"Kuppi kahvia ja ystävällinen juttutuokio ei ole keneltäkään pois", sanoo Jan Liesendahl

Joku on ehkä miettinyt, kuka on tämä nuori saksalainen mies, joka on esitellyt ja ratsastanut oreja Ratsuoripäivillä nyt muutamana muutamana vuonna. ”Onpa taitava!” on ollut monen kommentti.Kyseessä on Jan Liesendahl, 31, saksalainen ammattiratsastaja joka on asunut Suomessa jo kuutisen vuotta. Hän tulee haastatteluun saksalaisen täsmällisesti, tasan sillä kellonlyömällä joka oli sovittu.Miksi hän on Suomessa?”Tulin Suomeen koska halusin olla lähellä poikaani, en halunnut olla kaukoisä", Liesendahl kertoo. Liesendahl on ratsuttanut nuoria hevosia muun muassa Helasuolla, Pin Rock`s Stablella ja viimeksi Sammalistossa Markus Lindblomille. "Kun tulin, en tuntenut täällä ainuttakaan hevosihmistä. Ja kun kukaan ei tuntenut minua, meni muutama hetki saada jalka oven väliin. Päivätyöni on IT-alalla.”Vuoden vaihteessa hän perusti oman Equitrust-hevosalan yrityksensä. ”Markus oli minulle tosi tärkeä, kunnioitin häntä suuresti. Hän oli erityinen persoona. Hevoset on aina hoidettu Sammalistossa erittäin hyvin”, Liesendahl kertoo.Millä taustalla ratsastat?”Aloitin ratsastuksen ihan ratsastuskoulussa. Sitten teini-iässä olin mielestäni tosi taitava, ja menin töihin Günter Röhlenin myyntitallille Schwalmtaliin. Se sijaitsee Westfalenissa aika lähellä Hollannin rajaa, voisi sanoa koko Euroopan ratsastusurheilun ytimessä. Günter on todellinen vanhan koulun arvostettu hevoskauppia. Meillä oli siellä jatkuvasti 50-100 myyntihevosta, joita ratsastin. Sisäänratsastin nuoria Günterille lähes 10 vuotta. Valmistelin niitä huutokauppaan, esittelin ostajille ja korjausratsastin hevosia, joiden kanssa omistajalla oli ongelmia. Kaikenlaisia, kaikenikäisiä ja kaikenrotuisia hevosia, vähän päivästä riippuen 5-15 hevosta päivissä.”.Oli aikaa tutustua hevosen juuri se 5 minuuttia, minkä kesti kävellä tallista ratsastuskentälleLiesendahl kauppatallin meiningistä. Aika monen selässä olet siis istunut?”No kyllä, enpä ole noita laskenut mutta varmaan parituhatta hevosta olen ratsastanut vuosien mittaan.”Pelottiko koskaan?”Ei oikeastaan. Mutta kun Eurocommerce -pankki meni konkurssiin 2013 ja pankin omistaman siittolan kaikki orit myytiin ihan nippuina, meillekin tuli yhtä aikaa 14 nuorta oria… olihan siinä tekemistä niiden kanssa. Se oli ihan kamikaze-touhua välillä, enää en halua sellaista”, Liesendahl naurahtaa.Ovatko Saksan ja Suomen hevosmaailmat erilaisia?”No kyllä,” Liesendahl naurahtaa ja jatkaa: ”Ei hevoset täällä ole bisnes. Saksassa meillä saattoi käydä asiakkaita tutustumassa hevosiin ihan joka päivä. Ja hevoset vaihtuivat todella nopealla tempolla. Saatoin joutua esittelemään asiakkaalle hevosen, joka oli tullut meille edellisenä iltana. Oli aikaa tutustua hevosen juuri se 5 minuuttia, minkä kesti kävellä tallista ratsastuskentälle. Siinä piti oppia lukemaan hevosta aika nopeasti.”Hän kertoo, että Saksassa koko ala perustuu luottamukseen. "Pitkän linjan hevoskauppiaat ja hevosihmiset tuntevat kaikki toisensa ja heidän kesken vallitsee luottamus ja kunnioitus. Toista autetaan. Joku saattoi soittaa Günterille ja kertoa että hänellä on asiakas, joka etsii valkoista kymmenvuotiasta ruunaa, että onko sinulla? Jos meillä oli niin tämä toinen kauppias lähetti asiakkaan meille. Ja seuraavalla