Savoy-kasvattajan juhlapäivä - "Elämme mielenkiintoisia aikoja"

Pitkänlinjan hevosmies Seppo Vanhakartano täytti hiljattain 70 vuotta. Vuosiin on mahtunut menestystä ja Suomen ennätyksiä, kasvatuksen lopettaminen ja uudelleen aloitus.

Mies Savoy-hevosten takaa, hillitty ja kohtelias Seppo Vanhakartano vietti 70-vuotisjuhlapäiväänsä 25. huhtikuuta. Kasvatus jatkuu ja suunnitelmia toteutetaan, vaikka hevosmäärä on aktiivisimmista vuosista pienentynyt. Tänä vuonna varsoja syntyy muutama ja tammoja siemennetään jälleen. Mutta ei niillä tämän hetken suosituimmilla siitosoreilla, sillä Vanhakartanolla on niiden käytöstä hieman erilainen näkemys.

70-vuotispäivänsä Vanhakartano lukee yhdeksi virstanpylvääksi elämässään.

”Ihminen voi monenlaista saavuttaa, ja kyllä tämä ikäpaalu on minulle yksi saavutuksista. Koin tämän aika merkittäväksi asia itselleni, koska isäni kuoli selvästi nuorempana, 56-vuotiaana”, hän kertoo.

Vanhakartanon intohimona on aina ollut kasvatus. Ensikosketus hevoseen tapahtui heti lapsuudessa 1950-luvulla, kun kotitilalla oli työhevonen. Kiinnostus juurtui jo silloin, mutta varsinainen hurahtaminen vasta 1970-luvulla.

”Erehdyin menemään Porin raveihin, ja vuonna -83 tai -84 ostin ensimmäisen oman hevoseni. Olin kovasti perehtynyt sukuihin jo tuolloin, mutta se ensimmäiseni ei ollut mikään ihmeellinen. Hyvä oppikappale kyllä.”

Eräs Savoy-nimellä tehdyn kasvatustyön tärkeimmistä kulmakivistä oli Kanadassa 1983 syntynyt tamma Kassay. Sen vaikutuksen voi edelleen kuulla Vanhakartanon äänessä, kun hän etsii oikeita sanoja.

”Se on minun elämäni hevonen. Siinä oli sellaista… jotakin. Se vain oli. Kävin katsomassa sitä valehtelematta kuusi tai seitsemän kertaa ennen kuin ostin sen, ja kiersin sitä joka kerta ympäri.”

Kassay asui tuolloin Porissa Janne Nygårdin tallissa. Vanhakartano kertoo, että se oli ollut hyvä kilpahevonen ja tullut Suomeen Tanskaan kautta, mutta hän ei muista oliko tarkoitus enää tuolloin kilpailla. Sen jälkeen ei ainakaan ollut, kun hän sai sen ostettua siitoskäyttöön.

”Se oli mielestäni niin täydellinen siitostamma kuin olla ja voi. Olihan se vähän pitkärunkoinen ja notkoselkäinen, mutta niin ylväs ja viisas. Oli pakko vääntää kaupat.”

Tuntemukset osoittautuivat oikeiksi. Tosin Vanhakartano itse naurahtaa, että tamman lisäksi matkassa oli myös hyvää onnea. Kassay teki menestyneitä jälkeläisiä, ja muista tärkeistä hevosista kysyttäessä ei kasvattaja emmi hetkeäkään. Tamman 1998 syntynyt poika Noa Savoy.

Noa Savoy juoksi voittorahoja yli 418 000 euroa, teki ennätyksekseen 11,8aly, ja esimerkiksi vuonna 2005 se oli Suur-Hollola-ajon välierässä toinen ja finaalissa kolmas. Uraan mahtui monta kasvattajallekin huikeaa hetkeä, mutta elämänsä ikimuistoisimmat uutiset hän sai syyskuussa 2005.

”Olin itse Porin raveissa ja sain yhtäkkiä kuulla joltakin, että Noa oli Åby Stora Prisin karsinnassa toinen. Hetkeä myöhemmin sain tiedon, että se oli myös toisessa erässä toinen”, hän huokaisee. ”Se hetki oli sellainen, että se muistuu mieleen. Sitä muistelee mielellään uudestaan ja uudestaan. Noa oli hurjan nopea hevonen, teki aivan hurjia juoksuja.”

