Joissain tilanteissa hiljainen mietiskelijä Erik Skutnabb, ravivalmentaja, Kärkölä "Ranskassa Ingmannin Lassella oli hevosia yhdeksän kilometrin päässä meiltä ja myös meidän tallissa oli Tuomaksella (Korvenoja) valmennuksessa olevia hevosia. Mikan työ oli hoitaa meillä olevat Korvenojan hevoset alusta loppuun, ja ajoi hän niillä jonkun lähdön kilpaakin. Silloin tällöin annoin hänen ajaa myös meidän hevosilla kilpaa. Jotain positiivista hänen ajotaidoissaan näin siis tietenkin jo silloin, koska enhän muuten olisi pyytänyt häntä ohjastamaan.” ”Kun Mika tuli Ranskaan, en tuntenut häntä etukäteen yhtään. Itse olin siinä vaiheessa ollut Ranskassa jo vuosia, ja hän oli niin nuori. Kyllä Mika oli työntekijä, joka herätti alusta asti positiivisia ajatuksia. Meillä kävi niiden vuosien aika paljon nuoria ihmisiä töissä, ja sanoisin, että Mika ja Tommi Ala-Nikkola erottuivat pojista selvästi käytökseltään ja oppimishaluiltaan muista. Toki se on heistä kummastakin tässä vaiheessa helppo sanoa.” ”Mika ei asunut meillä vaan Tuomaksen vuokraamassa talossa. Aamusta iltaan hän kuitenkin oli tilallamme töissä. Kävimme usein iltaisin yhdessä syömässä, niin kuin Ranskassa on tapana tehdä. Heitimme myös monesti keilaa, Mika oli taitava siinäkin. Siellä oli harrastukset harvassa, ja keilailusta tuli meille sellainen ajanviete.” ”Ranskastahan Mika löysi rakkaan Marjonsakin, hänet tunnen myös hyvin. Nykyisin ravitapahtumat ovat niin kiireisiä, ja etenkin Mikalla on niissä niin kiire, että emme ehdi paljon jutella. Mutta aina ehtiessämme keskustelemme kyllä, totta kai. Puhumme lastemme kasvusta ja sen sellaisista asioista. Marjon kanssa raveissa kohdatessa tulee juteltua enemmänkin.” ”Ulkopuolisen ihmisen mielestä Mika voi vaikuttaa jopa sulkeutuneelta. Hän on joissain tilanteissa sellainen hiljainen mietiskelijä. Jotkut luulevat, että Mika on leuhka tai ylimielinen, mutta se on harhakuva, hän ei ole ollenkaan sellainen. Kun häneen tutustuu, huomaa että hän on oikein sivistynyt raviurheilija. Se että Mika kertoo kaipaavansa Ranskasta hyviä tapoja, kertoo juuri siitä.” Huippuhetkissä tulee elettyä mukana Sami Sandberg, entinen ravivalmentaja ja -ohjastaja sekä Forssin työnantaja, Ylöjärvi "Tutustuin Mikaan 1990-luvulla Teivonmäellä, hän ajoi silloin aina välillä hiittiä Kontio-Vaahteralla. Sitten Mika alkoikin viedä Edu’s Speedyä raveihin. Hän tuli sen hevosen kanssa hyvin toimeen, ja kun hänellä ei ollut siinä kohtaa vakituista työpaikkaa, niin lähti aina mielellään reissuun. Monet ravireissut tehtiinkin yhdessä. Suomessa minä istuin repsikan paikalla ja ulkomaille lensin sitten koneella perässä.” ”Ravireissuilta on paljon hyviä muistoja. Me muun muassa pelasimme hevosautossa matkoilla monta tuntia Viking Lotto -kupongeilla laivanupotusta. Tornioon kun lähdettiin, niin Seinäjoella oli ensimmäinen laivanupotus pelattu. Minulla oli myös aina haitari mukana. En tiedä, tykkäsikö Mika, kun soittelin sitä, mutta ei hän koskaan sanonut, että pitäisi lopettaakaan.” ”Kyllä niillä retkillä myös sattui ja tapahtui. Kerran meiltä jäi Edu’s Speedyn loimikassi kokonaan matkasta. Yhden loimen kävimme sitten ostamassa, ja laitettiin se lämmityksen jälkeen hevoselle päälle. Mika sanoi, että toista ei tarvita, kun se kuitenkin voittaa loimen kohta. Ja voittikin.” ”Olemme Mikan kanssa edelleen ystäviä. Viikoittain tulee soiteltua, nähtyä nykypäivänä vähemmän, kun on niin kiireistä. Mika ei ole oikeastaan mitenkään muuttunut niistä nuoruusvuosista. Häneen on aina voinut luottaa, ja hän on aina tullut ihmisten kanssa hyvin toimeen. Mika on reilu tyyppi, mielestäni hän olisi pärjännyt ammatissa kuin ammatissa hyvin.” ”Mikan menestyskulkua ohjastajana on tuntunut kivalta katsoa. Olen sen hänellekin sanonut, mutta niissä hänen huippuhetkissään tulee kyllä elettyä mukana. Esimerkiksi kun Mika voitti Harper Hanoverin silloin Ruotsissa, siinä oli niin tunteella mukana, että tuli vedet silmistä. Sitä tietää, että kaikki tuo menestys ei ole tullut helposti, vaan sen eteen on pitänyt tehdä paljon ja oikeita asioita. Vahingossa kukaan ei voita sellaisia lähtöjä, joita Mika on uransa aikana nyt voittanut. Mika on hyötynyt monipuolisesta hevosalan kokemuksestaan.” Tutkii ja