtuivat, kun Stonecapes Ulrica löi suurena suosikkina loppukilpailuun lähteneen Kuopio Stakes -voittajan. Uudenmaan Upeimman voitosta tamma palkittiin 15 000 eurolla, jonka myötä uran tähänastinen voittosumma kohosi jo lähes 25 000 euroon.”Olihan se vahva esitys, kun meni voltista 14,8. Jos hevonen vain selviää ilman takaiskuja, eli välttyy loukkaantumisilta ja kuumumiselta, mikä readycashilaisille tuntuu perisynniltä, on minulla vahva usko, että se menee pitkälle”, Punkari toteaa. ”Se on hyvän tyyppinen hevonen, hirmuinen fysiikka ja näyttää pääsevänkin. Sitä en tiedä, pääseekö se yhtä korkealle kuin Donna Eligancian jenkkivarsat, joista paras taisi tienata yli 200 000 dollaria, mutta näistä Suomessa syntyneistä tämä on varmaan paras.”. Lauantain finaaliin tamma kiihdyttää nelosradalta Olli Koivusen ohjastamana. Se on selvä ennakkosuosikki kuittaamaan kymppitonnin ensipalkinnon. Yleensä kommenteissaan varovainen Harri Koivunen kuulostaa jopa optimistiselta ennakoidessaan tulevaa koitosta.”Kaikki on karsinnan jälkeen hyvin. Maanantaina ajettiin köykäinen hölkkälenkki. Ihan notkeasti tamma oli liikkeellä. Toiveikkaina lähdetään viikonloppuun”, Koivunen sanoo.Valmentaja on Punkarin kanssa hyvin samoilla linjoilla sen suhteen, että Stonecapes Ulrican lahjat voivat riittää hyvinkin pitkälle.”Siinä on kova kapasiteetti. Stonecapes Ulrica on aika tyypillinen readycashilainen tamma, että on pieni ruutitynnyri koko ajan. Toivotaan, että asiat menevät hyvin, niin kapasiteetista homma ei jää kiinni.”."Silkkaa tulonsiirtoa tuontihevosille".Punkari on palkittu työstään Hippoksen kultaisella ansiomerkillä, jonka hän otti vastaan viime marraskuussa Seinäjoen Kasvattajakruunu-raveissa. Hän toimi myösi Kasvattajakruunu r.y.:n puheenjohtajana.Tunnustusta on tullut muutenkin, sillä Punkarin Hevostalli Ky palkittiin toissa vuonna Vuoden kasvattajana. Saku ja Maini Mikkola saivat saman tunnustuksen edellisvuonna.”Onhan menestys ollut hyvää, ja kyllähän tunnustukset tuntuvat hyvältä. Omassa pihatossani on ollut viime vuosina viittä tai kuutta varsaa, ja aika hyvällä prosentillahan ne ovat startanneet ja pärjänneet”, Punkari arvioi.Näin on totisesti tehnyt myös Stonecapes Ulrica, jonka tulevaisuus näyttää valoisalta.Kasvatustoiminnan näkymät puolestaan vaikuttavat Punkarin mukaan melko muuttumattomilta.”Aina kai ne ovat huonot olleet. Ei varsakauppa koskaan ole ollut helppoa, ja vuodesta 2008 saakka on ollut muutaman vuoden välein jokin maailmanlaajuinen kriisi, jonka myötä on miettinyt, että ostaako kukaan enää hevosta tai maksetaanko niistä mitään. On tässä kuitenkin jollain lailla ketkuteltu.”Tulevaisuudessa kannattavan kasvatustoiminnan suurimmaksi uhkakuvaksi Punkari näkee hevosten starttimäärän vähentymisen.”Suomessa on jalostettu niin pitkään hevosia, että jos ne Amerikassa starttaavat kaksivuotiaina, kyllä täällä voi ajaa jo kolmivuotiaana.” Myös sarjamääritysten laatijoille Punkari lähettää terveisiä.”Tällä hetkellähän sarjamääritykset suosivat ainoastaan Ruotsissa syntynyttä ruunaa, joka on tienannut yli 50 000 euroa. Jos meillä on iltaravit, siellä voi olla avoin ryhmä 1 500 euron ykköspalkinnolla, 70-80 000 tienanneiden ryhmä samalla palkinnolla, ja muissa lämminverilähdöissä tonnin ykkönen. Sehän on silkkaa tulonsiirtoa tuontihevosille. Nousevia hevosia pitäisi suosia enemmän.”Stonecapes Ulrica on ehdottomasti yksi nousevista nimistä, mutta aika näyttää, kuinka korkealle tamma yltää..Tamman omat ansiot arvossa.Markku Punkarin kasvatustoiminta on viime vuosina tuottanut menestyviä ravureita lähes liukuhihnalta.Menestynein on tietysti yhdessä Saku ja Maini Mikkolan kanssa kasvatettu Mascate Match. Tulos ei ole tullut tuurilla vaan pitkäjänteisellä työllä ja osaamisella.”Kun hevosia on tarjolla esimerkiksi huutokaupassa, katson ensin tietysti sukua, sitten sitä, mistä tamma on tiineenä”, Punkari avaa filosofiaansa siitostamman etsinnässä. ”Olen koittanut myös katsoa, että suvut olisivat nuorempia, että niissä olisi kiertoa. En mielelläni osta kauhean vanhaa tammaa, sellaista esimerkiksi 10-vuotiasta, koska siinä on aina rahtikulu ja pitäisi saada useampi varsa kuolettamaan tamman hintaa. Yhden tai kahden varsan takia ei kannata vanhaa tammaa roudata tänne, tai sitten sen täytyy olla erikoisen hyvä, että hinta tulee varsojen kautta takaisin. Mieluummin ostan 5–6-vuotiaan tai nuoremmankin.”Starttaamattomia tammoja Punkari on oppinut myös välttämään.”Tosin viime talvena ostin starttaamattoman, joten ei se mikään este ole. Mutta päivä päivältä olen alkanut arvostaa enemmän, että tammalla on omia näyttöjä ja voittosummaa.”Tamman hankinnassa joutuu miettimään monta muutakin asiaa, jotka eivät välttämättä juolahda maallikon mieleen. Yksi tällainen asia on varsomisen laskettu aika, joka korostuu erityisesti Pohjois-Amerikassa.”Jos hevonen myydään marraskuussa ja varsoo tammikuussa, ei niitä oikein järkevästi saa tuotua Eurooppaan. Se vaikuttaa myös hintaan, kun amerikkalaiset tykkäävät aikaisista varsoista. Jos tamma on siemennetty kesäkuussa, se on paljon helpompi ostaa Suomeen kuin maaliskuussa varsova.”

Ruutia luonteessa ja radoilla (tilaajille)

Aiheeseen liittyvää