Turun tuomaristo vastaa: ”Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa”
Sari Tamminen kritisoi Hevosurheilussa hevosen luovuttamisesta alle 16-vuotiaalle saamaansa 100 euron sakkoa. Ravien valvojana toiminut Esa Korhonen kertoo nyt tuomariston version asiasta.
”Annoin hevosen varikolla siksi aikaa riimunnarussa tallitytölle, että kurkkasin, onko kengittäjä tallikahviossa. Tyttö oli viittä vaille 16-vuotias, mutta kokenut hevosen käsittelijä, ja hevonen tosi kiltti. Vieressä oli vanhempi, kaksikymppinen tyttö. Tilanteen huomannut tuttu toimihenkilö olisi voinut minusta ystävällisesti muistuttaa, ettei riimunnarua saa luovuttaa alle 16-vuotiaalle. Sen sijaan hän ilmoittikin asiasta ravien valvojalle”, Sari Tamminen kuvaili tapahtumien kulkua Hevosurheilulle.
Esa Korhonen puolustaa kyseistä toimihenkilöä.
”Hän toimi juuri niin kuin hänen pitikin ja kävi myös keskustelemassa Tammisen kanssa asiasta. Myös tuomaristosta oltiin Tammiseen yhteydessä, ja hän sai tiedon sakosta”, hän oikoo.
”Sitä vaan ihmettelen, että jos vieressä oli vanhempi henkilö, niin miksei Tamminen luovuttanut hevosta tälle vaan antoi sen alle 16-vuotiaalle?”
”En tiennyt, ettei hevosta saa luovuttaa alle 16-vuotiaalle edes narun päässä”, Sari Tamminen vastaa.
”Toimihenkilö sanoi, että oli huomannut minun tehneen niin jo aikaisemmin. Eikö hänen olisi kuulunut opastaa minua tai ilmoittaa valvojalle jo aikaisemmin?”
Sari Tamminen haluaa täsmentää, ettei kiistä rikkoneensa sääntöjä. Hän vahvistaa myös saaneensa sakosta tiedon, muttei laskua tai tietoa siitä, mihin sakko piti maksaa.
”Soitin Hippokseen, ja paperilaskuja ei kuulemma lähetetä sieltä. Siksi he eivät voineet tulostaa minulle uutta. Lasku olisi kuulemma näkynyt Heppa-järjestelmässä, mutta vain uudessa versiossa. Minä käytän vanhaa, ja sitäkin vain, kun ilmoitan hevosia starttiin.”
Esa Korhonen valottaa asian periaatteellista puolta.
”Jokaisen täytyy tuntea raveissa ravikilpailusäännöt. Hevosta raveissa käsittelevän henkilön ikäraja liittyy vakuutusasioihinkin. Muuten vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu”, hän painottaa.
”Tämä ja esimerkiksi hevosenkäsittelijän kypäräpakko tai ohjastajan turvaliivipakko on katsottu niin tärkeiksi asioiksi, että niiden rikkomisesta on määritelty sääntöihin kiinteä sakko. Sitä ei voi verrata lähdön aikana tapahtuvista rikkeistä annettaviin rangaistuksiin, joiden suuruus riippuu palkinnon suuruudesta.”
”Jos hevosen käsittelijä ei ole tuttu, toimihenkilöllä on velvollisuus tarkastaa hänen ikänsä samaan tapaan kuin kaupan kassan on kysyttävä henkilöpaperit alkoholin tai tupakan ostajilta”, Korhonen painottaa.
Maalaisjärjellä tuntuisi, että jos toimihenkilö huomasi rikkeen olevan tapahtumassa, asian korjauttaminen ja varoitus rangaistuksena olisivat riittäneet.
”Mutta mitä merkitystä säännöillä on, jos niiden rikkomisesta vain huomautetaan ja selviää varoituksella? Rangaistukset näin tärkeissä asioissa on määritelty säännöissä koviksi siksi, etteivät ihmiset hölmöile”, Esa Korhonen avaa asiaa.
”Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa. Hippos laatii säännöt, ja me tuomarit ja toimihenkilöt valvomme, että niitä noudatetaan.”
