Vielä on virtaa: Suurkilpailujen sankarista hyvän mielen harrastehevoseksi

Ystävällinen, luotettava, avoin ja utelias elämässä vastaan tulevia asioita kohtaan. Kukapa ei haluaisi sellaista kanssakulkijakseen. Pariskunta Raija Salmista ja Arto Hytöstä ja heidän tytärtään Petra Hytöstä on tällainen onni kohdannut hevosen muodossa.Maxwell Mayday on ehtinyt 19 vuoden kypsään ikään ja siihen sopii nuo määreet. Se tuppautuu laitumellaan hyvinkin liki siellä vierailevaa satunnaista kulkijaa ja on altis rapsutuksille. Erityisen nannaa tekevä kohta löytyy sen säältä. Oman huomionsa ruunalta saa vieraan käsissä oleva kamera ja siinä kiinni oleva yksijalka. Pitkällinen lähempikään tutkiminen näkö-, tunto- ja hajuaisteja apuna käyttäen ei tunnu selvittävän Maxwell Maydaylle, miksi joku viitsii sellaisia mukanaan raijata. Kun selkeän kysyvä katse tavaroiden haltijaankaan ei tuota tyydyttävää tulosta, se siirtää mielenkiintonsa toisaalle: kas, kissa.”Sellainen se on”, Petra Hytönen naurahtaa. ”Lenkilläkin katselee, että tuolla on tuollainen mökki ja tuossa tuommoinen puu. Katselee ja miettii. Laitumella on mäennyppylä, joka on sen zen-paikka. Siellä se seisoo ja katselee avautuvaa maisemaa välillä pitkänkin aikaa.”Maxwell Mayday on ollut yhteensä seitsemän eri valmentajan tallissa Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa. Timo Sikanen opetti sen Killerjärvellä, Jukka-Pekka Kauhanen valmensi opetuslähtöön saakka. Kari Lähdekorpi, Stefan Persson, Kati Lindsberg, Jarmo Niskanen ja Petra Hytönen valmensivat sitä kukin vuorollaan.”Se on ollut aina hyvissä paikoissa, sen näkee siitä. Sillä on ollut hyviä ihmisiä ympärillään. Siitä huokuu, kuinka se luottaa ihmisiin.”Ruuna luottaa ja siihen luotetaan.”Joka tallilla pitäisi olla yksi Antsa. Luotettava hevonen, jonka kanssa on kiva tehdä mitä vain.”Ollaan Lahden Mäkelässä, joka ennen kuului Nastolaan. Silti Maxwell Maydayn esille tullut lempinimi Antsa ei ole perua Nastolan suurelta pojalta Antero Mertarannalta. ”Kaikilla muilla talleilla se oli Maxi, mutta kun meillä oli Maxwelleja jo muutenkin, niin joku erottuva oli parempi. Antsa tuli sitten vain jostain. Se on jotenkin sellainen suomalainen rehti-Antsa.”.Kun pakitetaan vuosia taaksepäin tusinan verran, vuoteen 2012, oli Maxwell Mayday juuri tähän aikaan kesästä huippuvedossa. Veljesten Kari ja Leo Pesosen Golden Dollar’s Stablen ja Kari Lähdekorven yhdessä omistamana se ansaitsi puolessatoista kuukaudessa 80 000 euroa. Menestyksen aloitti Kymi Grand Prix. Ruunan kasvattaja ja nykyinen omistaja Arto Hytönen oli tuolloin Kouvolan raviradan toiminnanjohtaja.”Säännöissä on ollut alusta asti, että lähdössä pitää olla mukana yksi Suomessa syntynyt”, hän pohjustaa. ”Joskus niitä on ollut vaikea siihen saada. Maydaysta ajattelin, että olenko jäävi, olisiko se noloa kutsua, mutta mukana se sitten oli.”Eikä pelkästään mukana olemisen riemusta. Lähdön voitti tuolloinen Euroopan ykköshevonen Commander Crowe. Maxwell Mayday taisteli Womanizer S:n kanssa tiukasti himmeämpien mitalien kohtalosta, mutta jäi niukasti pronssille seuraavan vuoden voittajaa vastaan. Mitalisija Kymi Grand Prix’ssa ei ole ollut jokavuotista herkkua Suomessa syntyneille ravureille. Maxwell Maydayn jälkeen siihen ovat yltäneet Up-Date Hoss ja Midnight Hour kolmosillaan ja Next Direction kakkosena..Seuraavaksi Maxwell Mayday oli neljäs Suur-Hollola-ajossa. Jokimaalta se vaihtoi lennossa valmentajaa Stefan Perssonista Kati Lindsbergiin. Uudesta tallista ruuna aloitti uransa kohokohdalla. St Michel järjestettiin silloin Mikkelin Kuninkuusravien yhteydessä. Maxwell Mayday matkasi kolmannessa sisäparissa ja hyökkäsi maalisuoran pituisella kirillä selvään voittoon.”Sen voiton tunnelma ei unohdu koskaan”, Arto Hytönen vakuuttaa. Ruuna oli Kati Lindsbergillä hieman reilun vuoden. Se voitti yhdeksän kertaa, tienasi noin puolet uransa voittosummasta ja meni muun muassa täyden voltin SE-ajan 12,9ke.”Ainahan se hyvin meni, mutta kyllä Katilla siihen löytyi vielä yksi vaihde lisää.”