Virallisesti Suomessa vietetään isänpäivää aina marraskuun toisena sunnuntaina, ja perinne on jatkunut jo vuosikymmenien ajan. Tänä vuonna se on marraskuun kahdeksas päivä. Isänpäivää vietetään isien kunniaksi sekä muistoksi.Tunnetut raviurheilijat kertovat nyt isyydestä ja raviurheilusta.Suomen kärkiohjastajien Hannu ja Jukka Torvisen isä Heikki Torvinen kuvailee raviurheilun antaneen hänelle tosi paljon, ja se on tuonut myös leivän pöytään. Raviurheilu on ainakin ollut Torvisen perheessä isää ja lapsia yhdistävä tekijä.”Isyys on hieno asia, ja lapset ovat aina lahja kuitenkin, eivätkä ne ole koskaan itsestäänselvyys. Se on lahja ja rikkaus, kun on saanut lapsia”, Torvinen aloittaa.”Tietysti se on ollut vielä erityistä, kun on päässyt viemään heitä eteenpäin alalla. Hannu, Jukka ja Henna ovat kaikki olleet hevosten ja eläinten kanssa pienestä asti, ja sitä kautta he ovat aikoinaan oppineet ainakin vastuuta. Se on tietysti ollut hieno asia, joka kantaa edelleen heidän elämässään.”Torvinen kuvailee suhdettaan lapsiinsa läheiseksi, ja he ovat olleet aina tiiviisti yhdessä.”Me emme ole koskaan olleet sillä tavalla ’isä ja lapset’, vaan olemme olleet myös vähän kuin kavereitakin, ja olemme työskennelleet myös yhdessä. Emme ole koskaan riidelleet. Puhumme paljon asioista ja muustakin kuin raviurheilusta”, Torvinen kuvailee..Siitä olen tosi ylpeä, miten hyvin lapset ovat pärjänneet raviurheilussa.Heikki Torvinen.Vanhemmat usein kehuvat lapsiaan, ja Torvinen kertookin olevansa hyvin ylpeä lapsistaan.”Yleensä se on ihan sama, mitä lapset tekevät, kunhan he tekevät jotakin ja pärjäävät elämässä. Siitä olen tosi ylpeä, miten hyvin lapset ovat pärjänneet raviurheilussa”, Torvinen toteaa.”Alkuun minua jännitti enemmän, miten heidän uransa lähtee menemään, ja tuleeko siitä yhtään mitään. Kummallakin pojalla ohjastajaurat lähtivät luontevasti menemään, ja heillä on pelisilmää ohjastamiseen. Totta kai pieni jännitys on aina olemassa, mutta alussa se oli enemmän vähän kuin pelonsekaista jännitystä. Ohjastaminen näyttää helpolta, mutta se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa ja yksinkertaista, kuin se usein näyttää.”Erityisesti yksi lähtö on jäänyt Torvisen mieleen, ja se ei unohdu koskaan.”Kaikista eniten mieleen on jäänyt ikävistä asioista Hannun kolari, enkä ole pystynyt katsomaan lähtöä kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen. Totta kai mielessä on paljon myös hyviä ja hienoja lähtöjä, mutta tämä yksi lähtö koetteli aika lailla”, Torvinen muistelee.Isänpäivänä lapset huomioivat Torvisen jotenkin.”Henna on varmasti silloin kotona, ja pojatkin mahdollisesti, jos kiireiltään pystyvät olemaan. Aina tulee kuitenkin vähintään onnitteluja, eikä se missään tapauksessa pääse unohtumaan. Jotakin erityistä isänpäivässä kuitenkin aina on.”