Vuotta vanhempi täyssisko Mea Savoy pitää edelleen hallussaan 3-vuotiaiden tammojen pitkän matkan Suomen ennätystä. Se juoksi Solvallan volttilähdössä 13. syyskuuta 2000 ajan 18,1/2640 metriä.

”Sen ennätys on ollut harvinaisen kauan voimassa. Jokin aika sitten vasta katsoin, että siellä Hepan tilastoissa sen nimi on edelleen. Lähes kaikki muut ennätykset on onnistuttu pistämään uusiksi.”

Ennätystammoihin kuului myös Julia Savoy (Juliano Star), joka vuonna 2006 juoksi Teivossa 2-vuotiaiden tammojen SE-ajan. Se paransi edellisen ennätyksentekijän aikaa peräti sekunnilla, mutta tätä nykyä lukema on jo kirjattu uusiksi.

”Julia oli eri sukua kuin Noa ja Mea. Sen emä oli Tribal Rights, joka jätti kaikkiaan neljä haamumaileria.”

Vanhakartano haluaa mainita Noa ja Mea Savoyn sisaruksiin kuuluvan Jarl Savoy, joka on jäänyt tekemillään kireillä lähtemättömästi hänen mieleensä. Ori oli syntynyt 1990 Kassaysta, ja sen isä oli Sandy Bowl.

”Jarl oli oikein miellyttävä hevonen, ja sillä oli tosi hurja loppukiri. Se oli joskus Vermon loppukaarteessa viimeisenä, mutta silti voitti lähdön eikä Vermossa ole helppo takaa tulla”, hän kuvailee. ”Sellaisia juoksuja on aina mukava katsella, edelleen.”

Vanhakartano muistaa lämmöllä myös uransa alkutaipaleen hevosta, vuonna 1985 syntynyttä King Savoyta. Sillä oli suuri henkinen merkitys kasvatustyön alussa, sillä se oli hevonen, joka antoi uskoa omaan tekemiseen. Tuolloin Vanhakartanolla oli ollut hevosia vasta pari vuotta, ja ruuna oli hänen neljäs kasvattinsa. King Savoylla oli nuorena vaikeuksia, kun sillä ei tahtonut olla motiivia juoksemiseen, vaikka kykyjä riitti. Se kuitenkin muuttui äkisti.

”Kerran Koivusen Harri käänsi sen sisälle ja antoi sille sisäratajuoksun. Kingin kerroin oli jokin ihan viimeinen, olin itse silloin katsomassa. Kun hän sitten lopussa käänsi hevosen ulos, se jotenkin vain syttyi siitä ja voitti. Silloin se näytti kykynsä ja saatiin oppia, miten sen kanssa kuului toimia. Se teki sitten lopulta ihan mukavan tilin.”

(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)

Vuosiin mahtuu lukemattomia hienoja tarinoita ja kiehtovia hevosia, mutta kasvattajan elämään kuuluvat myös vastoinkäymiset ja epäonnistumiset. Joskus tuntuu siltä, että työ on tullut päätökseensä. Ajatus voi pitkän ihmiselon aikana käydä mielessä useampaan kertaan. Vanhakartano naurahtaa, että hän on ehtinyt ajatuksissaan lopettaa kasvattamisen moneen otteeseen.

”Taisin ääneenkin sanoa muutaman kerran, että nyt lopetan.”

Savoy-kasvatus loppui kerran ihan käytännössä. Vanhakartano oli pitkään haaveillut kesämökistä, mutta runsas mökkeily ja hevoskasvatus eivät oikein mahdu samaan kuvioon. Lopulta hän teki ratkaisunsa ja hankki perheelleen mökin.

”Luovuin kaikista hevosista vuonna 2003 ja tarkoitus oli lopettaa kokonaan. Olin kai vain saanut tarpeekseni. Moni ei edes tiedä, ettei meillä 2000-luvun alussa ole syntynyt lainkaan varsoja. Sitä luullaan, ettei niistä vain ole tullut mitään.”

Sydän kuitenkin veti takaisin hevosten pariin. Kasvattaminen on edelleen intohimo ja hienointa työtä, mitä Vanhakartano tietää. Paluu kuitenkin yllätti.

