Tulkinnanvaraa varsojen lääkinnässä – ”Eläintä pitää pystyä lääkitsemään, jos lääkintää tarvitaan”
EU-komission keväällä voimaan astunut eläinten terveyssäännöstö aiheuttaisi kirjaimellisesti tulkittuna Suomessa hankalia tilanteita, sillä varsaa saisi lääkitä teuraskiellon aiheuttavalla lääkkeellä vain tunnistettuna.
Terveyssäännöstön mukaan varsa pitää olla tunnistettu ja sirutettu ennen kuin sille annetaan lääkinnällistä hoitoa, joka aiheuttaa teurastuskiellon. Hengenvaarallisessa tilanteessa tunnistuksen voi tehdä välittömästi lääkitsemisen jälkeen. Hevosten tunnistamiseen käytettävissä mikrosiruissa pitää olla maakoodi.
Monissa Euroopan maissa käytäntö on, että eläinlääkärit hoitavat tunnistamisen ja siruttamisen. Suomessa näin ei ole, vaan tehtävä on kantakirjan pitäjien – hevosjalostusliittojen tunnistajien tai muiden passin myöntävien tahojen tunnistajien – vastuulla. Eläinlääkäreillä ei ole kaikissa tapauksissa tehtävään tarvittavaa osaamista eikä maakoodilla varustettuja siruja.
Yleinen käytäntö on myös, ettei varsoja tunnisteta ja siruteta välittömästi syntymän jälkeen. Ilmoituksen syntyneestä varsasta voi tehdä edullisimmalla rekisteröintimaksulla kuukauden ajan syntymän jälkeen, ja tunnistus sovitaan vasta sen jälkeen.
Tästä on herännyt huoli, jäävätkö lääkintää tarvitsevat pikkuvarsat ilman lääkintää.
Se huoli on aiheeton, ylitarkastaja Sanna Varjus Ruokavirastosta vakuuttaa.
”Keskeinen asia on tiedon siirtyminen. Jos varsa tarvitsee sellaista lääkintää, joka aiheuttaa tilapäisen tai elinikäisen teurastuskiellon, se tieto on saatava kirjattua passiin mahdollisimman pian”, hän painottaa.
Käytännössä se tarkoittaa, että lääkinnän jälkeen on otettava nopeasti yhteyttä hevosjalostusliiton tai muun valtuutetun tahon tunnistajaan ja tunnistaminen ja siruttaminen on tehtävä mahdollisimman pian.
”Ohjeistus asiasta on jo valmisteilla, ja nyt on vain saatava infoa kentälle.”
Eläinlääkärien tiedottamisesta ja kouluttamisesta tämänkaltaisissa asioissa vastaa Ruokavirasto. Yhteistyössä sen ja tunnistusasiakirjoja myöntävien tahojen kesken on valmisteilla ohje hevosten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä, johon sisältyy myös ohjeistusta ja esimerkkitapauksia varsojen tunnistamisesta lääkinnän yhteydessä.
Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää painottaa, että lähtökohta on aina eläimen hyvinvointi.
”Eläintä pitää pystyä lääkitsemään, jos lääkintää tarvitaan”, hän linjaa.
Mäenpää ei näe uuden terveyssäännöstön ja tunnistamista ja rekisteröimistä säätelevän asetuksen soveltamisessa käytäntöön ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Ohjeistus sallii sen verran joustoa, että varsa saadaan kohtuudella tunnistettua ja sirutettua.
”Yhteys tunnistajaan täytyy kuitenkin ottaa välittömästi ja tunnistus ja siruttaminen suorittaa mahdollisimman pian”, Mäenpää ilmoittaa.
Järjestelmä lääkintätietojen kirjaamiselle pikkuvarsallekin on jo olemassa. Heppa-järjestelmän sähköinen lääkekirjanpito on käytettävissä heti, kun syntynyt varsa löytyy järjestelmästä. Ilmoituksen syntymästä voi tehdä Hepan Oma tallissa itse koska tahansa.
Myös eläinlääkärin on mahdollista tunnistaa ja siruttaa varsa hoidon yhteydessä, jos hänellä on siihen tarvittavia maakoodillisia siruja.
”Valtuutetun tahon tulee asettaa pyynnöstä eläinlääkärien saataville lomakkeita, joita käyttäen lääkittävä varsa voidaan tunnistaa. Tämän jälkeen eläinlääkäri joko toimittaa allekirjoittamansa tunnistuslomakkeen suoraan valtuutetulle taholle tai luovuttaa sen eläimen pitäjälle, jonka tulee toimittaa hakemus tunnistusasiakirjan myöntämiseksi valtuutetulle taholle seitsemän päivän kuluessa lomakkeen päiväyksestä. Valtuutetun tahon tulee merkitä tunnistuslomakkeeseen merkitty teurastuskielto tai kuuden kuukauden varoaika myöntämäänsä tunnistusasiakirjaan”, valmisteilla olevassa ohjeessa opastetaan.
Asetuksen tultua voimaan muuttuivat myös kaikkien hevosten osalta tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvät maksujärjestelmät. Tunnistamiseen, hevospassien myöntämiseen ja tietokantaan merkitsemiseen liittyvät laskut tulevat kasvattajille ja hevosenomistajille nykyisin Ruokavirastosta. Maksujen suuruus määritellään vuosittain maa- ja metsätalousministeriön maksuasetuksessa.
Suomen Hippos puolestaan laskuttaa kantakirjaan merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyvät muut maksut.
