Viimeinen taisto – "Ei sillä iällä enää viitsinyt rengiksi ruveta, pehtoori kuulostaa komeammalta"

Markku Pasanen katselee Loviisan raviradan tallin käytävällä Rokin Maxia. Vielä katseessa ei ole haikeutta. Vielä ei ole sen aika, vaikka Pasanen myöntää, että luopumisen haikeuskin varmasti aikanaan tulee. Vielä on kilpauraa jäljellä, vaikka se 15-vuotiaalla orilla jo vähiin käykin. .Kaikkein tärkeimpänä tähtäimenä jäljellä on tietenkin kuninkuuskilpailu, jonne Rokin Maxi lähtee neljättä kertaa. Suurta menestystä se ei ole sieltä vielä saanut, Rovaniemen päätösmatkan kuudes sija vuodelta 2018 on toistaiseksi paras yksittäinen sijoitus. .Jäähdyttelijänä Rokin Maxi ei kuitenkaan Pilvenmäelle suuntaa, vaikka sen kilpailuoikeus viiden kuukauden päästä päättyy. Päinvastoin, viimeisten suoritusten valossa ori on parempi kuin koskaan..Viimeksi Vermossa se juoksi johtavan Kujanpään Jyräyksen rinnalla, eikä siitä ollut ohi tuleminen, mutta muun porukan ori piti kurissa. Suur-Hollola-ajon finaalissa se päätyi jälleen johtavan rinnalle, kun raastavatempoista juoksua oli jäljellä 1200 metriä. Siitä ori punnersi komeasti neljänneksi ja teki oman absoluuttisen ennätyksensä 22,3ke..Aivan piirustusten mukaan Rokin Maxin matka kuninkuuskilpailua kohti ei kuitenkaan mennyt. Ajatuksena oli saada sille Suurmestaruudessa startti sopivasti kaksi viikkoa ennen H-hetkeä ja samalla tavoitella sille vuoden ensimmäisessä mailin kilpailussa kuninkuuskilpailun eturiviin oikeuttavaa aikaa. .Rokin Maxi kuitenkin karsittiin, mitä Pasanen hieman protestoi, koska mukaan otettiin kaksi pienemmillä karsintapisteillä olevaa hevosta, joista toinen kaiken lisäksi oli Norjan kylmäverinen..”Pitää vaan nyt ajaa kova hiitti”, hän kuittaa..Rokin Maxin vastuuvalmentaja on Markku Pasasen tytär Nyyti-Maria Timonen, mutta Kuninkuusravien jälkeen siihen tulee muutos. Se ei tosin juuri liikuta orin päivittäistä eloa. Pasanen on pitkälti vastannut siitä tähänkin asti ja talli pysyy samana, jossa ori on asustanut viisivuotiaasta lähtien..”Nyyti lopetti tallinpidon ja minä jatkan. Kuninkuuskipailu menee vielä hänen nimiinsä. Minulla on B-kilpailijalisenssi ja heinä-elokuun vaihteessa aloitan virallisesti tässä valmentajana. Jos Maxilla on kaikki hyvin, jatketaan sillä niin kauan kuin ikää riittää.”.Ikäkysymys saa Pasasen mietteliääksi. Olisiko jonkinlainen anottava poikkeuslupamenettely mahdollista vielä ikärajan täytyttyä?.”Jos eläinlääkäri tarkastaisi hevosen ja sen suoritukset olisivat riittäviä, niin eikö sellainen voisi saada kilpailuoikeutta lisää vaikka puoleksi vuodeksi kerrallaan. Kuninkuusraveihin sellaisella ei tarvitsisi olla asiaa, se saisi olla nuorempien hommia.”.Tällä hetkellä Pasasella on viisi hevosta valmennuksessa, eikä hän aio siitä varsinaisten treenihevosten määrää juuri kasvattaakaan. Proven Immigrant jatkoi Vermon yllätyskakkosella hänen lähes vuosikymmenen tauolla ollutta omaa virallista valmentajatilastoa. Edellinen merkintä oli Rokin Maxin voitto alkuvuodesta 2013..Saksalaiset ja suomenhevoset tykkäävät Savon murteesta.Markku Pasanen.Pohjois-Savon Vesannolta kotoisin olevalle Markku Pasaselle ovat vuodet pääkaupunkiseudulla ja sen jälkeen Loviisassa tehneet tehtävänsä. Arkipuheesta suurin savolainen nuotti on kadonnut, mutta tarvittaessa hän osaa ottaa sen edelleen käyttöön..”Saksalaiset ja suomenhevoset tykkäävät Savon murteesta”, Pasanen nauraa. ”Silloin, kun olin vielä oikeissa töissä, kävin kerran Saksassa messuilla. Puhuin siinä kaverille savoa, niin paikallinen tuli kysymään, mitä kieltä se on. Oli kuulemma korville kuin musiikkia.” .Pari vuotta sitten Pasanen lainaohjasti Sipisipiä Loviisassa ajetuissa paikallisraveissa. .”Nopea tamma, jolle lopun tuleminen oli ollut vaikeaa. Pääsin keulaan, mutta kun viimeinen puolikas alkoi, huomasin, että nyt sillä alkaa ote herpaantua.”