.Menestys nosti Maxwell Maydayn tuolloin Hevosurheilun heinäkuun Kuukauden hevoseksi. ”Tämä on mukava peruspolle, sen kanssa on mukava tehdä töitä”, Kati Lindsberg sanaili silloin. ”Se tekee työnsä ja on muuten huomaamaton, hiljaa ja rauhassa.”Tuosta on helppo päätellä, että ruuna oli huippukunnossa ollessaan perusluonteeltaan aivan sama Maxwell Mayday kuin nyt 12 vuotta myöhemmin. .Syksyllä 2013 Maxwell Mayday siirtyi Ranskaan Jarmo Niskasen valmennukseen. Sieltä seuraavana keväänä Suomeen palatessaan ruunalla oli tuliaisina kaksi kolmosta kymmenestä startista ja vamma pinnallisessa koukistajajänteessä. Niinpä Arto Hytönen sai yksi kaunis päivä puhelun.”Omistajat pitivät meidät erityisen hienosti mukana hevosen kilpailu-urassa, meillä oli lämmin ja erityinen suhde”, hän kuvailee. ”Sitten tuli kysymys, että halutaanko ruuna takaisin.”Hän kysyi asiaan mielipidettä puolisolta ja tyttäreltä.”Me oltiin Petran kanssa heti, että juu. Ehdottomasti”, Raija Salminen nauraa.Ruuna oli heillä kaksi vuotta aivan joutoherrana.”Sillä ei tehty yhtään mitään”, Petra Hytönen kertoo. ”Sitten sitä alkoi katsoa tarhassa, että se on aika pörhäkän näköinen. Kävin silloin ratsastuskilpailuissa ja Antsa oli aina hyvin skarppina portilla, kun laitoin toista hevosta kyytiin, että jos vaikka pääsisi mukaan.”Niinpä Maxwell Maydayta alettiin taas ajella ja lopulta se johti siihen, että ruuna teki yli kolmen vuoden kilpailutauon jälkeen monien yllätykseksi vielä comebackin kaviourille.Eihän se toki 12-vuotiaana enää ollut aivan parhaiten vuosiensa tasolla, mutta varsin mainiossa iskussa kuitenkin. Se kilpaili 18 kertaa, otti kaksi voittoa ja kuusi muuta totosijaa. Volttiennätyskin korjaantui numeroihin 12,8ly. Uransa Maxwell Mayday päätti arvolleen sopivasti. Ruuna kilpaili viimeisenä mahdollisena päivänä ennen kuin sen kilpailuikä tuli täyteen ja voitti ylivoimatyyliin Lappeenrannassa 31.12.2017.Aivan laakereillaan lepäämistä eläkepäivät eivät ole tarkoittaneet. Maxwell Maydayn ensisijainen työ on ollut olla varsoille oppisetänä.”Se pärjää niiden kanssa hyvin, ei ole häijy, mutta pitää sopivan kurin”, Raija Salminen kuvailee.Vastuualueeseen kuuluu myös olla tukiruunana, kun varsoja kuljetetaan. ”Se tykkää kulkea, menee mielellään kyytiin ja rauhoittaa siellä olemuksellaan varsoja.”Kolme vuotta sitten Petra Hytönen ajoi Maxwell Maydayn kanssa ajolupakortin. ”Hevosella ja minulla oli hauskaa. Se oli korvat pystyssä, onpa kivaa, onpa kivaa.”Sen verran ruunassa on vielä vanhaa kilpahevosen henkeä tallella, että liian pitkään sitä ei voi pitää aivan toimetta.”Kyllä sitä pitää vähän liikuttaa, ettei se kerää liikaa virtaa”, Petra Hytönen hymähtää.Liikuttaminen ei enää tarkoita valmennusta, vaan kevyttä ikämiehelle sopivaa liikuntaa. Siihen kuuluu ratsastuskentällä irtojuoksutusta, rauhalliset ratsastus- ja kärrylenkit ja joskus perähevosenakin oloa.Juhannusviikolla Petra Hytönen valmistuu eläinlääkäriksi. ”Antsalla on sitten kotona omat eläinlääkäripalvelutkin”, Arto Hytönen hymyilee.Maxwell Maydayn tulevaisuus näyttää valoisalta ja miksei näyttäisi. ”Onhan se sellainen hyvän mielen harrastehevonen”, Petra Hytönen summaa.

Vielä on virtaa: Suurkilpailujen sankarista hyvän mielen harrastehevoseksi

Aiheeseen liittyvää