.Raviääni Lauri Hyvönen on sydänjuuriaan myöten mukana lajissa, ja hän antaa sille lähestulkoon kaikkensa. Hyvönen on työskennellyt raviurheilun parissa nuoruudesta asti, ja raviselostaja oli hänen lapsuutensa haaveammatti.”Minua kiinnostaa kaikki taustat ja tarinat sekä raviurheilun historia, ja kaikki ne polut, miten tähän nykypisteeseen on tultu ja mistä lähdetty. Minulla on raviurheiluun kokonaisvaltaista kiinnostusta, mutta se ei kuitenkaan ole koko elämä. Elämään mahtuu paljon muutakin, mutta raviurheilu on ylivoimaisesti ykköskiinnostuksen kohde aina lapsuudesta asti. Se on suuri ilo ja onni, että saa olla siinä työssä ja tehdä sitä, mihin on viisivuotiaana ilmoittanut haluavansa”, Hyvönen kertoo.Hyvösen suhde raviurheiluun muuttui reilu vuosi sitten, kun hänestä tuli isä Hertta-tytölle.”Isyys on muuttanut elämää ja maailmankatsomusta tosi paljon sekä asioiden arvojärjestystä ja mittasuhteita. Oma vapaa-aika on ehkä se, mikä on kaikista eniten vähentynyt. Käyn töissä, mutta kaiken sen muun ajan, mitä pystyn, yritän olla lapsen kanssa, ja samalla olla hyödyksi hänelle sekä perheelle. Tuntuu, että olen saanut ihan tarpeeksi mennä, olla ja tehdä itse asioita ennen Herttaa, ja nyt on sitten hänen vuoronsa”, Hyvönen kuvailee..Tyttö menee ihan tiloihin varsinkin silloin, kun hän näkee ponin.Lauri Hyvönen Hertta-tyttärestään.”Olen mielestäni saanut sovitettua hyvin työt raveissa ja lapsen kuviot yhteen. Lapsi on koko ajan mielessä kaikilla ravireissuillakin, ja hän on elämän ykkösjuttu. Liikumme paljon ulkona, leikimme, ja keskiviikkoisin käymme aina yhdessä muskarissa. Hertta vaikuttaa olevan kiinnostunut musiikista, vaikka tosin se voi olla vain isän kuvitelmaakin.”Hertta ei vielä puhu, mutta hän vaikuttaa Hyvösen mukaan olevan kiinnostunut hevosista ja poneista.”Hertta on käynyt jo kymmenellä eri raviradalla, ja kesällä hän kävi muun muassa Kuninkuusraveissa äitinsä kanssa. Olemme yrittäneet tuoda Herttaa mukaan tähän kulttuuriin. Tyttö menee ihan tiloihin varsinkin silloin, kun hän näkee ponin”, Hyvönen kertoo.”Moni ponikasvattaja on tullut nykäisemään hihasta, että parin vuoden kuluttua tehdään kaupat. Hertta saa itse valita, tuleeko hänestä hevostyttö vaiko ei. Sukulinjat tietysti edesauttaa sitä, sillä Hertta käy paljon tallilla myös äitinsä kanssa.”Isänpäivää Hyvönen viettää tyypillisesti raveissa töissä, sillä sinä päivänä Mikkelissä ajetaan kilpaa.”Kerroin, että olen lähdössä isänpäivänä töihin kello 9.45, mutta onhan siinä pitkä aamu katsoa, mitä perheen naiset ovat minulle keksineet. Mikkelistä tulee kuitenkin suhteellisen nopeasti takaisin niin voi olla, että syömme sitten yhteisen illallisen yhdessä ennen kuin Hertta menee nukkumaan”, Hyvönen miettii..Se on aina ollut minulla yhdenlainen unelma, että tulisin joskus isäksi.Heikki Mikkonen.Ravivalmentaja Heikki Mikkoselle raviurheilu on elämäntapa, johon hän on kasvanut pienestä asti. Mikkosella on kaksi poikaa, neljävuotias Eino ja melkein kolmevuotias Väinö.”Kun isä oli ravivalmentaja, lajiin kasvoi sisälle luonnostaan. Varmaan sama tulee käymään myös meidän pojillemme, kun he joutuvat tai saavat olla niin paljon tallilla ja raveissa mukana. Samanlainen elämäntapa tulee tarttumaan myös heihin”, Mikkonen toteaa.”Aika on kullannut muistoja, ja näin myöhemmin muistelee lämmöllä aikoja, kun isän kanssa porukassa valmennettiin hevosia. Nuorena ihmisenä sitä pyrkii itse nousemaan joksikin elämässä niin silloin vanhempien oppeja ja sanomisia ei välttämättä ole osannut ottaa oikealla tavalla. Silloin ne eivät ehkä olleet ihan niin herkkua, mutta näin jälkeen päin paljon lämpimämmin niitä aikoja muistelee.”