Avoin kirje Matias Salolta: "Olen pyrkinyt selvittämään syyt, miksi arvo nousi yli sallitun rajan"

Tallimme menestys perustuu pitkälti siihen, että tallissa asuu hyvinvoivia ja oloonsa tyytyväisiä hevosia. Niistä pidetään hyvää huolta ja hevosten kanssa toimitaan vastuullisesti. Tarpeen vaatiessa niitä lääkitään, aina hevosten hyvinvointiin perustuen.

Tallimme hevosten terveydentilaa seurataan todella tarkkaan. Jos tarvetta on, eläinlääkärit tekevät hevosille tutkimuksia ja hoitavat sekä lääkitsevät niitä tilanteen vaatimalla tavalla.

Valmentajan vastuu ravikilpailuissa on äärimmäisen tiukka varoaikojen osalta. Suomen Hippoksen valmisteluettelo varoaikoineen on työkalu, johon valmentajan pitää pystyä lähtökohtaisesti luottamaan. Tieto varoajoista tulee pääsääntöisesti jo lääkityksen määränneen eläinlääkärin kautta.

Olen toiminut ravivalmentajana niin, ettei nollatoleranssirikkomusta saati lääkeainerikkomusta pääsisi missään olosuhteissa syntymään. Olen pitänyt itsestäänselvänä, että mitään doping-uhkaa ei toiminnassani voisi ikinä olla.

Sain heinäkuun 2026 alussa Suomen Hippokselta tiedon, että englantilainen LGC-laboratorio oli raportoinut valmentamani hevosen North McLaren lääkeainenäytteen positiivisena. Lääkeainenäytteestä oli saamani tiedon mukaan löytynyt vähäinen raja-arvon ylittävä määrä kobolttia. Tunne siinä kohtaa oli painajaismainen.

Sain samalla tiedon, että voisin itse valita laboratorion, jossa B-näyte halutessani tutkittaisiin. Sain myös listan UET:n hyväksymistä akkreditoiduista laboratorioista (9 kpl), joista sain valita minne B-näyte lähetettäisiin tutkittavaksi. Tutkimuksessa on oikeus ja mahdollisuus olla paikan päällä, joten valitsin ruotsalaisen laboratorion. Saman, jossa Suomessa otetut lääkeainenäytteet oli pitkään tutkittu tämän vuoden kevääseen asti, kunnes laboratorio vaihtui Englantiin.

Oltiin niin lähellä raja-arvoa, että konsultoituani asiasta enemmän ymmärtäviä B-näyte kannatti tutkituttaa. Tiedostaen, että harvoinhan B-näytteen tulos eroaa A-näytteestä.

Sain kuitenkin parin päivän päästä tiedon, että Ruotsin laboratorio ei tällä hetkellä pysty tutkimaan B-näytteitä. Vastasin, että odotetaan hetki, kunnes taas pystyvät. Parin päivän päästä sain seuraavan vastauksen, ettei B-näytettä tutkita ollenkaan. Mietitytti kovasti, että voiko UET:n listalle valittu akkreditoitunut laboratorio jättää tutkimatta B-näytteitä.

Päätinkin sitten jo itse selvittää omia reittejä pitkin asian. Ruotsin laboratoriossa puhelimeen vastannut henkilö totesi huvittuneena, että tietenkin he tutkivat B-näytteitä. Niitä tulee heille useasta maasta tutkittavaksi. Ilmoitettuani tämän tiedon Hippokselle sain seuraavana päivän vastauksen, että laboratorio kieltäytyy tutkimasta näytettäni ja että heidän ei tarvitse sitä erikseen perustella. Annoin asiassa periksi, mutta jälkikäteen mietittynä ei olisi pitänyt. Silti mietityttää edelleen, että mitä oli kieltäytymisen taustalla ja kuka päätöksen lopulta teki.

B-näyte päätyi lopulta Italiassa sijaitsevaan laboratorioon tutkittavaksi. Matkustin paikan päälle kun tutkimus käynnistettiin. Laboratorion testeistä vastaavalla henkilöllä oli jopa yllättävänkin paljon yksityiskohtaista tietoa kobolttiarvoihin liittyen. Hän totesi heti, että tapauksessani kilpailusuorituksen paranemisen kannalta tämä vähäinen ylitys on täysin mitätön.

Samalla hän kertoi, että heidän moderneilla laitteillaan pystytään mitattu kobolttiarvo jaottelemaan mikä on orgaanista ja mikä epäorgaanista kobolttia. B-näytteen tulos oli edelleen positiivinen, mutta entistäkin vähäisemmin raja-arvon väärällä puolella. On hyvä huomioida, että 10 vuotta sitten Ranskan doping-tapauksissa raja-arvon ylitykset olivat tapauksissa noin 20-kertaisia raja-arvoon nähden. North McLarenin osalta ne olivat hieman päälle 1-kertaisia.

Olen pyrkinyt selvittämään syyt, miksi arvo nousi yli sallitun rajan ja olen mielestäni saanut sen melko hyvin selvitettyä. Olen lähettänyt laboratorioon kobolttianalyysiin ruokinnassa käytetyn heinänäytteen, tallin juomavesinäytteen ja jopa yhden vitamiinivalmisteen. Rehutoimittajani on tutkituttanut kevään ja kesän aikana käytössä olleet rehueränäytteet puhtain tuloksin, kiitos heille siitä.

Hevosen lääkeainenäytteen kobolttiarvo syntyy aina monen asian yhteisvaikutuksesta, mutta kyllä merkittävimmät yksittäiset tekijät ovat valmisteet joilla korjataan madaltuneita veriarvoja. Nämä valmisteet sisältävät usein kobolttia, mitä ei ole tullut niitä käytettäessä ajatelleeksi. Nimenomaan näistä valmisteista ja valmisteiden yhteisvaikutuksesta johtuen on North McLarenin lääkeainenäytteen raja-arvo ylittynyt.