.Hän ei alkanut käskeä hevosta, vaan ryhtyi rupattelemaan sille..”Haastoin, että elähän lopeta, männään joutuin maaliin asti. Se kuunteli niin, että korvat pyörivät. Aina, kun puhuin, se lisäsi vauhtia ja mehän voitettiin se lähtö.”.Oikeat työt, joihin hän tuolla aiemmin viittasi, olivat Pasasen kohdalla radio- ja tv-asentajana työskentelyä. .”Kasvoin neljän sisaruksen kanssa pientilalla, meillä oli siinä lehmää, sikaa ja kanaa. Ajattelin, ettei sellainen elätä. Kävin ammattikoulun radioasentajalinjan ja muutin Järvenpäähän.”.Hevosia ei kotitilalla ollut, mutta isovanhemmilta löytyi työkäytössä olevia, jotka veivät Pasasen sydämen..”Ne eivät olleet ravihevosia, mutta mummilla ja ukilla oli sellainen Tuikku-niminen hevonen, josta olisi varmasti tullut hyvä sellainen. Kirkkoreissuilla ja vastaavilla sen piti päästä aina muista hevosista etummaiseksi.”.Vaikka kosketus hevosiin katosi synnyinseuduilta etelään lähdettyä, jäi voimakas kipinä tuosta upeasta eläinlajista elämään takaraivoon..”Ajattelin, että kun tulee oikea hetki, ostan oman hevosen. Sitten alkoi perhettäkin tulla, ja hevosen hankinta siirtyi ja siirtyi.”.Työtehtävissä kaipuu hevosen kanssa raikkaassa ulkoilmassa vietettyyn aikaan vain lisääntyi. .”Sinänsä tykkäsin työstäni, sähkölaitteet kiinnostivat minua. Käytännön työ oli kuitenkin usein sitä, että menin ihmisten kotiin ja siellä sinne pölyisimpään nurkkaan telkkaria korjaamaan.”.Perheeseen syntyi kaksi tytärtä, mutta sitten tuli avioero ja lapset jäivät isälle..”Asuttiin Puotinharjussa ja kyllä minä silloin 1980-luvulla olin aika harvinaisuus yksi- ja kaksivuotiaiden tyttöjen yksinhuoltajana. Ei lapset siihen aikaan isälle jääneet, eikä tietysti juuri nykyäänkään. Huomasin, kuinka joskus ihan supistiin ja osoiteltiin sormella, että tuo se on.”.Aikanaan Pasanen löysi uuden kumppanin ja uusperheeseen syntyi vielä tytär Nyyti-Maria. Tämän äiti kuitenkin kuoli nuorena..”Sitten olin jo kolmen tyttären yksinhuoltaja. En joutanut käymään raveissa tai mitään, mutta palo hevosiin vaan säilyi. Sitten ajattelin, että vanhemmat tytöt ovat jo sen verran isoja, että nyt on aika ostaa se hevonen.”.Vuonna 1990 Markku Pasanen sitten marssi kahden kaverinsa kanssa Lars-Erik ja Marjut Stenbergin pakeille ja he ostivat viisivuotiaan aloittelevan ruunan Jappe..Pian sama kolmen kimppa osti toisenkin hevosen, nyt kyseessä oli ori Mini-Poika, joka ei nimestään huolimatta ollut minipinkolainen lämminverinen, vaan suomenhevonen ja suoraan Hilun-Valtista..”Hevoset olivat Nummi-Pusulassa ja se kimppahomma meni vähän pieleen, kun se jäi ihan minun harteilleni”, Markku Pasanen muistelee. ”Lopulta sanoin, että ottakaa te toinen ja minä pidän toisen. He halusivat Mini-Pojan, minä pidin Japen.”