viikolla hänellä taas oli jotain mitä meille tullut asiakas etsi. Yhteisöllisyys on vahvaa ja ihmiset ovat ystävällisiä, tunnelma on rento."Hevoskauppaa tehtäessä kädenpuristus riittää yhä kaupan vahvistamiseksi. "Toki moni ostaja on nopea palauttamaan hevosen heti maanantaina, jos se ei toiminut kisoissa viikonloppuna. ""Joskus otettiin niitä takaisin tai vaihdettiin toiseen hevoseen. Välillä oli kyse hevosista, joita nimitetään ”loppuun palaneiksi”. Ehkä ratsastajan kunnianhimon tai jonkun muun syyn takia niitä oli prässätty liikaa, niiltä oli vaadittu liikaa. Laitettiin ne sitten laitumelle toipumaan moneksi kuukaudeksi. Usein niistä tuli uudelleenkoulutettuna sitten ihan toimivia hevosia vielä.”.Ei tarvita hienoja loungeja ja tiloja, mutta kuppi kahvia ja ystävällinen juttutuokio ei ole keneltäkään poisLiesendahl pohtii hevoskauppatilanteita. Entä sitten Suomessa?”Täällä hevosen osto on monelle ihmiselle elämän ainutkertainen tapahtuma, ja tietenkin täynnä tunnetta. Toivoisin kyllä, että täällä hevosenostaja kohdattaisiin jotenkin ystävällisemmin ja vieraanvaraisemmin. Ei tarvita hienoja loungeja ja tiloja, mutta kuppi kahvia ja ystävällinen juttutuokio ei ole keneltäkään pois." Mitä hevoskauppaan tulee, suomalaisista hevosista Liesendahlilla on hyvä käsitys. "Kannattaa tutustua niihin, parhaiden hevosten laatu täällä on aivan yhtä hyvä kuin Keski-Euroopassa. Ja jos laskee hinnan päälle matkat vaikka Saksaan ja hevosen kuljetuksen Suomeen, niin ei se hinnaltaan hieman edullisempi hevonen loppujen lopuksi tule yhtään halvemmaksi. ”Sinulla on tällä hetkellä muutaman asiakas, joiden nuoria hevosia koulutat?”Kyllä, pari nuorta kouluhevosta. Alussa ei ole väliä onko hevonen koulu- tai estesukuinen, perustyö on aina sama. Tykkään kun voin nyt tehdä asiat hitaammin, tutustua hevoseen kunnolla ja haluan että se pysyy tyytyväisenä. Työskentelen nuoren kanssa ensin pelkästään maasta käsin 3-4 viikkoa ennen kuin menen selkään. Sitten edetään perinteisen koulutusskaalan mukaisesti. Nuoren kanssahan on aina ajateltava eteenpäin. Tärkeintä on, että hevonen pysyy tyynenä, liikkuu tahdissa ja käyttäytyy hyvin.""Olen kehittänyt sellaisen sovelluksen, josta hevosen omistaja pystyy koko ajan seuraamaan hevosensa kehitystä. Siitä omistaja näkee joka päivä mitä hevosen kanssa on tehty, miltä se on tuntunut, kaikki kengitykset, hoidot, mitä nyt onkaan. Paitsi luottamukseen, uskon vahvasti läpinäkyvyyteen kaikessa toiminnassa.”Kiinnostaako sinua kilpaileminen?”Eipä juuri. Tykkään kehittää hevosia eteenpäin ja erityisesti nuoret hevoset ovat minulle tärkeitä. Jos näen kilpailuissa menestyvän hevosen, jota olen kouluttanut, siitä tulee hyvä mieli. Ja niissä parissa tuhannessa hevosessa, joita olen ratsastanut, on ollut ehkä neljä hevosta, joita olisin halunnut itselleni. Pidän vaihtelusta ja haasteista, yhden ja saman hevosen ratsastaminen vuodesta toiseen ei ole minun juttu.”Mitä mietit tulevaisuudestasi?”Toivon että minulla olisi hevosia tulevaisuudessakin koulutettavana, ehkä 4-5, ei enempää, laatu on tärkeämpää kuin määrä. Haluaisin myös tuoda suomalaisia hevosihmisiä enemmän yhteen, että tunnelma olisi rento ja tehtäisiin asioita enemmän yhdessä.”

"Kuppi kahvia ja ystävällinen juttutuokio ei ole keneltäkään pois", sanoo Jan Liesendahl

Aiheeseen liittyvää