.Mikkonen puhuu isyydestä hyvin lämpimästi.”Se on aina ollut minulla yhdenlainen unelma, että tulisin joskus isäksi. Isyys tuo onnellisuutta ja täytettä elämään, kun saa seurata lasten kasvua ja he ovat arjessa mukana. Mikä sen parempaa voisi ollakaan?” Mikkonen miettii.”Isyys muutti suhtautumista raviurheiluun, ja esimerkiksi sitä miettii nykyään paljon tarkemmin, minne hevosia ilmoittaa starttiin.”Eino ja Väinö vaikuttavat tällä hetkellä olevan isänsä mukaan enemmän konemiehiä kuin hevosmiehiä. Jos kiinnostusta hevosia kohtaan alkaa ilmetä, ponin hankinta voisi jossain vaiheessa käydä ajankohtaiseksi.”Sen sitten aika näyttää, rupeaako kiinnostusta olemaan hevosia kohtaan.”Isänpäivänä Mikkonen viettää aikaa perheensä kanssa ilman ylimääräistä kiireen tunnetta.”Koitetaan ottaa se aamu rauhakseen. Luulen, että pojat varmaan askartelevat jotain muistamisia iskälle päiväkodissa. Niitä tutkitaan sitten se aamupäivä yhteisen aamupalan ääressä”, Mikkonen päättää..Ravivalmentaja Iikka Nurmonen kertoo raviurheilun olevan hänelle niinikään elämäntapa. Hän on myös pienen tytön isä, kun Maija syntyi kaksi vuotta sitten.”Lapsi on rakas, ja hänen kanssaan pitää viettää aikaa niin paljon kuin pystyy. Maija on paljon mukana tallilla työn touhuissa, ja välillä sitten leikitään yhdessä kotona. Maija tykkää tosi paljon hevosista ja kaikista eläimistä ylipäätänsä”, Nurmonen kertoo.”En tiedä, muuttuiko minulla käsitys raviurheilusta isyyden myötä, mutta olen yrittänyt kiertää vähemmän raveissa, jotta olisin paljon enemmän kotona iltaisin lapsen kanssa. Toiveena minulla on vain, että lapsen saisi hyvin kasvatettua. Hän voi sitten isona tehdä, mitä haluaa. Lapsena Maija joutuu olemaan niin paljon tallilla niin katsotaan, kuinka pitkään intoa riittää.”Nurmonen sai kasvaa aikuiseksi isänsä, ravivalmentaja Ossi Nurmosen rinnalla.”Olen saanut olla paljon enemmän tekemisissä vanhempieni kanssa, kun olen tehnyt heidän kanssaan myös töitä.”Nurmosella ei ole mitään sen isompia suunnitelmia isänpäivään.”En edes tähän hätään muistanut koko isänpäivää. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, kun Maija syntyi pari vuotta sitten lokakuun lopussa, niin melkein heti sen jälkeen tuli isänpäivä.”.Kengittäjänä ja ohjastajana työskentelevä Sami Vehviläinen elää raviurheilua sekä isänsä Pekan että tyttärensä Tiian kanssa. Sen sijaan Samin poika Toni ei ole innostunut hevosista.”Tiian kohdalla raviurheilu ja isyys on ollut suhteellisen helppo yhdistää, mutta Tonin kanssa on helposti keksitty sitten muuta raviurheilun ulkopuolisia aktiviteetteja”, Sami Vehviläinen kuvailee.Hän kertoo, että kaikki kolme sukupolvea työskentelevät tiiviisti yhdessä ja arvostavat toisiaan.”Aika luontevasti meillä on mennyt koko ajan, ja kaikilla meillä kolmella on vähän omanlaisensa tyyli, mutta silti samalle tontille on aina mahduttu. Jokaisen mielipiteille on aina ollut tilaa, eikä ole ikinä tarvinnut mennä yhteen ja samanlaiseen muottiin. Jokainen voi mennä vähän omia polkujaan pitkin.”Sami Vehviläisen isänpäivä menee perinteisesti raveissa.”Isänpäivänä vien ja saan jotakin pientä, ja päivä aina jotenkin huomioidaan. Näitä tällaisia päiviä on vuosien myötä koittanut oppia arvostamaan ja viettämään, kun aikataulut antavat vain sen verran myöten.”