.Mieli tekisi itsekin ajaa ainakin yksi lähtö sillä vielä kilpaa.Markku Pasanen Rokin Maxista.Kummastakin tuli jatkossa asiallinen tähtijuoksijaksi yltänyt kilpahevonen, Mini-Pojasta yli 150 000 markan (euroissa tarkalleen 26 161) voittosummalla jopa hyvähkö..Japen Pasanen sijoitti perinteisen Tuomarinkylän ratsastuskoulun talliin..”Kun kävin kysymässä, että kävisikö tänne ravihevonen, niin tallinväki alkoi vaan katsella pilvenreunoja. Minä vakuutin, että se on fiksu hevonen, eikä sillä ole muuta eroa ratsuihin kuin että sillä on eri ammatti, ja minä kyllä treenatessa kunnioitan ratsukoita.”.Jappe ja Pasanen otettiin vastaan Tuomarinkylään, mutta alku oli hieman ohdakkeinen..”Kun pistin ekan kerran siellä ruunalle kärryt perään, oli siinä kymmenen ratsastajan ryhmä, joista taisi jokainen tippua säikähtäneen hevosen selästä. Sitten treenattiin moneen kertaan vastaan tulemista ja ne alkoivat tottua kärryhevoseen.”.Japella Pasanen ajoi ensimmäiset starttinsa, mutta joulukuussa 1994 ensimmäisen voiton toi seuraavaksi hankittu hevonen Viippa, josta siitäkin kehkeytyi tähtijuoksija..”Se oli orihevonen ja opetin sen kuin työhevosen. Sillä sai heittää ohjat maahan ja se seisoi paikallaan vaikka päivän. Kaverini tuli kerran tallille, kun olin lähdössä ajamaan. Huomasin unohtaneeni kypärän autoon. Heitin ohjat ja lähdin autolle, niin kaveri hätääntyi, että älä hyvä mies tuolla lailla jätä hevosta.”.Pasanen kuvailee päätyneensä työnarkomaaniksi ja tekemistä saadakseen hän ryhtyi auttelemaan muita tallilaisia ja esimerkiksi käytti heitä hevosineen ratsastuskilpailuissa..”Ihmettelin, kun siellä ratsastuskilpailuissa oli Vermon tallialueen kokoinen tila, johon ei mahtunut kuin kolme – neljä kuljetusautoa ja hevosia satuloitavaksi. Eivät uskaltaneet mennä toisiaan lähemmäksi, huusivat kymmenien metrien päästä, että tämä potkii.”.Pasanen hankki tallilaisille vapaaliput ja käsiohjelmat Vermoon..”Sieltä tuli 30 ihmistä. Kierrätin heitä tallialueella ja esittelin, että täällä on nyt paikalla 150 – 160 kilpailevaa hevosta ja homma toimii. Seuraavalla kerralla, kun lähdin viemään ratsuja, sinne alueelle mahtui jo toistakymmentä autoa hevosineen. Oppi meni pikku hiljaa perille.”.Työnarkomanian määritettä käytetään arkipuheessa melko vapaamuotoisesti. Todellinen työnarkomania on riippuvuutta, kuten mikä tahansa muu holistinen tila. Työnteko muuttuu pakkomielteiseksi, eikä tuota enää tyydytystä. .”Olin TV-hommista siirtynyt murtohälytysjärjestelmiin, Espoon kaupunki suurimpana asiakkaana. Sitten olin yksinhuoltaja ja oli hevoset, ja pikkasen muutakin.”.Vuorokaudesta alkoivat loppua tunnit ja lopulta tuli herätys omaan tilanteeseen. Eikä varmasti yhtään liian myöhään..”Olin uppoutunut töihin, kun vartija tuli kysymään, että mitä mies täällä tekee. Sanoin, että minähän olen täällä töissä. Vartija sanoi, että joo, kyllä hän se tietää, mutta mitä mies tekee töissä yöllä kello kolme. Sen jälkeen en palannut sinne töihin.”.Markku Pasanen jätti niin sanotut oikeat työt ja alkoi pitää tallia Sipoossa. .”Sanon aina, ettei nämä hevoshommat ole oikeita töitä, kun minulla on siitä viranomaisen sana”, Pasanen nauraa. ”Kuopiossa oli sellainen tuttu poliisi, Soininen. Hän oli törmännyt velipoikaan ja kysynyt, että mitä Markulle kuuluu. Veli oli sanonut, että siellä se hevosten kanssa touhuaa. Soininen oli siunaillut, että eikö se enää ole ollenkaan oikeissa töissä.”