Suomenhevosen tulevaisuus on turvattu: "Nykyisellä kansallishevosellamme on myös vuosisatoja kestänyt symboliarvo"

Kohtuullisen valoisalta..”Suomenhevonen on sopeutunut moderniin hevostalouteen yllättävänkin hyvin yhdistäen niin hevoshenkisiä kaupunkilaisia kuin maalla asuvia”, Kouvolan kuninkuusraviseminaarissa aiheesta esitelmöinyt Hevosurheilun entinen päätoimittaja, FM Jorma Kemiläinen arvioi..”Tuo sopeutuvuus kumpuaa rodun historiasta, onhan suomenhevosta käytetty vuosisatojen kuluessa niin sodissa, liikenteessä, maa- ja metsätaloudessa, ratsuna, kilvanajossa kuin nykyään vapaa-ajan kumppaninakin.” .”Nykyisellä kansallishevosellamme on myös vuosisatoja kestänyt symboliarvo. Suomalainen hevonen mainitaan kansallisena instituutiona jo Sakari Topeliuksen Maamme kirjassa 1875”, Kemiläinen huomauttaa. ”Suomalaisuuden symbolit -teoksen (2005) arvosteluissa puolestaan todettiin, että Maamme kirjan tunnuskuvista ovat sen seuraajaan siirtyneet esimerkiksi kannel ja suomenhevonen. Symbolista arvoa ei siis ajan hammas ole syönyt.”.Yllä esitetyn tulkinnan vahvistaa Helsingin yliopiston viestinnän emeritusprofessori Hannu Nieminen: ”Suomalainen hevonen on osa kansallista symboliikkaa ja mytologiaa, johon pohjautuva sosiaalinen mielikuvitus tuottaa käsityksen eri yhteiskuntaryhmiä yhdistävästä kansallisesta intressiyhteisyydestä”, Nieminen sanoo. .Suomenhevosella on siis merkittävä kansakuntaa yhdistävä voima. .Rotuun ja sen historiaan perehtyneiden emeritusjalostusagronomi Terttu Peltosen ja maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Markku Saastamoisen mukaan vuonna 1907 tehtiin suomenhevosen historian merkittävin päätös: perustettiin yleinen koko maan käsittävä kantakirja suomenrotuisille hevosille. .1970-luku oli suomenhevoselle kriittinen. Vuotuinen varsamäärä putosi alle tuhanteen, kun työhevosten aika päättyi ja juoksijoiden aika oli vasta alkamassa. Raviurheilun nousun mahdollistamat kasvatustuet taittoivat syöksyn ja syntyneiden varsojen määrä saatiin nousuun..”Tämän päivän hevostalous elää myös epävarmoja aikoja, suomenhevoset mukaan lukien. Huonoimpina vuosina alle tuhanteen varsaan on jääty 2000-luvullakin”, Kemiläinen huomauttaa..”Suomenhevosen kohdalla pitää muistaa, että niitä ei voi mistään tänne tuoda. Nuo 1970-luvun keinot saattaisivat auttaa, kun EU-tuetkin ovat kuihtuneet. Jonkinlainen varsaraha ja siihen liittyvät kilpailupoliittiset toimet voisivat virkistää kasvatusta ylipäätään”, Kemiläinen miettii..”Raveissa voitettuihin palkintoihin perustuvat kasvattajapalkkiot eivät täysin vastaa hevostalouden nykytilaa, eihän merkittävää osaa suomenhevosista edes kasvateta ravitarkoituksiin. Kasvatustukia olisi jollakin tapaa tasapuolistettava”, Kemiläinen katsoo..Monipuolistuva hevosala1980- ja 1990-luku olivat hevostaloudessa jo juoksijoiden valtakautta, näin myös suomenhevosissa. Vapaa-ajan hevosten merkitys kuitenkin lisääntyi tultaessa 2000-luvulle ja se on edelleen kiihtynyt 2010-luvulla..”2000-luvun kehitys on suomenhevosen kannalta ollut siirtymistä uudenlaiseen moderniin hevostalouteen. Kun hevosten määrä kasvoi nykyiseen reiluun 70 000 yksilöön, tapahtui samaan aikaan niin suomenhevosten kuin ylipäätään kaikkien hevosten sisäisessä jakaumassa radikaali muutos”, Kemiläinen summaa..”Vapaa-ajan hevoset, ratsut ja ponit, ovat olleet suhteellisesti nopeimmin kasvava ryhmä. Suomenhevosissa sama pätee ratsu- ja pienhevosiin. Kaikkiaan kyse on mielestäni monipuolistuvasta hevosalasta. Sitä muutosta ei kenties ole kylliksi noteerattu.”