Jaguaaria tärkeämpi Välähdys
Joskus sen oikean löytää sattumalta. Niin tapahtui myös Välähdyksen ja Ville Korjuksen kohdalla.
Voimakas tervan tuoksu tervehtii tulijaa kiemuraisen tien päässä kesäisessä maalaismaisemassa. Ollaan eteläisessä Kymenlaaksossa Kotkan Ylänummella. Tervan tuoksu ei johdu siitä, mistä satamakaupungin vaikutuspiirissä yleensä. Veneiden sijaan Ylänummen hevostilan pihapiirissä nuokkuu rassatun näköisiä autoja.
”Tervamaali on ihan paras ja kyllä kestää. Poika on sillä tätä maalannut”, Ville Korjus sanoo vasemman etulokasuojansa menettäneen hopeanuoli-BMW:n vierellä. Korjus on selvästi ylpeä jälkikasvunsa Santerin ja Samulin osaamisesta.
Kodikkaassa ja korkeassa tallissa on nyt tilaa hevosvoimille. Vielä viisi vuotta sitten tilalla toimineesta ratsastuskoulusta kertoo enää pihalla tyhjillään seisova kenttä vieressään poikien omin käsin tekemä kattamaton katsomo. Tänään tallia asuu vuosimallin 1970 Pyhimys-Volvo, Ville Korjuksen ensirakkaus-VW Kupla, johon on vaihdettu Mersun keula ja kolme juoksijasuunnan suomenhevosta.
Yhteensä kengitysseppä Korjuksen jääkaappikuntaan kuuluu kymmenen pirssiä. Korjusten nelijalkaisista suuren yleisön kiinnostuksen on herättänyt Välähdys, joka on juossut tuulispäänä viisi peräkkäistä voittoa kohtaamatta tänä vuonna parempaansa. Kuusivuotias vieskeriläinen ori on noussut haastajadivisioonan eliittiin eikä ole jäänyt kykyjenetsijöiltä huomaamatta.
”Onhan niitä kyselijöitä, mutta kun tämä on harrastus ja puoli elämää.”
Korjus katsoo kaukaisuuteen. Rakkaasta hevosesta huolimatta automiehellä on haaveensa.
”Jaguarin F-tyyppi olisi kyllä kova.”
Samassa Korjus palaa mietteissään kauas, yli 40 vuoden taakse. 1973 ajettiin Kouvolassa Kuninkuusravit, joiden kruunattuna parina juhlittiin Vieteriä ja Iloria. Suomenhevosten äärimmäinen voimainkoitos teki suuren vaikutuksen isä-Maunon mukana raveihin tulleeseen pikku-Villeen.
”Silloin me päätettiin, että tuollainen hevonen meilläkin joskus on.”
Sanat tulevat koskettavasti. Kun Korjuksella on nyt käsissään Välähdyksen kaltainen lahjakkuus, ei moisen instrumentin poisviemiseen kädentaitoja pursuvasta pihasta taitaisi yksi F-tyyppi sittenkään riittää.
Ypäjän hevostalouskoulussa oppinsa saanut isä Mauno, 82, kulkee edelleen mukana ravireissuilla, joille Korjukset matkaavat kolmessa polvessa.
”Jo pelkästään se, että päästäisiin osallistumaan Kuninkuusravien oheislähtöön valtavien yleisöjoukkojen eteen. Se tunnelma”, Korjus hekumoi ja nielaisee.
Näyttämöt ovat tulleet Kyminlinnan kesäteatterissa Korjukselle tutuksi, mutta suomenhevosmiehelle esiintyminen noin 20 000 hengen yleisön edessä hevosen kanssa merkitsisi paljon.
Välähdyksen ja Korjuksen välille on kasvanut vahva side, joskin nykyiseen osoitteeseensa hevonen osui sattuman oikusta. Ylänummen hevostilalla on ollut pienimuotoista kasvatustoimintaa. Astutettu tamma loi varsansa hangelle. Kun ajatuksena oli koko ajan, että taloon tulee uusi varsa, Korjus osti heräteostona Elimäeltä yksivuotiaan Välähdyksen.
Korjus omistaa Välähdyksestä 80 prosenttia. 10 prosentin osuuksilla ovat mukana perheen tutut Teija Majander ja Tiina Malm. Heillä oli osuus jo tilan kasvatista Nummen Leosta, joka ei kehittynyt toivotulla tavalla.