.Menestystä toivat eritoten esimerkiksi 5 000 euron arvoisen Super V4-meetingin voittanut Jexson ja Britelite Joe..”Nyyti alkoi siinä vaiheessa olla jo kovasti touhussa mukana. Britelite Joella hän voitti Rovaniemellä montén Suomen mestaruuden vuonna 2004.”.Kun Helsinki alkoi hamuta vuokralla olleen tilan maita, suuntasi Pasanen katseensa muualle..”Katselin siinä ostettavia paikkoja, mutta ei tahtonut löytyä. Sitten Hevosurheilussa oli ilmoitus, että Loviisassa vapautuu talli.”.Loviisaan Pasanen siirtyi kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012..”Nyyti päätti kanssa muuttaa perheineen, niin sanoin, että rupea sinä valmentajaksi, minä rupean sinulle pehtooriksi. Ei sillä iällä enää viitsinyt rengiksi ruveta, pehtoori kuulostaa komeammalta.”.Hän oli pitkään myös Loviisan kesäraviradan ratamestari, mutta lopetti sen työn..”Tein niitä omalla traktorilla. Kustannukset nousivat, eikä Oriyhdistys katsonut, että heillä olisi varaa kompensoida niitä minulle.”.Loviisan kaupungista hän pitää..”Kaikki on lähellä, kaupunki on nätti ja minä kun olen tällainen hiljainen mies, niin aina juttukavereitakin löytyy. Ravit ovat täällä monelle tapahtuma, niissä käydään, vaikka muuten ei laji kiinnostaisikaan.”.Pasanen asuu 300 metrin päässä tallilta..”Siinä on se hyvä puoli, että lähdet töihin ja niistä pitää palata pois. Kun talli on pihassa, siinä vapaa-aika ja työ sekaantuu kokonaan.”.Rokin Maxi ja Markku Pasanen ovat kulkeneet pitkän yhteisen tien, vaikka hän ei sen kasvattaja olekaan. Ori syntyi Tikkutallille, eli Kari Myllyniemelle ja nyt jo edesmenneelle Reijo Aaltoselle. Se meni varsana opetettavaksi Vladimir Mummille Tallinnaan ja tuli kaksivuotiskeväällä Pasasen talliin odottamaan Suur-Miehikkälän orivarsalaitumelle lähtöä..”Se oli aika ärhäkkä poika ja toivoin, että joku vähän koulisi sitä laitumella, mutta mitä vielä, aina kun sain kuvia sieltä, niin se oli jonkun niskassa kiinni. Sellaisista varsoista ei oikein tahdo tulla hevosta. Ajattelin, että ehdotan pojille heti syksyllä ruunaamista.”.Kesä nuorten reimassa porukassa tekee usein tehtävänsä orinväkkyröille ja niin kävi myös Rokin Maxille. Ehkä kova oli kohdannut kovempansa tai sitten yleinen telmiminen oli jo vienyt suurimman näyttämisen tarpeen..”Sieltä tuli takaisin yllättävän nöyrä poika. Kun lähdin ensimmäiselle lenkille, se meni oikein jämäkästi. Soitin heti rattailta Reijolle, että myytkö tämän. Hän lupasi myydä vain puolikkaan, minä sanoin, että selvä ja laitoin puhelimen kiinni. Edes hinnasta ei puhuttu.”.Tikkutalli ja Markku Pasanen ovat siitä lähtien olleet Rokin Maxin omistajat, Reijo Aaltosen osuus on hänen perikunnallaan. Ori on jyrännyt sarjojen läpi aina avoimelle tasolle saakka. Avaimena tässä ovat olleet kova luontainen fysiikka ja hyvä terveys. Tarhailottelussa se on saanut eriasteisia kolhuja, mutta nivelensisäisesti sen jalkoja on lääkitty kaikkien näiden vuosien aikana vain yhden kerran. Se on aika hyvin, kun hevosella on 200 starttia ja niistä suuri osa korkeimmalla tasolla. .”Se ei ole keväisin oikein suorittanut tasollaan ja on ollut jotenkin nuhruinen. Viime vuonna siitä otettiin laaja verenkuva, jossa selvisi, että sillä on tulehdus päällä. Jälkiviisaana voi ajatella, että onko se ollut joka kevät. Siitä on ennenkin otettu keväällä verikokeet, mutta ei noin laajoja.”