.”Suomenhevonen tuntuu sopeutuneen hyvin tähän muuttuneeseen hevostalouskenttään. Se on rodun kannalta hieno asia, mutta pelkästään sen varassa ei voi elää. Kyllä asema ravikilpailutoiminnassa on edelleen se keskeisin kysymys”, Kemiläinen arvioi..Kykyä sopeutua Väitettä suomenhevosen joustavasta kyvystä sopeutua uuteen hevostalouteen tukevat useat tutkimukset ja selvitykset. Suomenhevonen-kirjassa esitetään pohjoismaisen geenipankin listaamat pohjoiseurooppalaiset alkuperäisrodut ja kunkin populaation koko. .Pohjolan valtias on islanninhevonen 74 000 yksilöllä, mutta toisena tulee suomenhevonen – niitä on listauksessa 19 000 kappaletta. Selkeästi takana tulevat pohjoisruotsalainen kylmäverinen, 12 500 (ravihevosia 8 000 ja muita 4 500), ja norjalainen kylmäverinen, 11 000 hevosta. .Suomenhevosen suhteellisen vahva asema kilpailutoiminnassa näkyy myös tilastoissa. Lämminveristen rooli kasvoi ravitoiminnassa nopeasti 1960-luvulta lähtien ja jo vuonna 1975 niitä oli reilu kolmannes starttihevosista. Osuus nousi tasaisesti vuosikymmenestä toiseen: 51 prosenttia (1985), 60 prosenttia (1995), 65 prosent-tia (2005) ja 71 prosenttia (2015). Tästä huolimatta 2010-luvulla suomenhevosen asema ravikentällä oli selkeästi parempi kuin Ruotsissa maan alkuperärodulla kylmäverisillä. Vuonna 2015 Ruotsin noin 10 000 ravilähdöstä vain noin 1000 ajettiin kylmäverirodun voimin, nekin käytännössä vain Pohjois-Ruotsissa..Kirjaus hallitusohjelmassa2020-luvulla suomenhevosen aseman säilyminen näyttää turvatulta. Yksi tae on Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelma, jossa selkeästi luvataan: ”Suomenhevosen asema kansallisrotuna turvataan”..Vaikka suomenhevonen on säilyttänyt ravurin asemansa pohjoismaisia kumppaneitaan paremmin, puhuttaa merkittävää osaa suomenhevosväkeä viime vuosina lisääntynyt kylmäveristen tuonti Suomen raveihin. .”Kylmäveriraviurheilu on globaalissa kärryurheilussa kolmen Pohjoismaan erikoisuus, joka sinällään on säilyttämisen arvoinen. Olen aina kannattanut lämpimästi pohjoismaista kilpailuyhteistyötä, mutta sen pitäisi olla kahdensuuntaista”, Kemiläinen sanoo..”Jos Ruotsin ja Norjan kylmäveriset saavat vapaasti kilpailla Suomessa, pitäisi vastaava oikeus olla suomenhevosilla niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Nykyinen tilanne on suoraan sanottuna aika erikoinen vapaata kilpailua muutoin painottavassa ravimaailmassa.”