Y.P. Son ohitti valmentajan yllätykseksi kaikki – ”En osannut lainkaan odottaa voittoa”

Minna Harakan omistama ja valmentama ruuna otti tiistaina Teivossa uransa toisen täysosuman.

Y.P. Sonin lähtöradaksi oli arvottu eturivin uloin kaista, joka tiesi vaativaa juoksua. Olli Koivunen pakittelikin suosiolla jonon hännille.

Suosikki Soman Sirius löi tahtia keulapaikalla, eikä Y.P. Sonin tilanne vaikuttanut kadehdittavalta, kun hevonen matkasi viimeisellä takasuoralla toisen radan hännillä. Niinpä Koivunen käänsi ohjastettavansa kolmannelle radalle, jossa se sai vetoapua muilta sijoituksiaan parantamaan pyrkineiltä.

Harakan treenaama ruuna sai viimeisessä kurvissa vapaan radan eteensä ja eteni vauhdikkaasti. Maalisuoran alussa Y.P. Son kohosi neljättä rataa pitkin kärkikamppailuun. Lopulta sillä oli niin ylivoimainen vauhti päällä, että se leiskautti vielä selvään voittoon.

”Valmentaja yllättyi”, Harakka nauroi. ”En osannut lainkaan odottaa voittoa. Ajattelin, että jos viimeiset rahat saa, olen oikein tyytyväinen jo siihen.”

Y.P. Son on läpi syksyn napsinut tasaisen hyviä sijoituksia, mutta voitot ovat olleet harvassa. Uran ensimmäinen ykkössija tuli vajaat kaksi kuukautta sitten Turussa.

”Se on vähän arka siihen porukkaan. Ihan hyvinhän se on lopetellut, mutta alku on ollut kauhean vaikeaa. Koivuset ovatkin sanoneet, että ensimmäisellä 500 metrillä ei ainakaan uskalla käskeä, eikä oikein ensimmäisellä kierroksellakaan. Viimeisellä ringillä voi sitten alkaa vähän pyytää.”

Valmentaja uskoo, että hänen suojatillaan on vielä vaihteita varastossa, jos kaikki asiat saadaan loksahtamaan paikoilleen.

”Siellä on varmaan varaa, jos sitä pystyisi alusta asti ajamaan”, treenari arvelee. ”Se on kamalan mukava hevonen. Sehän on ollut minulla ensin ratsuna. Ruuna tuli minulle kolmivuotissyksynä. En ole aiemmin ollut lainkaan ravi-ihminen. Ratsastin sillä aiemmin kilpaa, ja se voittikin nelivuotiaana jo ensimmäisen aluetason luokan.”

Valmentaja oli luvannut Pekka Yli-Parrille, että jos Y.P. Sonin pikkusiskosta Y.P. Annmariesta tulee ravuri, voidaan sitä kokeilla myös isoveljen kanssa.

”Kun Annmarie oli mennyt 30-vauhtia, Pekka kysyi, että mahtaisiko olla aika kokeilla ruunankin kanssa”, Harakka muistelee. ”Sitten sitä ruvettiin vasta treenaamaan, olisiko se ollut silloin 8-vuotias. Aloin käydä kerran viikossa Martti Hämäläisellä. Hän rupesi kaivamaan vauhtia esiin.”

Y.P. Annmarie ja Y.P. Son ovat Harakan ainoat hevoset. Jälkimmäinen kerää luonteestaan isot kehut omistaja-valmentajalta.

”Se on maailman mukavin hevonen, kiltti kuin mikä. Sillä voi lapsetkin ratsastaa ja talutella sitä.”

Y.P. Sonin talvi menee kilpaillessa, jos vain kaikki menee suunnitellusti.

”Se oli kuitenkin pitkään tauolla viime talvena, ja sitten koronatauko vielä jatkoi paussia. Aloitimme vasta kesäkuussa kauden, joten varmaan ajetaan kilpaa, kun nyt näyttää kulkevan.”