Evartti toi Kaukosen pojalle tonnin täyteen – "Veri veti ravivalmentajaksi, ja tässä sitä nyt ollaan"

Rovaniemellä 2000-luvun alussa ravi-ihmisten viikottaisessa sählyvuorossa kävi kova kuhina. Mukana oli toinen toistaan kovempia pelaajia. Kentällä hääri pitkällä mailalla ja ulottuvalla otteella myös Kaukosesta maailmalle ponnistanut luottopelaaja Antti Ojanperä, joka vaihtopenkillä ehti suunnitella perheen vauhdikkaan Puranan seuraavia ravilähtöjä.

Ojanperä muistelee uransa alkuaikaa ja nuoren miehen uskomattomia suunnitelmia.

"Aina olen elätellyt suuria ja yrittänyt tehdä töitä haaveiden toteutumisen eteen. Kukaan ei usko, jos et itse usko. Ohjastin elämäni ensimmäisen voiton valmennettavallani My Last Hopella kotikylällä Kaukosessa vuonna 1999. Se oli Hopealoimiajo ja ykköspalkinto 1200 markkaa. Paikan päällä oli paljon tuttuja ja sukulaisia. Muistan hyvin, kun siinä mietin, että jonain päivänä voitan sitten Kultaloimen Porissa. Sellaista se ajatuksenjuoksu siihen aikaan oli", Ojanperä nauraa.

Viikonloppuna, 27 vuotta myöhemmin, Antti Ojanperä otti 1000:nnen voiton valmentajana.

"Pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen. Päättäväisyyttä on pitänyt olla, mutta ei tätä yksin ole saatu aikaan. Jutta (Ihalainen) on ollut tietysti kaikista tärkein lenkki. Hän on monessa kohtaa joutunut koville. Sen lisäksi pitkät kumppanuudet, hevosenomistajat, työntekijät, eläinlääkärit, hierojat, perhe ja ystävät ovat mahdollistaneet kaiken. Tämä on ollut koko porukan homma, hienoja ihmisiä on tässä kulkenut rinnalla. Jokainen, joka raviurheilun parissa tekee töitä tietää, ettei se ole helppo matka kenellekään. Sitä joutuu jokainen venymään", Ojanperä pohtii.

Ojanperä myöntää, että historialla on iso rooli nykyhetkessä. 2000-luvun alkupuolella loistoonsa nousseesta Puranasta tuli Ojanperälle merkityksellinen hevonen. Hän otti perheen silmäterällä uransa ensimmäisen V75-voiton entisellä kotiradallaan Rovaniemellä vuonna 2002. Myös seuraava startti Kaustisella päättyi ykkössijaan, ja syksyllä 2003 Ojanperä nappasi Puranalla ensimmäisen ykkössijansa valmentajana ja ohjastajana Vermosta.

Hevosella oli myös toinen puoli. Se riehaantui usein laukalle heti kättelyssä, ja pelkästään uran hylkäysprosentti oli peräti 49. Silloin asia ei naurattanut, mutta jos Purana olisi ollut laukkaamaton ravikone, olisi Ojanperän valmentajaurakin voinut olla ainakin hieman erilainen.

"Purana osasi olla totinen kaveri. Meillä oli Nivankylässä hyvin rajalliset valmennusolosuhteet, mikä näkyi hevosessa ja sen tuloksissa. Homma ei ollut yhtä selväpiirteistä kuin nykyään."

Uran alkuaikana myös Jehun Vili oli Ojanperälle tärkeä opetusmestari. Hän oli käynyt Veijo Heiskasen luona opissa 2000-luvun taitteessa, ja Ojanperä nappasi Jehun Vilillä sen jälkeen muutaman komean voiton.

"Tykkäsin valtavasti Jehun Vilistä. Tosi hieno hevonen, jonka meriitit ei toki olleet mitään valtavia. Puranan tavoin se opetti kuitenkin omalla tavallaan paljon. Jehun Vili on edelleen vahvasti mielessä. Se ei ollut mikään unelma edestä, mutta siinä oli paremman hevosen leima. Siinä niitä isän kanssa treenattiin yhdessä. Nyt jos pääsisin laittelemaan Puranaa ja Jehun Viliä, niin molemmilla pääsisi erilaiseen voittosummaan. Oppia ikä kaikki", Ojanperä jatkaa.

Ojanperän äiti Anneli ja isä Reijo ovat eläneet mukana matkassa alusta saakka. 

"He seuraavat tarkasti raveja ja säännöllisesti soitellaan. Nuorempana sanoivat, että pitää hankkia oikea ammatti, ja sellainen tulikin opiskeltua. Veri veti kuitenkin ravivalmentajaksi, ja tässä sitä nyt ollaan. Vanhemmat ovat auttaneet paljon lasten kanssa, ja ovat kannustaneet muutenkin."

Kesällä 2021 Ojanperän elämä oli lähellä pysähtyä. Ensin tapahtui tapaturma tallilla. Siitä seurasi tarkat tutkimukset sairaalassa. Niistä paljastui sydänvika, joka ei liittynyt millään lailla itse haaveriin. Edessä oli pikainen vaativa sydänleikkaus ja sen jälkeen pitkä toipumisjakso.

"Jollain tasolla asia on mielessä edelleen. Olisi pitänyt ymmärtää heti niiden tapahtumien jälkeen laittaa hevosia vähemmäksi, mutta sitä vain painoi menemään. Se oli Jutalle kovaa aikaa, kun ramppasin sairaalassa tuon tuostakin. Ylirasitus ajoi ongelmiin, joita tuli leikkauksen jälkeen. Nyt tilanne on onneksi parempi."

Vuoden valmentajaksi kolmesti valittu Ojanperä on saavuttanut raviurheilussa Suomessa lähes kaiken mahdollisen. Ranska on kokeiltu viime talvena.

"Aika näyttää, mitä teemme Ranskan suhteen jatkossa. Koti on Suomessa ja Ranskasta saatiin taas jotakin uutta mukaan meidän toimintaamme. Koko ajan on kehitettävää ja opittavaa, ja yritetään jatkaa terävänä. Harvoin menee sormi suuhun, mutta osaan myös luovuttaa, jos joku hevonen ei pelitä yrityksestä huolimatta."

Kultaloimi oli nuoren miehen unelma Kaukosen kesäraveissa 1999 voitonjuhlissa. Ojanperän valmennuksesta Maffioso Face voitti kisan vuonna 2018 ja Dozen Of Oysters vuonna 2024.

"My Last Hopen vuoden 1999 voittoloimi Kaukosesta on edelleen Nivankylässä seinällä. Sitä aloitettiin aika lailla pohjalta, eikä koskaan ole ollut liikaa rahaa. Toimintaa on pyritty alusta saakka kehittämään ja yhdessä mietitty, miten asioita voisi tehdä paremmin. Osaan arvostaa tätä matkaa. Laji on sellainen, että siinä joutuu tekemään aika paljon perustyötä ja sitä työtä jatketaan. Usko on ollut luja, aina."