Kuukauden hevonen: Kuin ruutitynnyri

Viisivuotias Sarikan ei ole enempää eikä vähempää kuin ikäluokkansa paras tamma.

Se on juossut nyt 32 starttia, ja 21 kertaa se on yltänyt totosijalle. Tulosta voi pitää vähintäänkin kiitettävänä, etenkin kun ottaa huomioon, miten kovia vastustajia tammalla on ollut. Välillä se on päässyt kyykyttämään myös ikäluokkansa parhaita oreja.

Nelivuotiaana Sarikan sijoittui Varsakunkku-finaalissa toiseksi, kun edelle ehti ainoastaan Siirin Valtsu. Taakse jäivät puolestaan muun muassa V.G. Voitto ja Vieskoff. Myös Kriteriumin karsinnassa tamma oli Siirin Valtsun jälkeen toinen.

Uran suurin saavutus on tietenkin Villinmiehen Tammakilvan tuore voitto. Oli kuitenkin aika lähellä, että koko kilpailu olisi käyty ilman Sarikania

Koko viisivuotisen elämänsä aikana hevonen ei ollut telonut itseään aiemmin mitenkään, eikä se ole koskaan esimerkiksi käynyt lääkärissä, Sarikanin omistaja ja kasvattaja Onni Sillanpää kertoo.

Kaksi päivää ennen Villinmiehen Tammakilvan karsintaa se sai kuitenkin tarhassa jalkaansa pienen kolhun, ja päivää ennen karsintaa jalka oli turvonnut ja paksu kuin tukki, valmentaja Timo Korvenheimo kuvailee. ”Olin silloin jo ihan varma, että me emme ole mukana karsinnassa.”

Kiitos tehokkaan hoidon, turvotus saatiin kuin ihmeen kaupalla laskemaan. Sarikan osallistui karsintalähtöön ja voitti sen.

Iittiläislähtöinen Onni Sillanpää on Sarikanin kasvattaja ja omistaja, mutta hevosen kilpailuoikeus on osittain liisattu Korvenheimolle sekä hoitaja Kirsi Simille. Jutuntekohetkellä Simi lomailee.

Sillanpään kasvatit tunnistaa nimen kahdesta ensimmäisestä sekä viimeisestä kirjaimesta. Idean taustalla toivoisi tietenkin olevan jokin tarina, mutta valitettavasti varsinaista tarinaa ei ole. Nimet ovat vain tuntuneet Sillanpäästä sopivilta.

”Tykkään, että nimi on nimi”, hän sanoo. Tuoreimman kasvatin, tänä vuonna syntyneen orin nimi on Samaken. Siis kuka tahansa, Sillanpää virnistää.

Miehen huumorintaju on omanlaisensa.

Kasvattajaksi Onni Sillanpää ryhtyi voitettuaan vuonna 1992 huutokaupan arvonnasta ilmaisen astutuksen Suikulla.

Arvontaan liittyi pientä vilunkia, eikä voitto tullut aivan rehellisesti, Sillanpää myöntää. Hän uskoo rikoksen kuitenkin jo vanhentuneen, ja uskaltaa sen siksi paljastaa. ”Taittelin oman arvontalappuni haitariksi, jotta se tarttuisi näppeihin paremmin.”

Onnetar nosti haitarilapun, mutta ehkä kyse oli vain hyvästä tuurista.

Sillanpää astutti Suikulla avopuolisonsa omistaman tamma Etu-Liekin. Toukokuussa 1993 yhdistelmästä syntyi tamma Sarian, josta tuli Sillanpään kasvatustoiminnan perusta.

Sarikanin jälkeen miehen toisiksi paras kasvatti on ollut 23-aikainen Sakustian, joka tienasi urallaan hieman yli 60 000 euroa.

Pärjääminen on yllättänyt Sillanpään, ja kenties monet muutkin. Joskus arvostelijoita riitti.

”Kun astutin ensimmäisen tammani, ihmiset sanoivat, että itellesi vain kasvatat. Että ei tuon sukuisilla tee mitään”, Sillanpää hymähtää.

Sarikan on Sillanpään toinen kasvatti Korvenheimon valmennuksessa. Kaksikon yhteistyö alkoi, kun Sillanpää aikoinaan soitti Korvenheimolle ja tarjosi tälle valmennukseen Sakarin-nimistä orivarsaansa.

”Kukaan kyläläisistä ei ollut haukkunut Timoa, niin ajattelin, että hänen täytyy olla tosi hyvä”, Sillanpää perustelee.

