Lauri Malinen nukkui pois sunnuntaina 22.3. kotonaan läheisten läsnä ollessa. Hän oli kuollessaan 92-vuotias.
Jokioisten Vaulammilla viimeiset vuosikymmenensä asunut Malinen syntyi menetetyn Karjalan Viipurissa vuonna 1933.
Malinen ei saanut raviurheilua verenperintönä. Hänen isänsä laji oli maantiekilpapyöräily. Viipurista perhe muutti kahteen kertaan pois sodan jaloista, kun he ehtivät sinne välirauhan aikana kertaalleen palata.
Hevosmies Malisesta tuli tavallaan mutkan kautta ja sattumalta. Hän kävi Kannaksen ammattikoulukodissa puulinjaa – koulu sijaitsi suunnilleen nykyisen Vermon kohdalla – mutta sai puunkäsittelyaineista niin voimakkaita oireita, ettei se koulutus johtanut ammattiin.
Hänen tätinsä työskenteli Jokioisten kartanossa ja hommasi tälle työpaikan Tauno Holmbergin kanalasta. Holmberg oli hevosmies ja myöhemmin suorastaan legendaarinen Pilvenmäen raviradan vahva mies.
Nuori Malinen kiinnostui hevosista, eikä se jäänyt Holmbergin karjalaislähtöiseltä tallimieheltä huomaamatta. Tämä kysyi, kiinnostaisiko nuorta miestä oppia lisää ja myönteisen vastauksen kuultuaan soitti tuttavalleen Kaarlo Partaselle.
Se oli Malisen seuraava osoite ja jälkikäteen hän korosti saaneensa elämänsä tärkeimmät hevosopit Kaarlo Partasen isältä Toivolta.
Työskentely 1960-luvun alussa Paavo Riipisen Ahlbackan tilalla nosti Lauri Malisen suuren raviyleisön tietoisuuteen ja vuonna 1963 myös pysyvästi historian lehdille.
Hän oli jo vuonna 1961 Askareella kuninkuuskilpailun kolmas, seuraavana vuonna Eri-Hotilla tuli kuningatarkisassa sama sija, mutta Turussa 1963 tamman kaulaan pujotettiin seppele.
Riipisen jälkeen Malinen työskenteli seitsemän vuotta Kauko Tikkisellä, joka oli tuon ajan suurhevosenomistaja ja leimallisesti myös hevoskauppias.
”Yhtenä talvena 197 hevosta kulki sen talon läpi joulun ja vapun välillä”, Malinen muisteli haastattelussa vuonna 2016.
Tikkisellä ollessaan hänellä kävi apumiehenä myös innokas nuorukainen, joka edelleen, yli 12 000 ajettua voittoa myöhemmin, pitää Malista yhtenä tärkeimmistä henkilöistä urallaan.
”Minulle hän oli iso tekijä”, Jorma Kontio kiittää. ”Meistä tuli ystäviä ja hyvät muistot jäivät loppuiäksi. Ennen joulua kävin häntä viimeksi tapaamassa.”
Lauri Malinen oli ammattivalmentajien pioneereja ja piti tallia Forssassa. Saavutuksia tuli muun muassa Zazimkalla, joka oli Suomen mestari ja kolmen ensimmäisen Käpylä Grand Prix’n voittaja. Rahallisesti arvokkain oli kuitenkin tamman syntymämaasta haettu Moskova-ajon kakkonen, jonka 21 000 markkaa oli ylivoimaisesti suurin suomalaishevosen siihen asti voittama yksittäinen palkinto.
Muita menestyksiä olivat muun muassa Nepo Nibsin Tammavaltikka, Unikalnajan Kansainvälinen Tuoppi ja Ramonan Suomi-Derby. Vielä 2000-luvulla Malinen nosti otsikoihin huipputamma Oktaavian, joka oli parhaimmillaan kuningatarkilpailun kakkonen.
Viimeisen starttinsa Malinen ajoi Turun Kuninkuusravien Kunkkarilegendat-lähdössä vuonna 2016. H.V. Tuurin ja Lauri Malisen voittoisa yhteistyö tuossa lähdössä oli eleettömän kaunista katseltavaa.
Vaikka Malisen saavutukset urheilupuolella olivat huomattavat, oli hänen työnsä suomalaisen raviurheilun eteenpäin viemisessä vähintään yhtä arvokasta.
Hän toimi Ravivalmentajien puheenjohtajanakin ja oli esimerkiksi merkittävä henkilö ajamassa asiaa, kun sarjapalkinnoista siirryttiin lähtöpalkintoihin. Eli tätä ennen saattoi voittaa lähdön, mutta jäädä ilman markkaakaan, jos sarjan toisessa lähdössä mentiin kovempaa.
Malinen tuli tunnetuksi myös tyylistään, jota nyt voisi kutsua edelläkäyvän moderniksi. Hän oli äärimmäisen tarkka paitsi hevosen kunnosta, myös sen varusteiden kunnosta ja sopivuudesta.
Hän veti myös ajolupakursseja, ja toimi ravituomarina sekä ravien valvojana. Kaikissa toimissaan Lauri Malinen tuli tutuksi suoraselkäisenä ja -sanaisena.
”Minussa on se vika, että puhun totuutta, vaikka se olisi kylmääkin. Enkä pelkää jälkiseuraamuksia”, hän itse luonnehti tuossa kymmenen vuoden takaisessa haastattelussa.
Tämä yhdistettynä luontaiseen auktoriteettiin sai aremmat jopa hieman pelkäämään häntä, mutta vihamiehiä hän ei silti kerännyt. Tähän oli yksinkertainen syy, koskaan kukaan ei koskaan voinut epäillä Lauri Malisen pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.
Lauria jäivät kaipaamaan tytär perheineen sekä Oktaavia.