”Uudelleen aloittaminen oli yllättävän paljon kankeampaa kuin, mitä odotin. Ja varsinkin, jos syntyy vain yksi-kaksi varsaa vuodessa”, hän perustelee.

Sittemmin Vanhakartanon tallissa on tehty eräänlainen sukupolvenvaihdos.

”Tyttäreni Laura huolehtii hevosista ja käytännön asioista tallissa, minä hoidan talouden ja toimin talonmiehenä. Sain aikanani siivota karsinoita ihan tarpeeksi, ja sitä voi aina halutessaan tehdä vieläkin.”

Tällä hetkellä tallissa on kolme siitostammaa, mikä on pienin määrä, mitä tallissa on koskaan ollut.

”Se on tähän maailman tilanteeseen sopiva määrä meille. Pitäisi ensin saada vähän valonpilkahduksia tulevaan, ja sitten voi katsoa tätäkin asiaa uusin silmin.”

Love You So Much on viimeisillään tiineenä RC Royaltysta ja varsa voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Myös Arctic Michelle on kantavana ja varsoo Express Duosta heinäkuussa. Se saapui talliin vaihtokaupassa Vanhakartanon pitkäaikaisen ystävän Pekka Korven kanssa.

”Pekalle meni meiltä Love You So Muchin vuonna 2018 syntynyt varsa Jezzet Savoy, joka on Ruotsissa syntynyt ja rekisteröity, ja Michelle tuli meille.”

Kolmas tamma on Odds On Tammy, joka viime vuonna siemennettiin Classic Photolla ja myös todettiin tutkimuksessa tiineeksi.

”Tammyn alkio ei valitettavasti ollut ihan oikeassa paikassa, ja se on ilmeisesti tullut jossain vaiheessa pois, sillä tamma on tyhjä. Se on tarkoitus siementää nyt uudestaan, samoin Love You So Much”, Vanhakartano kertoo.

Mielessä on jo muutama vaihtoehto valikoitunut molemmille tammoille, mutta ne eivät ole tämän hetken siitosmarkkinoiden kuumimpia oreja. Taloudellinen puoli on yksi syy, joka nykyisessä maailmantilanteessa painaa aiempaa enemmän.

”Jos huutokaupassa on 20 jälkeläistä samasta oriista, tahtoo se näkyä myös hinnassa. Kun käyttää vähän erikoisempaa oria, voi varsasta saada ihan mukavan hinnan.”

Vanhakartano ei niin sanotusti halua laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

”Sitä voi kuvitella, missä hinnoissa suosituimmat oriit keikkuvat, ja miettiä, kuinka järkevää taloudellisesti on sellaisen käyttö. Meillä ei ole yhtään hevosta vakuutettu, ja jos sattuu huono tuuri, on se valtava isku.”

Kasvattajan ajatukset ovat Ranskassa, missä on muutama häntä kiinnostava ori, joilla on myös sopiva hintataso.

”Ready Cashin poika Traders, loveyoulainen Booster Winner ja niiden kaltaiset ovat mielessäni. Niiden käyttö voi olla järkevää myös siksi, että joku esimerkiksi Ready Cashin pojista tulee olemaan aikamoinen juoksija. Sitä on tietysti vaikea ennustaa, mikä niistä.”

Suunnitelmia siis on, ja ainakin yksi unelma on vielä toteutumatta. Sitä Vanhakartano ei ota kovin vakavasti, mutta tavoitteita on hyvä olla.

”Olen aikanani käynyt paljon Elitloppetissa, mutta joskus sanoin puolitosissani, etten sinne enää lähde ennen kuin kasvattini siellä juoksee. Ja se lupaus on toistaiseksi pitänyt”, hän nauraa.

Kasvamassa on tulevaisuuden toivoja, esimerkiksi kolmevuotias ori Yolo Savoy.

”Se on Jarno Kauhasella valmennuksessa ja hän on siitä kertonut hyvää. Myös kaksivuotiaista Bardot Savoysta ja Jezzet Savoysta on tullut myönteisiä viestejä valmentajilta. Elämme siis varsojen puolesta mukavaa ja mielenkiintoista aikaa.”