Sakarin oli Sarikanin emän veli, eli siis Sarikanin setämies, kuten Korvenheimo asian ilmaisee.

Ori oli valmentajan mukaan adhd-tapaus, joka ei pysynyt sekuntiakaan paikoillaan. Vilkas luonne koitui lopulta hevosen kilpauran kohtaloksi: se loukkasi itsensä kuopiessaan tarhassa vesiastiaansa etusellaan niin kovaa, että jänne ei kestänyt.

Sakarin ehti kuitenkin kilpailla Korvenheimon valmennuksessa vuodet 2016–2020, ja voittaa kahdeksan kertaa.

Korvenheimoa ei mielletä varsinaisesti suomenhevosihmiseksi, ja tällä hetkellä Sarikan on ainoa rotunsa edustaja valmentajan listoilla.

Kun kerran profiloituu jommankumman rodun valmentajaksi, maineesta voi olla vaikea päästä eroon, Korvenheimo myöntää. ”Mutu-tuntumani on, että lämminverisiin verrattuna suomenhevosia valmennetaan edelleen enemmän itse ja vähemmän ammattilaisella.”

Vuoden päästä tallin suomenhevostilanne kuitenkin korjaantuu, Korvenheimo lupaa. Uusia varsoja tulee peräti kaksi. Sarikanin täysveli Samakenin lisäksi talliin muuttaa parvelanretulainen varsa.

”Hyviä suomenhevosia otan aina mielelläni. Joskus meille on tarjottu 8-vuotiaita starttaamattomia, mutta niistä olen kieltäytynyt. Nuorten kanssa on aina enemmän tehtävissä”, Korvenheimo toteaa.

Nuorten hevosten kanssa työskentely on hänelle ominta alaa. ”Siinä näkee koko kehityskaaren ja sen, miten nopeasti ura lopulta lähtee urkenemaan. Jo ensimmäisenä vuotena tapahtuu paljon, pikkuiset varsat ovat yhtäkkiä keväällä jo kilpahevosia.”

Onni Sillanpää vaikuttaisi sen sijaan olevan puhdas suomenhevosmies, ainakin kasvatustoimintansa perusteella. Rotukysymykseen hän antaa kuitenkin perinteisen vastauksen: ”Ei väliä, kunhan on juoksija.”

Sarikan on solahtanut lämminveristen joukkoon hyvin, vaikka olemukseltaan ja käytökseltään hieman eroaakin tallikavereistaan.

Esimerkiksi ruokinnan suhteen suomenhevonen on lämminverisiä kustannustehokkaampi. Proteiinia Sarikan tarvitsee tallikavereitaan vähemmän. ”Se tarttuu siihen selkeästi paremmin. Liiasta ruuasta se muuttuu heti tukkoiseksi”, Korvenheimo sanoo.

Rodunomaisesti tamma on kuitenkin ruuan perään, ja raveista tullessa kiirehtii aina ensimmäiseksi ruokakupilleen.

Tietynlainen kiireisyys leimaa hevosen käytöstä kaikissa tilanteissa.

”Onnin suvussa kaikki hevoset ovat samanlaisia jyrääjiä, jotka haluavat aina kävellä kovempaa kuin taluttajansa”, Korvenheimo huokaisee.

Sillanpäätä naurattaa. Ominaisuuden epäillään olevan Suikun peruja. Kasvattajaa orivalinta ei ole kuitenkaan koskaan kaduttanut.

”Ilman Suikkua ei ole juoksijaa”, hän huomauttaa.

”No niin. Pääseepähän nopeammin tarhaan ja talliin”, Korvenheimo myöntää.

Hyville hevosille annetaan paljon ominaisuuksia anteeksi. Kotioloissa Sarikan saattaa sählätä ja rynniä, mutta kilpailupaikalla se ymmärtää aina esiintyä edukseen, Korvenheimo sanoo. ”Silloin se osaa olla oikein fiksu ja filmaattinen.”

Kun Sarikan talutetaan tallinpihalle valokuvattavaksi, se esiintyy kuitenkin heti suvulleen tyypilliseen tapaan. Kameran kanssa saa olla nopea, jotta saa taltioitua tamman seisomassa paikoillaan.

Etenkin näin kilpailukauden aikana hevosessa riittää energiaa. Sarikan on ravihevonen isolla ärrällä.

