Suurkilpailusaavutukset pedataan polanteilla: "Parempia tuloksia tulee, kun pitää jalan poissa polkimelta"

Hollolassa valmentavan Christa Packalénin tallilla peruskuntokausi tarkoittaa sitä, että hevosilla ei kilpailla, ja niillä ajetaan pitkää rauhallista lenkkiä..”Tavoitteenani on saada niille lisää voimaa. Treenin alussa, lopussa ja ehkä puolivälissäkin kävellään, mutta muuten mennään koko matka ravia. Sen verran reipasta hölkkää, että hevonen käyttää itseään tasapainoisesti ja joutuu työskentelemään.”.Lämminverisiin keskittynyt hollolalaisvalmentaja suosii tätä nykyä enintään kahdenkymmenen kilometrin mittaisia lenkkejä. Näitä tunnin molemmin puolin kestäviä treenejä tehdään kahdesti viikossa..”Siinä rinnalla on kevyitä, palauttelevia hölkkälenkkejä. Vanhemmilla hevosilla niitä on viikossa yksi, nuoremmilla useampia.”.Packalénin tallin ajomaastoissa on paljon korkeuseroja, joten jonkinlaista kiipeämisharjoitusta tulee harjoituskaudesta riippumatta – myös peruskuntotreenissä. Kolmivuotiskauden jälkeen lisävastukseksi laitetaan jarrukärryt..”Muuten meidän systeemissämme ei ole jarrukärryille käyttöä. Nytkin ne tulevat vain lisäpainoksi, eikä jarrua paineta. Olen kokeillut senkin, mutta parempia tuloksia tulee, kun pitää jalan poissa polkimelta”, hän muotoilee. .Aikoinaan tehoja haettiin myös lisäkilometreistä, jolloin treenin pituus saattoi venähtää kolmeenkymmeneen kilometriin..”Myönnän, että aiemmin on joskus tullut treenattua liian kovaa. Tuntuu että aika moni muukin valmentaja on tullut lenkkien pituudessa ja määrässä alaspäin viimeisen kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden aikana. On tajuttu, että hevosen pitää myös palautua.”.Suunnitellun kilpailutauon pituus on Packalénin valmennettavilla kolmisen kuukautta, josta peruskuntovalmennuksen osuus on yleensä kuusi viikkoa. Siihen ei hypätä suoraan starttirytmistä..”Kilpailukauden jälkeen ajetaan kuntoa alas muutaman viikon ajan, niin että mennään vähän kevyttä hölkkää kolmesti viikossa. Sitten hevoset saavat vain olla ja tarhailla pari viikkoa, mikä on tosi tärkeää etenkin nuorille hevosille”, hän kuvailee..”Mielestäni eläinlääkärin tarkastukset ja hierojan säännölliset käynnit kuuluvat ravihevosen normaaliin elämään ympäri vuoden, joten toki ne kuuluvat ohjelmaan myös kilpailukauden jälkeen ja treenitauon aikana.”.Kevyemmällä jaksolla väkirehuja vähennetään. Peruskuntokaudella ruokaa annetaan reilusti, mutta se on starttareiden evästä valkuaispitoisempaa. Kilparehujen pariin päästään palaamaan yleensä aikataulussa..”Kyllä ne usein puolentoista kuukauden kohdalla alkavat tuntumaan siltä, että pitäisi siirtyä intervalleihin. Tunnetta on vaikea selittää, mutta silloin hevonen jaksaa mennä suunnitellun treenin toivomallani tavalla, eri tavalla ryhdikkäästi ja tasapainoisesti”, Packalén miettii..”Ennemmin peruskuntojakson pituudesta voi joutua tinkimään. Jos vaikka syyspuolella on tullut jotain treenien aloitusta lykännyttä takapakkia, ja keväällä on jo jokin tietty lähtö tähtäimessä.”.Valmennusreittejä on polanteiden aikaan tarjolla pidemmin ja monipuolisemmin, mutta peruskuntokausi pidetään talvisin ensisijaisesti muista syistä. Ikäluokkalähtöihin tai muihin ykköstason koitoksiin tähtäävien hevosten treenitauot määrittelee kilpailukalenteri..Jos vanhemmat hevoset suorittavat starteissa tosi hyvin, ei niitä väkisin tauolle laiteta juuri talvella."Christa Packalén sanoo.”Jos ei ole suurempia suunnitelmia, niin ajatellaan, koska kullakin hevosella olisi järkevintä ajaa kilpaa. Esimerkiksi jos hevonen hyötyy kovasti kengättömyydestä, treenikausi kannattaa tietysti tähdätä talveen.”.Nuorilla hevosilla peruskuntojakso katsotaan kalenterista vielä viisivuotiskauden jälkeen, mutta myöhemmin mietitään myös kokonaisuutta..”Ei mikään hevonen pysty kilpailemaan täydessä iskussa vuoden ympäri. Mutta jos vanhemmat hevoset suorittavat starteissa tosi hyvin, ei niitä väkisin tauolle laiteta juuri talvella”, valmentaja toteaa..”Se on ikävä tosiasia, että ne usein järjestävät ihan itse niitä taukoja pikku kolhujen tai loukkaantumisten myötä.”