.Rokin Maxi on luonnollisesti kantakirjaori, mutta sitä ei ole laajemmalti vielä käytetty siitokseen..”Tänä vuonna laitoin ilmoituksen Hevosenomistajien lehteen. Tuli kaksi soittoa ja niistäkin toinen vain haukkui minut, kun en ollut laittanut orin emänisän nimeä ilmoitukseen.”.Pasasella itsellään on treenissä Rokin Maxin kaksivuotias poika Rokintahti. Sen emä on Runoneidon starttaamaton sisko ja emänisä Tapsan Tahti..”Mukava varsa ja jos isästä ja emänisästä on kiinni, niin pitäisi ainakin jaksaa mennä.”.Ennen kuin Rokintahti pääsee aloittamaan kilpauraansa, Markku Pasanen laittaa sen isän komean uran pakettiin. Hän tunnustaa, että yksi haave hänellä vielä on ennen Rokin Maxin kilpakenkien lopullista riisumista..”Mieli tekisi itsekin ajaa ainakin yksi lähtö sillä vielä kilpaa.”.Pasanen ajoi aikanaan nelivuotiaalla Rokin Maxilla sen ensimmäisen kilpailun – jonka muuten voitti Tähen Topelius – ja olisihan se hieno ympyrän sulkeutuminen, jos hän ajaisi sen viimeisenkin..Avoimuutta ja läpinäkyvyyttäRaviurheilun piirissä on Markku Pasasen mielestä ongelmia, jotka olisi helppo korjata, jos vain tahtoa löytyisi.Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat asioita, joita tällä hetkellä perätään lisää yhteiskuntamme kaikissa toimissa. Raviurheilu ei ole tästä poikkeus ja Markku Pasanen kokee, että asenteiden olisi muututtava. Kun päätöksiä tehdään, ne pitää pystyä myös avoimesti perustelemaan.”Otetaan nyt esimerkkinä tämä avoin ilmoittautuminen”, hän pohjustaa. ”En ymmärrä, että joskus se on avoin ja joskus suljettu. Kyllä asioiden pitäisi olla linjassa, eikä toisena päivänä tuota ja toisena tätä.”Häntä ymmärrettävästi närästää Rokin Maxin karsiminen Suurmestaruudesta.”Ensinnäkin miksi sinne oli suljettu ilmoittautuminen. Minusta on aina kiva, jos näkee jo ilmoittaessa, että katos, nyt pääsee juttelemaan Lautamäen Matin ja Mäkelän Mikan kanssa, kun Sheikki ja Caijus ovat tulossa. Miksi näitä ei saisi ilmoittautuessa nähdä?”Edellä mainittu on Pasasen mielestä läpinäkyvyyttä ja seuraava taas avoimuutta.”Sitten taas jos eteen tulee jotain asioita, joiden tiedetään herättävän keskustelua, pitäisi ne heti pystyä avaamaan. Oli ne sitten Hippoksen päätöksiä, tuomarityöskentelyä tai muuta. Minäkin olisin mielelläni kuullut perustelut hevosvalinnoista Suurmestaruuteen.”Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on hänen mukaansa kyllä puhuttu.”Se on vaan jäänyt puheeksi, pitäisi myös jotain tapahtua.”Hevosurheilu-lehti, tämä jota nyt juuri luet, on Pasasen mielestä yksi alan avainasemassa olevista. Lehden pitäisi pystyä tuomaan esiin ongelmakohtia ja avaamaan niitä suurelle yleisölle ymmärrettäviksi.Harrastajien lisäksi hän toivoo, että lajin nuoria nostettaisiin esiin paremmin.”Jonkin verran poniraveja huomioidaankin, mikä on hyvä asia. Nuoria pitää saada lajiin mukaan, se on elinehto, heissä on tulevaisuus. Heitä varmasti motivoi, jos heitä huomioidaan myös mediassa.”

Viimeinen taisto – "Ei sillä iällä enää viitsinyt rengiksi ruveta, pehtoori kuulostaa komeammalta"

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilussa Elitloppetin ennakointia, teemassa tallin ja pihan työkoneita ja kuljetusta

Vivillion debytoi Juho Ihamuotilan käsistä ensi viikolla Jyväskylässä – ”Odotuksia on”

Evartti ilmoitettu ensi viikon keskiviikoksi Lahteen – ”Tuntuu mielestäni aivan hyvältä”

Tino Keväänranta piipahti Amerikassa – "Reissu avasi silmiä"