Kovistakaan kilpailuista nuori tamma ei Korvenheimon mukaan ole ottanut yhtään itseensä. ”Sillä on välillä ajettu hiittistartteja, mikä on saattanut jonkun mielestä vaikuttaa ihan turhalta kilvanajolta. Mutta mitä enemmän se pääsee juoksemaan, sitä enemmän se tykkää.”

”Sille sopisi varmasti tuo kolmen lähdön kuninkuusravikonsepti”, Korvenheimo sanoo ja hymyilee.

Korvenheimo treenaa hevosiaan pääasiassa kotona. Raviradalla käydään lähinnä vain kilpailemassa, ja näyttämässä varsoille mainoksia, valmentaja sanoo.

Ja kun näkee, millaisissa puitteissa Korvenheimo hevosiaan treenaa, ymmärtää, ettei muualle ole tarvetta lähteä.

Ajoreittejä on kilometritolkulla. Kivituhkapohjaiset tiet kiemurtelevat ja kumpuilevat. Välissä on pidempiä tasaisia suoria, sitten taas mäkiä.

”Puitteista ei pärjääminen ainakaan jää kiinni”, Sillanpää toteaa. ”Jos ei täällä saa hevosta kuntoon, niin ei missään.”

Maastot ovat Sillanpäälle tuttuja, sillä hän asuu vain kuuden kilometrin päässä Korvenheimojen tilalta. Itse hän ei hevosia siellä kuitenkaan aja, vaan keskittyy omistaja-kasvattajan velvollisuuksiin. Tänään hän on tuonut tallille voittokakkua.

Sillanpää käy myös jonkin verran raveissa seuraamassa kasvattinsa kilpailuja. Hän myöntää jännittävänsä.

”Mutta eikös se ole ihan tervettä? Miten joku voi sanoa, ettei muka jännitä?”

Villinmiehen Tammakilvan Sillanpää joutui kuitenkin katsomaan jälkikäteen nauhalta. Mies oli juuri lähdön aikaan puhelinkaupassa hakemassa uutta puhelinta rikkoutuneen tilalle.

Käytännön hevostyökään ei ole Sillanpäälle aivan vierasta. ”Olin aikoinaan viisi vuotta töissä Lankin Ristolla, ja vuoden Ruokosen Jormalla. Välillä olen kengittänyt puoliammatikseni”, mies kertoo. Ajettuja startteja on 90-luvulta jokunen.

Nykyään Sillanpää on rakennusalalla. Hän on töissä legendaarisen suomenhevoskasvattaja Kari-Markku Karjalaisen perheyrityksessä. ”Hän on aina ensimmäinen onnittelija, kun ollaan pärjätty.”

Sillanpää on rakentanut myös Korvenheimoille.

”Tuo on kokonaan minun tekemäni”, hän sanoo ja viittoilee tallin toiseen päähän, johon on rakennettu eräänlainen laajennusosa vanhalle tallille.

Suomenhevosten valmentaminen poikkeaa tavallisesti hieman lämminveristen valmentamisesta. Onko Korvenheimolla ainokaiselle suomenhevoselleen henkilökohtainen harjoittelumetodi?

Valmentaja miettii hetken.

”Sarikanin kanssa täytyy ehkä mennä vähän enemmän fiiliksen mukaan”, hän pohtii. ”Kuulostella vielä tarkemmin, että miltä hevonen milloinkin tuntuu, ja tehdä sen mukaan.”

Korvenheimo on oppinut lukemaan hevosta ja tietää jo, missä kohdin treenilenkkiä sen kanssa on parempi ottaa käyntiin, ja missä sen voi antaa mennä reippaammin. Tietyillä tienpätkillä se näkee aina jotakin mörköjä, ja pyrkii rynnimään.

Kilpailukaudella hevosella ajetaan tavallisesti kolme kertaa viikossa, talvisin enemmän.

Korvenheimon mukaan Sarikan on erityisen mukava ajettava talvisin, kun kilpailukausi on ohi eikä hevonen ole enää niin virittynyt.

Kilpailukauden ollessa käynnissä paine ohjissa lisääntyy huomattavasti. ”Silloin se ei ole se kaikkein helpoin”, Korvenheimo muotoilee. ”Mutta varsinkin tammahevoselle se on varmasti vain plussaa, että ei ole se helpoin luonne. Huippukunnossa on haluttava mennä.”