.Ei vetotreenejäRavikuningas Parvelan Retun valmentajana tunnettu Petri Laine kuuluu talvisajan treenaajiin..”Se tulee lähinnä siitä, kun kesällä on enimmät kilpailut. En minä juuri tuolla hangessa kahluuta, vaikka moni varmaan hyödyntää sitäkin. Toki talvisin saa treenipaikoista enemmän irti, olen pellolle aurannut lenkin ja vähän yleisellä tielläkin ajelen”, hän pohtii..”Jarrukärryjä käytän kesät talvet, mutta en peruskuntokaudellakaan sitä jarruominaisuutta. En tykkää vedättää mitään muutakaan. Olen todennut, että kohtuulliseen kuntoon ovat tulleet ilmankin.”.Suomenhevostreenari ei kuitenkaan tyrmää tällaisia toimenpiteitä, ja onpa hän kultaisella 80-luvulla ajanut reellä kesälläkin..”Aikoinaan ensimmäisen hevosen kanssa se oli aika aloittelevaa harrastustoimintaa, eikä ollut oikein mitään teitä, missä olisi pystynyt ajamaan juoksua. Olosuhteiden pakosta piti sitten jotain keksiä”, hän naurahtaa..”Toki se hevonenkin oli isompikokoinen.”.Laineen nykysysteemissä peruskuntokaudella lenkkeillään joka toinen päivä. Alku- ja loppukäyntien lisäksi ei kävelytellä. Aikuiset hevoset hölkkäävät 20–25 kilometriä, nuoremmille riittää 10–15..Jos vuoden alusta asti on päästy ajamaan, maaliskuun aikana aletaan hiljalleen katselemaan kohti kilpailukautta lenkkejä lyhentäen ja tempoa nostaen..”Kyllä hevosista sitten näkee, kun ne alkavat virkistymään. Painetta tulee, kun ne haluavat itsekin jo mennä lujempaa”, Laine kuvailee..”Tietysti kun tässä on monena talvena tehnyt samalla systeemillä, niin on todennut sen toimivaksi ja saanut vertailupohjaa.”.Kun starttiintulo aikanaan lähestyy, Laine ajaa kaksi tai kolme ratahiittiä ennen ilmoittautumista. Viimeistään silloin selviää tarkalleen, että missä mennään, sillä mukana on aina kello..Kotioloissa kuninkaallinen valmentaja ei ole aktiivinen mittalaitteiden käyttäjä..”Joskus on TimerGPS ollut mukana, mutta kyllä vauhdin melkein jo tietää muutenkin. Sykevyötäkin olen satunnaisesti katsellut, mutta aika hyvän kuvan saa kun ajaa lenkin, kävelyttää ja tulee talliin. Jos vielä puhaltaa, viimeistään siinä kohtaa sitten katsoo sykkeet.”.”Muutenkaan en mielelläni aja hevosta koskaan kunnolla väsyksiin, mieluummin koitan vähän säästellä.”.Talvella lenkkeillään ja käytetään kroppaaMyös lämminveriguru Markku Nieminen pitää peruskuntopaussin hevosilleen juuri talvisin, jolloin ikäluokkalähtöjen ja muiden suurkilpailuiden aikataulut sen parhaiten sallivat..”Kilpailukaudella treenaaminen on enemmän ylläpitoa ja herkistelyä, eikä hevosia ajeta niin useasti. Näin talvisin koitetaan lenkkeillä kunnolla ja antaa niiden käyttää kroppaansa enemmän”, maestro kertoo..”Vanhemmilla hevosilla ei tammikuussa eikä ehkä helmikuussakaan ajeta vetoja eikä hiittejä, mutta valjaissa pidetään neljästä viiteen kertaa viikossa. Noin kymmenen kilometrin mittaisilla lenkeillä tehdään kunnolla töitä, ja mäkiä mennään reippaasti ylös alas.”.Peruskunnon kasvattamisessa voi hyödyntää myös lumihankea tai jarrukärryä. Paljon riippuu hevosyksilön lisäksi talven keleistä..”Nythän on ollut syksystä asti ihan superhieno talvi. On voinut treenata juuri silloin ja sillä tavalla, kun on halunnut ja suunnitellut”, Nieminen kiittelee..”Näyttäisi, että loistavat polanteet vielä pysyvät koko talven, kun on ollut kunnon pakkasia. Esimerkiksi viime talvena, kun oli aivan jäätä joka paikka, ei siinä voinut treenata, vaan pelkästään ajella.”.Silloin koitettiin pitää kunnossa omat suorat ja mäki, jotta jarrukärryn kanssa jonkinlaista rasitusta saatiin aikaiseksi. Polanteita oli silti ikävä..”Jalat joutuvat helposti liian koville, kun niitä pitäisi talven aikana mieluummin säästää. Myös lihaksiston tulisi päästä kehittymään optimaalisesti, jotta kroppa kestäisi kilpailujen kovan rasituksen.”