miettii enemmän kuin moni muu Jorma Kontio, raviohjastaja, Enköping Tunsin Mikan isän Pekan (Forss) aikoinaan ja muistan Mikankin jo niiltä ajoilta, kun hän oli tosi nuori poika. Mika kävi siinä Teivossa, kun Pekalla oli kimppahevonen (vuonna 1980 syntynyt tamma Tegsbruden, omisti TMP-talli) tallissani. Kyllähän Mika sitten myöhemmin pyöri siinä tallinmäellä enemmänkin, ja tutustuin häneen silloin.” ”Ohjastajana Mika Forssista Mika Forssin tekee se, että hän paneutuu työhönsä niin kovin tarkasti. Hän tutkii ja miettii hevosia etukäteen enemmän kuin moni muu kilpailija. Tiedän, että hän perehtyy vakioajokkeihinsa oikein totisesti, ja hyviin tuloksiinhan hän sillä tyylillään on päässyt. Ihmisenä Mika on aina ollut hyvä ja asiallinen tyyppi, ja hänen kanssaan on tullut toimeen tosi hyvin. Raveissa tulee juteltua, kuten muidenkin ohjastajien kanssa. Meillähän on hyvä henki kuskien kesken.” ”Erityistä raviurheilijana Mikassa on se, että hän aloitti ohjastajan uransa suhteellisen vanhana, monesti kun ura aloitetaan paljon nuorempana. Tuomaksen (Korvenoja) tallissa Ranskassa hän taisi päästä parempien hevosten makuun ja sieltä palatessaan alkoikin käsittääkseni pian saada enemmän hevosia ajettavaksi. Mutta Mikalla on vielä pitkä ura edessä, hänhän on vasta 48-vuotias, monen monta ajovuotta jäljellä. Viime vuosina hän onkin saanut paljon uusia asiakkaita ja oikein hyviä hevosia ohjastettavaksi.” ”Ainahan se juuri siinä kilvanajon hetkellä harmittaa, jos Mika menee ohi. Esimerkiksi tänä kesänä Vitter ja Jokivarren Kunkku ovat kohdanneet monissa lähdöissä. Aina välillä on voittanut Vitter ja välillä Kunkku, niin se menee, niin ne voitot tasaantuvat. Se on rehellistä kilvanajoa, eikä siinä mitään. Mielestäni Mika on aina ollut rehti kilpailija.” ”Jos Mika on sanonut minua raviurheilijana ihailevansa, niin kyllähän se totta kai hyvältä tuntuu. Varmaankin se osittain juontaa juurensa juurikin siitä, että olemme molemmat lähtöisin Teivosta, on sitä kautta samanlaista taustaa. Ja onhan hän minua sen verran nuorempi, että on sitten varmaan aiemmin jo seurannut.” Tarttui aina työhön kuin työhön Seppo Sarkola, ravivalmentaja, Tampere Jouduin itse silloin 1990-luvun alkupuolella yhtäkkiä vähän pidemmäksi aikaa sairaalaan, kun kantapääni tulehtui ja sitä leikattiin pari kertaa. Mika oli vähän kuin Maikun (Maj-Len Påfs, Sarkolan puoliso) löytö, sillä hänen kaverinsa tiesi Mikan jostain ja vinkkasi häntä meille hommiin. Maikku sitten sanoi Mikalle, että tule heti töihin. Itse en tuntenut Mikaa entuudestaan oikeastaan lainkaan.” ”Hyvin Mika tarttui heti työhön kuin työhön. Tämän lisäksi hän tuli kaikkien kanssa toimeen, ihmisten ja hevosten. Hän halusi ajaa erilaisia hevosia ja pärjäsi aina niiden kanssa. Hevosiahan oli silloin kaikenlaisia, mutta Mika pärjäsi hyvin. Jos silloin eivät olisi ohjat pysyneet käsissä, niin eihän siitä mitään olisi tullut. Mikan lähtö Ranskaan oli hyvin ymmärrettävää, sellaiseen paikkaan kun pääsi kartuttamaan kokemusta. Totta kai se tuntuu hyvältä, että Mika kokee oppineensa asioita hevosista myös minulta. Täällä kun tehtiin hommia päivät pitkät ja juurikin niiden kaikenlaisten hevosten kanssa, niin kai hän sitten pystyi aina jostain asioista ottamaan mallia.” ”Mika on ollut aina nöyrä työntekoa kohtaan, ja silloin ohjastajauran alkuaikoinakin hän oli aina valmis lähtemään raveihin kuin raveihin, hänelle kävi kaikki. Hän on saanut ajaa paljon hyviä hevosia, ja hyvät hevoset vievät myös ohjastajaa eteenpäin. Mika seuraa paljon raveja ja hevosia, hän tietää, miten mitäkin hevosta vastaan kannattaa ajaa. Toinen asia, joka tekee hänestä hyvän ohjastajan, on se että hänen ei tarvitse aina päästä keulaan. Hän malttaa ajaa monta kertaa myös sisällä eikä näin ollen aja hevosta tyhjäksi jo alkumatkalla.” ”Tuossa radalla ajellaan hevosia usein samaan aikaan. Joka kerta, kun näemme, löytyy meiltä jotain asiaa ja juttua. Hän on luonteeltaan oikein fiksu ihminen, kaikin puolin reilu ja asiallinen. Olen seurannut hänen uraansa mielenkiinnolla ja ollut tyytyväinen siihen, että hän on pärjännyt niin hyvin. Ja tuolla tavalla kun jaksaa mennä paikasta toiseen ja jatkaa, niin hän voi saada aikaiseksi vielä ihan mitä vaan.”

Klassikot