Sukulinjat: Rakkaus hevosiin yhdistää Iina Rastasta ja Emmi Innasta

Iina Rastas:

Jos hän on jotain halunnut, sitä kohti on vahvasti menty.

”Emmi on ollut aina kiltti lapsi, mutta pienempänä hän oli melko ujo ja hiljainen etenkin vieraampien ihmisten seurassa. On tosi hienoa nähdä, miten hevoset ja raviurheilu ovat kasvattaneet ja tuoneet hänelle itseluottamusta.

Muistot Emmin lapsuudesta liittyvät aika pitkälti hevosiin. Kun tytöt olivat ihan pieniä, asuimme välissä Lahdessa, eikä hevosia tavallaan ollut, mutta tietysti kaikki lomat menivät aika pitkälti Samulin (Innanen, Emmin isä) vanhempien luona Savonlinnassa. Sen Emmin palon hevosiin huomasi jo ihan pienenä. Hän vaati aina aamuisin päästä ukin kanssa talliin. Hän on ollut hyvin määrätietoinen ja päättäväinen lapsi, että jos hän on jotain halunnut, sitä kohti on vahvasti menty. Muistan, miten vuotta ennen kuin Emmi pääsi ponikorttikurssille, kävimme raviradalta kysymässä ravien sääntöopasta. Sitä hän luki tosi huolella iltaisin sängyssään. Sellainen intohimo on paistanut ihan nuoresta saakka.

Onhan se hienoa, että lapset ovat kiinnostuneita hevosista. Se oli yksi syy, miksi hankimme oman paikan, mikä mahdollisti hevosten ja ponien pitämisen. Olemme pyrkineet painottamaan ennen kaikkea koulunkäynnin tärkeyttä, että pitäisi olla kunnon ammatti, ja olisi parempi, että hevoset olivat enemmänkin harrastuksena. Se on ollut selvä ehto, että poneja voi olla tässä pihassa enemmän niin kauan kuin koulunkäynti sujuu kunnialla ja lähtökohtaisesti arvosanat ovat kiitettäviä.

Emmillä on omia näkemyksiä ja ajatuksia. Välillä häntä varmasti ärsyttää, kun äiti yrittää neuvoa. Silloin äiti vain pätee. Ehkä isällään on enemmän auktoriteettia. Tietysti Samuli on tänä päivänä minua aktiivisemmin hevosten kanssa tekemisissä vastaten valmentamisesta ja muusta.

Emmin paras ominaisuus hevosten kanssa on tavoitteellisuus ja päämäärätietoisuus. Hän tekee hommia itseään säästelemättä. Emmi on tosi ahkera, eikä treenipäiviä jää väliin, vaikka olisi huono keli. Hän on tosi innokas oppimaan ja seuraa sekä kuuntelee paljon. Hän on todella kiinnostunut lajista.

Emmi on sellainen, että hän pärjää missä tahansa tilanteessa. Hänellä on sellaista maalaisjärkeä, eikä hän hätiköi missään, vaikka on todella jalat maassa -tyyppi. Hyvä esimerkki on, että viime viikolla hän palasi Ruotsista, missä hän oli suorittamassa TET-jaksoa. Hän lensi yksin ensimmäistä kertaa ulkomaille ja oli itsekseen uudessa paikassa, eikä tarvinnut pelätä hänen pärjäämistään. Jos hän jotain haluaa, hän pystyy sen itse toteuttamaan ja järkeilemään.

Siinä missä minä olen perfektionisti ja suunnittelen kaiken etukäteen, Emmi on ennemmin päinvastainen. Hän on myös minua huomattavasti kilpailuhenkisempi. Mutta rauhallisuus meitä yhdistää, että ensin kuulostelee ja sitten vasta muodostaa mielipiteensä rauhassa.

Tallilla vietämme paljon aikaa yhdessä. Jossain kohtaa piti kouluun täyttää terveydenhoitajan tarkastusta varten kysely, että tiedätkö kenen seurassa lapsesi viettää aikaa ja kotiintuloajoista. Vastasin, että tiedän hyvin, eikä kotiintuloaikoja ole, kun hän on aina kotona. Nauroin, että näinköhän ne siellä huolestuvat jo. Mutta asumme sen verran maalla, ettei täältä helposti mihinkään rientoihin pääse. Omalla porukalla touhuamme paljon hevosten parissa, mutta tietysti tytöillä on myös kavereita, jotka ovat usein täällä meillä.

Kunnioitan sitä, miten Emmi on valmis tekemään töitä saavuttaakseen päämääränsä. Hän ei ollenkaan jännitä, vaan on sellainen kylmänviileä ja cool joka asiassa ja ottaa aina vastaan sen mitä tulee, eikä murehdi turhia. Itse olen enemmän jännittäjätyyppiä.”

Emmi Innanen:

”Lapsuuteni oli tosi kiva, kaikin puolin hyvä. Tietysti lapsuudessani vietin paljon aikaa hevosten kanssa.

Äitini on aika rento ja hyvä kasvattaja. Olemme tulleet aina hyvin toimeen. Meillä on myös kaverillinen suhde. Pystymme puhumaan monista asioista.

Mitään yksittäistä muistoa lapsuudestani ei tule mieleen, mutta tosi paljon olemme äidin kanssa touhunneet hevosten kanssa. Paljon olemme käyneet raveissa, hoitaneet hevosia ja treenanneet yhdessä. Hevosten parissa vietämme edelleen paljon aikaa yhdessä. Äiti on ollut aina kiinnostunut hevosista, ja meillä on aina ollut niitä, siksi minäkin niistä kiinnostuin. Hän on kannustanut minua harrastuksessa. Varmaan hän on iloinen, että minäkin olen kiinnostunut niistä.

Yksi erityisen hieno yhteinen ravimuisto on, kun meillä oli viime vuonna Derby-päivänä sekä hevonen että poni startissa ja molemmat voittivat. Tosi hieno fiilis oli. Hieno päivä, hienot ravit, ja sitten molemmat vielä voittivat, niin olihan se tosi hienoa

Olen oppinut äidiltäni tosi paljon hevosiin liittyen. Voisi sanoa, että oikeastaan lähes kaikki oppi hevosiin liittyen on tullut äidiltäni. Mitään yksittäistä oppia en osaa nimetä, niitä on niin paljon.

Äiti on kiva ja kiltti, tosi rento tyyppi. Kaikkien on helppo tulla toimeen hänen kanssaan. Äidin kanssa meitä yhdistää rauhallisuus.

Haluaisin oppia häneltä vielä lisää hevosiin liittyen. Sitä, miten hän lukee ja tuntee hevosia. Olisi hienoa pystyä samaan. Olemme paljon puhuneet hänen kanssaan siitä, minkälaista oli aikanaan reissata huippuhevosten kanssa ympäri maailmaa. Haluaisin ehdottomasti itsekin samaa. Olisi tosi kiva käydä katsomassa eri paikkoja.

Äiti on ollut aina ylpeä minusta. Ainakin ennen hän jännitti, kun ajoin kilpaa, mutta en tiedä, jännittääkö hän enää. Ohjeita hän ei anna, mutta hän kehuu kyllä kisojen jälkeen. Enemmän käyn ajosuorituksia läpi isäni kanssa, mutta välillä myös äidinkin kanssa.

Aina välillä me riitelemme, milloin mistäkin, enemmän arkisista asioista.”