.Niemisen mukaan hevosen hyvä, vakaa suoritustaso läpi kauden on suoraan verrannollinen edellisen treenitalven onnistumiseen..”Hevosen pitäisi alkukesästä lähtien pystyä tekemään tasaisia esityksiä, eikä niin, että tulee yksi haamujuoksu ja sitten viisi tai kuusi huonoa. Toisaalta vuoden viimeisiä lähtöjä kun ajetaan, niin monella alkaa olla takki jo aika tyhjä, varsinkin jos peruskuntokausi ei ole ollut optimaalinen.”.Talvitreenit aloitetaan vain terveellä ja hyväravisella hevosella, jota huolletaan tarvittaessa esimerkiksi eläinlääkärin kanssa starttirupeaman jäljiltä. Kokonaisvaltaista terveyttä vaalitaan sen jälkeenkin..”Hevosia pidetään läpi talven ulkona niin paljon kuin suinkin. Minkäänlaisia ongelmia tulee paljon vähemmän, kun hevoset saavat toteuttaa itseään. Myös ruokaa annetaan reilusti, ja peruskuntokaudella varsinkin lämminveriset saavat pyöristyä. Luita ei voi treenata”, valmentaja muistuttaa..”Hevosenlukutaidon avulla pystyy päättelemään, että milloin on hyvä aika siirtyä kilpailukautta valmisteleviin harjoituksiin. Ja tarvittaessa pitää osata puhaltaa peli poikki kesken kaiken ja jättää startteja väliin kesälläkin, jos hevonen tarvitsee hengähdystauon. Sellainen väkisin kilpailuttaminen ei ole mistään kotoisin.”.Asiantuntijoiden valmennustilastoChrista Packalén, ammattivalmentaja, Hollola215 starttia (2023): 60-29-27, 282 190 euroa, voittoprosentti 28Petri Laine, harrastajavalmentaja, Orivesi35 starttia (2023): 13-9-6, 189 493 euroa, voittoprosentti 37Markku Nieminen, ammattivalmentaja, Urjala445 starttia (2023): 95-54-38, 606 068 euroa, voittoprosentti 21.MATALAT SYKKEET, KORKEAT HYÖDYTPeruskuntokausi aloittaa jokaisen varsan urheilu-uran. Sillä on paikkansa vanhemmankin hevosen harjoituskalenterissa kilpailukausien välillä.Peruskuntokauden tarkoitus on luoda pohja maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymiselle sekä tuki- ja liikuntaelimistön kestävyydelle.Samantyyppisten eli samoja ominaisuuksia kehittävien harjoitteiden väliksi suositellaan kahdesta kolmeen vuorokautta.Vanhemmalla hevosella peruskuntokausi edistää tukielimistön terveyttä osittain eri logiikalla kuin varsoilla: iskutuksen sijaan jalat saavat taukoa kilpailujen maksimaalisesta rasituksesta.Monipuolisesti vahvistunut lihaksisto tukee luita ja niveliä parhaalla mahdollisella tavalla.Vaikka koordinaation kehittymisen, luiden vahvistumisen ja mikroverisuoniston tihentymisen herkkyyskaudet ovat kolmevuotiaalla hevosella jo ohi, aerobiseen kestävyyteen voi vaikuttaa myöhemminkin. Hyvä kestävyys auttaa hevosen kehoa paitsi vastustamaan väsymystä, myös palautumaan nopeammin.. Peruskuntokauden aerobiset voima- ja kestävyysharjoitukset parantavat muun muassa sydämen pumppaustehoa ja lihasten aineenvaihduntaa, kuten hapenkäyttökykyä. Seurauksena hevonen suoriutuu samasta harjoituksesta aiempaa matalammalla sykkeellä, eikä lihassolujen aineenvaihdunta ajaudu anaerobisen kynnyksen yli yhtä varhain.Sydänlihas kehittyy tehokkaimmin, kun harjoitellaan yhtäjaksoisesti vähintään puolen tunnin ajan sykkeellä, joka on 60–70 prosenttia maksimista. Tällaisella kestävyysalueella syke on tyypillisesti 135–155 lyöntiä minuutissa – urheiluhevosen maksimisykkeeksi arvioidaan keskimäärin 220–225.Ihmisestä poiketen hevosen leposyke ei laske harjoittelun myötä, vaan se on synnynnäinen yksilöllinen ominaisuus siinä missä maksimisykekin. Treenaaminen vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka nopeasti maksimi- tai leposyke saavutetaan rasituksen aikana ja sen jälkeen.Vaikka tasamittaiset ja tasavauhtiset hölkkälenkit ovat monen suosiossa peruskuntokaudella, myös vaihtelevuus ja intervalliajattelu sopivat mainiosti matalampitempoisiin treeneihin. Luonnollisesti kokonaisuus on silloin suunniteltava niin, että rasitus ja syke säilyvät aerobisella peruskuntoalueella. Lähteenä on käytetty Hevostietokeskuksen ja FT Susanna Kinnusen materiaaleja (www.hevostietokeskus.fi)

Suurkilpailusaavutukset pedataan polanteilla: "Parempia tuloksia tulee, kun pitää jalan poissa polkimelta"

Aiheeseen liittyvää