Virittyneisyys näkyy hevosen kaikessa käytöksessä. Talvisin Sarikan voi Korvenheimon mukaan tarhata porukassa, mutta kilpailukauden aikana on turvallisinta pitää se tarhassaan yksin. ”Se tykkää kavereista, ja haluaa niin kovasti leikkiä. Vauhtia on sitten helposti vähän liikaa.”

Startissa Sarikanilla käytetään crescendo-kuolainta ja raymondsekkiä, kotona nurmoskuolainta ja liukusekkiä, jotta se pääsee tarvittaessa venyttämään itseään pidempään ja matalampaan muotoon.

Haastattelupäivänä Korvenheimo käy ajamassa kevyen kuvauslenkin. Hevosessa olisi kuitenkin energiaa enempäänkin.

”Tänään jo tuntui siltä, että olisi pitänyt ajaa uudestaan kilpaa”, valmentaja hymähtää. Haastattelupäivänä Villinmiehen Tammakilvan finaalista on kulunut vasta kolme päivää.

Korvenheimo ja Sillanpää pitävät Sarikania varsin ihanteellisena ravurina. Ravaaminen on sille helppoa ja vaivatonta, ja rakenteeltaan se on sopivan kevyt. Korkeudeltaan Korvenheimo arvioi hevosen olevan noin 160-senttinen.

”Sillä on lämminverisen luut”, Sillanpää kuvailee.

”Se ei ole minkään työhevosen mallinen, vaan urheiluhevonen”, Korvenheimo kehuu. ”Tuntuu, että se on starttien jälkeen aina vain notkeampi.”

Valmentaja uskaltaa povata tammalle pitkää kilpauraa. ”Rakenne ratkaisee. Kun palikat ovat kohdallaan, hevonen ei vaivaannu.”

Kuten Sillanpää jo mainitsi, Sarikan on välttynyt lääkärikäynneiltä, joten sen kanssa on saanut keskittyä lähinnä kehonhuoltoon. Timo Korvenheimon puoliso Sonja Korvenheimo on hoitanut hevosta hieromalla ja faskiamanipulaatiolla, ja kinesioteipeillä on hiottu sen liikeratoja.

Vielä kolmevuotiaana Sarikanin kanssa ei Korvenheimon mukaan ajateltukaan starttaamista.

Nelivuotiskeväänään hevonen alkoi kuitenkin kehittymään vauhdilla.

”Homma alkoi etenemään aika nopeasti, ja yllättävän äkkiä vauhdit menivätkin jo kolmenkymmenen kyyteihin”, Korvenheimo kertaa. ”Eli voidaan kai sanoa, että se oli varhaiskypsä hevonen.”

Tamman vakiohjastaja on alusta saakka ollut Santtu Raitala.

”Varsinkin viime vuonna Santtu ajoi hienon kauden”, Korvenheimo kehuu. ”Se oli tärkeä vuosi. Hevonen sai nättejä juoksuja ja usein vielä palkinnonkin niiden päätteeksi.”

”Ensimmäinen kilpailukausi on tosi tärkeä, että homma lähtee rullaamaan oikeaan suuntaan.”

Tälle vuodelle startteja ei ole kertynyt ihan niin paljon kuin ehkä olisi ollut suunnitelmissa. Sopivia startteja ei ole ollut tarjolla, ja starttivälit ovat välillä venyneet liikaa. ”Neljä- ja viisivuotiskausien väliin tullut tauko oli liian pitkä. Kilvanajo muuttui silloin vähän tahmeaksi”, valmentaja kuvaa.

Kilpaileminen pitää tamman notkeana ja vireessä. Tänä vuonna sillä on edessään vielä marraskuussa ajettava Tammaderby karsintoineen.

Ensi vuosi on Sarikanille eräänlainen välivuosi, Korvenheimo arvioi. ”Rakentamisvuosi. Ajetaan niitä lähtöjä, mitä kuusivuotiaille tammoille on, ja kokeillaan avoimia tammalähtöjä.”

Jossain vaiheessa aikuisten saappaisiin on hypättävä kuitenkin, hän toteaa. ”Jos hevonen on lahjakas, niin se nousee sinne, jos on noustakseen.”

Kuningatarkilpailussa tamma voisi olla parin vuoden päästä, Korvenheimo arvelee.

Sillanpää on haaveissaan varovaisempi. ”Täytyy olla realisti”, hän painottaa.

Mutta varmasti täytyy osata myös vähän unelmoida?

”Totta kai, totta kai. Tietysti Kuninkuusravit on jokaisen suomenhevoskasvattajan haaveena.”