”Kun Leo oli neljä, sanoin ettei tästä tuu mitään, on niin arka hevonen”, Ville Korjus kertoo. ”Päätettiin myydä se ja kun meitä nolotti, ettei päästy sillä mihinkään, tarjottiin likoille, että saavat siirtää osuutensa Välähdykseen. Mie sanoin niille silloin jo et tää on kyllä ihan toisenlainen hevonen, että periaatteessa saatte jotain ihan muuta kuin mistä me ollaan sovittu. Ja itse asiassa olin vielä näköjään oikeassa.”
Kun Välähdys saapui Korjuksen pihaan, eipä aikaakaan, kun hevonen pääsi irti ja aiheutti uusille omistajilleen sydämentykytyksiä.
”Se juoksi tallin käytävälle, liukastui siinä ja löi jalan terävään kulmaan. Vasemmassa etujalassa sillä on vieläkin jälki. Tuli iso palkeenkieli ja vielä ylhäältäpäin. Eläinlääkäri sanoi, että nämä siteet pitää sitten vaihtaa ja haava pestä päivittäin. Yksivuotiaan oriin kanssa se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta niin toimittiin. Suihkuttelin hevosta päivittäin ja se on siitä lähtien tykännyt tosi paljon vedestä.”
Kenties siksi Välähdys nauttii nykyäänkin pieneen lampeen pulahtamisesta. Uittaminen on kuitenkin Välähdyksen treeniohjelmassa vain mielenvirkistyksen vuoksi.
”Eihän hevonenkaan mikään hylje ole eikä näistä kannata sorsaa tehdä, mutta lenkin päälle käytän hevosen vedessä koska se siitä tykkää.”
Korjus on itse kilpaillut lappu rinnassa hiihdossa, ampumahiihdossa, keihäänheitossa, korkeushypyssä ja koiravaljakoilla.
”Nää ei usko, mutta olin joku kolmekymppinen kun oltiin koirakentällä farkut jalassa ja rima 170:ssä. En ollut kokeillut korkeushyppyä kymmeneen vuoteen, mutta pääsin silti yli.”
Tallin valmennusfilosofiassa toistuu pyhä kolminaisuus.
”Lepo, ravinto ja sopivasti ärsykettä. Voisin kuvitella että hevosia treenataan liikaa. Hevosista voi saada paljonkin irti, mutta ihminen kestää pitkäaikaista rasitusta kuitenkin enemmän. Jos hevonen on kilpailukunnossa, niin eihän sitä voi treenata liian kovaa, jos sillä startataan viikon, kahden välein. Voihan hevosta valmistella, mutta hevosen tarvii myös palautua, muuten loppuu mikä tahansa lento, jos ei pääse palautumaan.”
Korjuksella hevosille annetaan treenissä lupa, ei käskyä. Jos GPS näyttää ylämäkeen 29-vauhtia, se vastaa tasamaalla jo aika huikua.
”Yritän koko ajan olla tosi hereillä, että jos vähänkään tuntuu, ettei hevonen halua, niin ei mennä sitten. En mie muista, että tuokaan hevonen olisi ollut ikinä sellainen, ettei se halua. Päinvastoin, sanon joo, nyt riittää, kävellään vaan pois.”
Ensimmäisen kilpailunsa Välähdys juoksi nelivuotiaana. Startti Jokimaalla päättyi voittoon tuloksella 34,4. Kauden loppuun mennessä voittoja ehti kertyä kolme ja ennätys pudota komeasti tähtiaikaiseksi. Lupaava alku oli kuitenkin tyssätä eikä hevonen startannut viisivuotiaana lainkaan. Korjus oli jo ehtinyt ilmoittaa hevosen ensimmäiseen autolähtöönsä, kunnes ilmeni jotain, mikä herätti hänen epäilyksensä.
”Käytiin kokeilemassa lähtemistä Harjussa, kun Elfvingin Markku on rakentanut sinne hemmetin hyvän autolla hinattavan laitteen, missä on lähetysteline peräkärrissä. GPS:n mukaan hevonen meni hienosti 23-vauhtia ja tuntui hyvältä. Tultiin kotiin ja kun menin hakemaan hevosta tarhasta, se lähti minua karkuun ja paineli kopin taakse, mitä se ei tee ikinä. Toinen etukavioista olikin toista lämpöisempi.”
Röntgenkuvista paljastui pieni halkeama kaviossa, ja edessä oli tauko.
”Sanoivat, että periaatteessa joku ajaa tuollaisella kilpaakin, mutta mie sanoin, että myö ei ajeta. Tein sille kengän kolmella käänteellä, että kavio ei pääsisi elämään yhtään. Hevonen oli koko kesän laitumella, rukoilin vaan, että älä nyt satuta itteäsi.”