.Kun Pohjoismainen Kylmäveriottelu, sen seuraaja Pohjoismaiden Mestaruus kylmäverisille eikä Härmän Nordic King ole ainakaan toistaiseksi avanneet portteja suomenhevosille, pitää taistoa vapaasta pohjoismaisesta kilpailuoikeudesta Kemiläisen mielestä jatkaa mahdollisimman laajalla rintamalla Hippoksesta omistajajärjestöön ja Suomenhevosliittoon. .”Sen voittajia eivät mielestäni ole pelkästään suomenhevoset vaan koko kylmäveriurheilu”, hän huomauttaa..SUOMEN HEVONEN ON SUOMENHEVONENKun puhutaan Suomen hevosesta, kulttuuriväelle tulee mieleen kirjailija Sirkku Peltolan Suomen Hevonen -trilogian ensimmäinen osa.Toki siinäkin on hevosella osansa, niin konkretiana ajasta, jolloin hevosta tarvittiin sodassa sekä maa- ja metsätaloudessa kuin metaforana muuttuvasta Suomesta EU:ssa. Suomen hevonen -näytelmä on selkeästi EU- ja uusliberalismikriittinen. Peltola kertoo, kuinka hyytävää oli huomata, ettei maanviljelijä saa elantoaan tuottamistaan maataloustuotteista vaan EU-tuista. ”Virkamiehetkin ulkoilevat enemmän kuin maanviljelijät, kun heidän aikansa menee tukiaislomakkeiden täyttämisessä”, kuuluu yksi repliikki näytelmässä.Hevosväelle Suomen hevonen tarkoittaa taasen nimenomaan suomenhevosta, omaa kansallista hevostamme, olkoon se sitten ravuri, ratsu, työhevonen tai vain mukava vapaa-ajan kaveri. Intomielisimmillä kotimaisen rodun ystävillä on kriittisyydessään jotain samaa paloa kuin Peltolan näytelmässä. Toki kriittisyys kohdistuu useimmiten alan sisälle: herroihin, Hippokseen, raviratoihin ja kenokauloihin, kuten lämminverisiä kutsuttiin 1950-luvun lämminveritaistossa.Yksi tunnettu kriitikko oli itsekin usein päättäjäpallilla istunut Veijo Toivonen (1948–2015). Jo 2000-luvun alkupuolella (esimerkiksi HU 19.4.2001) hän esitti useita vieläkin varsin käyttökelpoisia keinoja suomenhevosen aseman turvaamiseksi.”Veijolla piisasi ideoita ja visioita, ja suomenhevosella oli suuri sija hänen sydämessään”, useita juttuja Toivosesta tehnyt Jorma Kemiläinen luonnehtii.”Toki hän edellytti toimia myös suomenhevosväeltä, molemminpuolista vastuuta. Jos kerran sarjaa suomenhevosille tarjotaan, siihen pitää myös ilmoittaa, oli yksi Veijon kantavista ajatuksista.”. ”Samoin hän muistutti siitä faktasta, että suomenhevonen on vuoden verran takamatkalla verrattuna lämminverisiin, ja aloituskynnys on muutenkin hyvin korkea. Pitäisi päästä tavalla tai toisella ajamaan useamman kerran helpompia startteja vertaisessaan seurassa. Se pätee entistä korostetummin myös 2020-luvulla.”Suomenhevosen käsite on suomalaisen hevosen historiassa sinällään varsin tuore. Vuosisadan vaihteen asetuksissa puhuttiin suomalaisesta hevosrodusta ja suomalaisrotuisista hevosista. Nuo käsitteet olivat voimissaan aina 1970-luvun alkuun. Vuoden 1971 hevostalousasetus käytti vielä käsitettä ”suomalaisrotuinen hevonen”, mutta siihen perustunut jalostusohjesääntö (vahvistettu 26.5.1971) virallisti käsitteen ”suomenhevonen”. Sitä on sittemmin käytetty virallisluonteisissa yhteyksistä, joista se on kulkeutunut myös arkikieleen. Uusi jalostusohjesääntö määritteli myös käsitteet ”suomenhevosten rekisteri” ja ”suomenhevosten kantakirja”..Matti Mahlamäki,Kirjoittaja on historiasta ja suomenhevosista kiinnostunut FT

Suomenhevosen tulevaisuus on turvattu: "Nykyisellä kansallishevosellamme on myös vuosisatoja kestänyt symboliarvo"

Aiheeseen liittyvää