Pyysin vielä useaan otteeseen Hipposta tilaamaan Italian laboratoriolta jaottelun raportista, josta selviäisi näytteen sisältämät orgaanisen ja epäorgaanisen koboltin pitoisuudet. Maailmalla kiinnitetään huomiota nimenomaan tai jopa pelkästään epäorgaanisen koboltin määrään lääkeainenäytteissä. Epäorgaaninen koboltti tarkoittaa kobolttisuoloja, joita puhekielessä raakakoboltiksikin kutsutaan. Suomessa sillä ei tapauksen käsittelyn kannalta olisi ollut merkitystä, koska kokonaisarvo ratkaisee. Mutta jaottelu olisi antanut varmuuden sille, että näytteestä ei olisi löytynyt mitään lääkeainekirjanpidosta tai ruokinnasta poikkeavaa epäorgaanista kobolttia. Hippos ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta suostunut jaottelua tilaamaan.

Julkisuudessa on isoon huomioon päätynyt valmiste Hemo-15. Se on eläinlääkärin määräämä valmiste, jonka varoaika on 96 tuntia. Olen itse kokenut, että se on vain yksi monista hevosten hoitoon ja hyvinvointiin eläinlääkärin määräämistä erilaista valmisteista.

Nyt on kuitenkin selvinnyt, että se on yksi merkittävä kobolttiarvoja nostattava tekijä sitä käytettäessä. Omalla kohdalla hevoset ovat vuosien varrella saaneet kyseistä valmistetta eläinlääkärien määräämänä ja varoaikojen puitteissa satunnaisesti, ja kuten tiedetään, ei ongelmia ole lääkeainenäytteiden kanssa ollut. Testejä on tehty valmentajaurani aikana tallimme hevosille varmasti yli 100.

Varmastikin 96 tunnin varoaika on pääosin riittävä, mutta hevoskohtaiset yksilöerot ja päällekkäiset valmisteet saattavat nyt selvästikin aiheuttaa sen, että varoaika ei enää riitäkään. On selvinnyt, että tämä kyseinen valmiste on muutamissa maissa laitettu raviurheilussa täyskieltoon.

Hippoksen eläinlääkärien kerrotaan tekevän hyvää yhteistyötä muiden maiden keskusjärjestöjen eläinlääkäreiden kanssa. Mielestäni tällainen tieto aineen käyttökiellosta jossain ravimaassa tai sen sisältämästä koboltista olisi pitänyt tuoda tietoisuuteen Suomessakin. Ehkä pahin skenaario on, että kun kilpailukieltoja on jaettu, sen jälkeen pikku viiveellä Hemo-15 muutettaisiinkin pidemmälle varoajalle tai jopa kiellettäisiin kokonaan.

Hemo-15-valmisteen osalta on noussut kannanottoja ja mielipiteitä jopa ihan eläinlääkäreiltäkin, ettei terveelle hevoselle sen käyttäminen olisi perusteltua 96 tuntia ennen kilpailua. Toisaalta, jos hevosella voidaan hoitaa mahahaavaa lääkkeillä vielä 96 tuntia ennen kilpailua, niin eikö sen tukena ole perusteltua käyttää valmistetta joka myös korjaa mahahaavan seurannaisvaikutuksia jos eläinlääkäri näin määrää? Mielestäni on, koska tämä kaikkihan tehdään hevosen hyvinvoinnin eteen.

Yhtä lailla voidaan sitten miettiä, että voidaanko hevosen kipeytynyttä polvea hoitaa kortisonilla ja mennä heti varoaikojen jälkeen 15 vuorokauden kuluttua starttiin? Mielestäni tämänkin voi tehdä, koska hoito on tehty hevosen hyvinvoinnin eteen.

Kun ensimmäinen tieto positiivisesta näytteestä tuli, jouduin luonnollisesti pohtimaan, että mitä tästä mahtaa seurata. Kun raja-arvon ylityksen kerrottiin olevan vähäinen, sitä mietti että onko tämä nollatoleranssirikkomus? Vai voisiko olla mahdollista että kyseessä onkin lääkeainerikkomus, mikä kuulosti todella ikävältä? Kun sain perjantaina lomaillessani puhelun doping-tuomioista ja kahden vuoden kilpailukiellosta sekä 10 000 euron sakosta, niin kyllä tuomio kuulosti todella julmalta.

Suomen Hippoksen toimintaa on kovasti kritisoitu hitaudestaan näiden viimeaikaisten prosessien kanssa. Pitkä tiedote hallituksen kokouksen päätöksistä julkaistiin minuutin päästä siitä, kun olin saanut puhelimitse tiedon kilpailukiellostani. Hippos oli siis niin nopea, että hevosenomistajani saivat lukea tiedon kiellosta ennen kun ehdin ensimmäistäkään itse asiasta informoimaan. Neljän tunnin päästä puhelusta oli sähköpostissani 10 000 euron sakkolasku. Valitusohje luvattiin heti ensi viikolle.

Olen itse elänyt ja hengittänyt raviurheilua 24/7. Selviän kyllä ja jään henkiin, mutta olen miettinyt, että mitäpä jos olisin puolet nuorempi, 25-vuotias aloitteleva ravivalmentaja. Uskaltaisinko ottaa muutaman sadantuhannen pankkilainan tuhansien eurojen kuukausilyhennyksellä tulevaisuuteen luottaen. Kun nyt tiedän, kuinka pienestä kaikki voi romahtaa, vastaus on ei.

Matias Salo, ravivalmentaja