Paluu radoille tapahtui, kun hevonen oli terve. Kauden avauksessa huhtikuussa Kouvolassa vastassa oli suosikkina Sohvin Santeri. Korjus muistaa, kuinka varikkotoimittajana hevosen mahdollisuuksista udellut Juha Jokinen reagoi valmentajan arvioon.
”Sanoin että ei tässä mun mielestä oo mitään epäilystä, kuka tän lähdön voittaa. Jokinen katso minuu, et siul ei oo kaikki kohallaan, taitaa pojalla viirata yläpäässä enemmänkin. No Välähdys voitti sen lähdön helposti, niin hän voittajahaastattelussa sanoi, että taisit tietää, että se on hyvä. Se on kulkenu ihan mielettömiä vauhteja kotona, ihan kuin lämpösellä laskisi.”
Viisi peräkkäistä voittoa eivät ole tulleet sattumalta. Hevonen pystyy nousemaan sarjoissa vielä pitkään, ja taustajoukotkin vaikuttavat riittävän kokeneilta helmeään varjelemaan.
Ollessaan kymmenvuotias Ville Korjus taittoi Kymijoen vartta polkupyörällä naapureidensa Hannu ja Tyyne Kontion tallille. Sillä tiellä joulukuussa 50 vuotta täyttävä Korjus on edelleen. Käynneistä tuli päivittäisiä ja ne johtivat jo 14-vuotiaana ravikärryistä lämmittämiseen Haminan harjoitusraveissa. Välillä hevoset olivat poissa Korjuksen elämästä, mutta palasivat uudelleen - ryminällä. Korjus muistetaan etenkin 22-aikaisen Energia Ossin rattailta, mutta myös toisenlaisista tapahtumista. Kotkan Meripäivien Meripäiväneuvosta ja -neuvoksetarta Korjukset olivat kuskaamassa useina kesinä monikäyttöisellä Hilpurin-Kuvalla.
”Aika näyttää, mitä Välähdyksestä tulee. Samasta ikäluokasta Koivikon Kalle on tosi kova, samoin Costello ja varmaan muutama muukin. Jos Välähdys olisi saanut olla terveenä, se olisi ollut viime vuonna ikäluokassaan kolmen-viiden joukossa.”
”Kerran voittajaesittelyssä ajoin Heporia, kun Moilanen ajoi startin, mutta sain kunnian pyöritellä sitä. Se tuntui tosi hyvälle ja herkälle ja tämä on vähän samanlainen. Vähän rajumpi, kun se nykii päätä, mutta hirmu hyvä ajaa ja äärimmäisen nopea. Kun se startissa tajuaa, että joku tulee rinnalle, silloin mennään.”
Lauantaina Välähdys starttaa Killerillä pieneltä paalulta. Suunnitelmissa on jatkaa T76-finaaleissa Kouvolassa Kymi GP -päivänä.
”Jyväskylään tuli kova lähtö, Vitter ja Veetuli ovat hyviä hevosia. Aina toivoisi, ettei hevonen joutuisi tiukille, mutta tuossa joutuu. Ennätystä täytyy korjata, jos kolmen joukkoon mielitään, tosin kyllä se siihen pystyy. Pari sekuntia voi hyvinkin tippua pois.”
Tallialueella Välähdys kääntää katseita. Varustelaatikossa on mukana aina kumimatto, joka laitetaan katoksilla hevosen etukavioiden alle.
”Siinä se saattaa uhota ja päästää dinosaurusmaisia ääniä. Startissa uho ei tule esiin röhisemisenä vaan se vastaa juoksemalla.”
”Jos Luoja suo ja hevonen pysyy terveenä, uskon että se johonkin pystyy. En usko, että se juurikaan jäisi avoimen sarjan hevosista, jos sillä ajaisi niitä vastaan kilpaa. Kyllä se varmaan parhaille häviäisi, mutta ei se huippuvauhdeissa jää niillekään.”
Ylänummen hevostilan tervantuoksuiseen tallinpäätyyn voi lähivuosina ilmestyä voitonmerkki jos toinenkin. Välähdyksellä ja Ville Korjuksella kun on edellytyksiä nousta kansansuosioon, sillä ihmisillä on tapana muistaa voittajat.
”Vonkaus ja Eevert Ryyttäri ovat itselle olleet esikuvia. Siihen kun pystyisi, edes lähelle samaa mitä Vonkaus teki”, Korjus hymyilee ja kiirehtii lisäämään, ettei tarkoita samanlaisia starttimääriä.
Lue lisää lokakuun Kuukauden suomenhevosravuriksi verkkoäänestyksessä nousseesta Välähdyksestä täältä.