Puheenvuoro

Missä ravataan tulevaisuudessa?

Jussi Lähde

Miten päättää ympärivuotisen ravirataverkoston tulevaisuudesta? Tämä kysymys on Suomen Hippoksen päättävien elinten edessä. Rataluokituksesta on tullut ravipäätöksenteon Voldemort. Kyseessä on Harry Potter –kirjojen pimeyden ruhtinas, jonka nimeä kukaan ei uskalla sanoa ääneen. Rataluokitus on asia, josta ravipäättäjät eivät uskalla puhua ääneen. Helpommallakin pääsee.

Tämä näkyy myös viime viikolla julkaistuista Hippoksen puheenjohtajaehdokkaiden ja tänään julkaistavissa hallituksen ehdokkaiden näkemysten esittelyssä.

Kaikkein ikävintä on se, että rataluokituksesta varovastikin puhuvat henkilöt leimataan helposti nykyisten raviratojen lakkauttajiksi. Suomalainen raviurheilu on kuitenkin ennen pitkää väistämättömän keskustelun edessä.

Nimellisesti Suomessa on neljän eri tason raviratoja: päärata, maakuntaradat, kesäradat ja harjoitusradat. Todellisuus on huomattavasti kirjavampi. Osa maakuntaradoista on luopunut tai luopumassa ajatuksesta ympärivuotisesta kilpailutoiminnasta. Kesäradat ovat keskenään hyvin erilaisia. Pääradasta toivotaan lajille sellaista näyteikkunaa, jollainen se valmistumisensa jälkeen oli. Toimintaansa kehittäviä ratoja on kaikissa eri ryhmissä.

Peliyhtiömuutoksen myötä keskustelu raviratojen tulevaisuudesta tulee alkamaan alan sisäisen tuotonjaon kautta. Jos tuotonjaosta sovitaan ilman että samalla keskustellaan eri raviratojen kehityssuunnista, voi käydä siten että tuotonjako ei ohjaa kehitystä alan yleisen hyvän suuntaan.

Raviratojen kehittämiseen on saatava kunnat, kaupungit sekä maakunnat mukaan. Raviurheilun kannattaa panostaa sinne, missä muu yhteiskunta on valmis panostamaan hevostalouden tulevaisuuteen. Mallia kannattaa ottaa siitä, miten RAY kilpailutti suomalaisia kaupunkeja uusimman Casino-hankkeessa kohdalla. Kaupungit ja maakunnat täytyy saada keskinäiseen kilpailuun tulevien huippuratojen sijainnista.

Keskusjärjestöltä ja raviradoilta tällainen selvitystyö vaatisi merkittävän määrän työtä. Keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden sitoutuminen on kuitenkin jokaisen urheilulajin tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää.

Raviurheilun tulee olla entistä näkyvämmin läsnä siellä minne Suomen väestö keskittyy. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että kilpailutoiminta palvelee yleisöä sekä laajaa harrastustoimintaa ja ennen kaikkea sen kehittämistä kaikkialla Suomessa.

Raviradoilla täytyy olla erilaisia rooleja. Mitä enemmän näitä rooleja on, sitä enemmän on myös raviratoja tulevaisuudessa.