Hevosjoogaa

Tässä plokauksessa harhaillaan Intian kautta Suomeen Pirkkalan Reippiin pollentuoksuiselle päiväleirille.

Kaikki tietävät joogan. Tuon intialaisen uskonmiehen filosofiasta nosteensa saaneen elämäntavan ja uskonnon. Lajiin kuuluu olennaisena osana fyysisiä harjoituksia, jotka tehdään päivittäin, fanaattisimmat joogit taipuvat asanaan monta kertaa päivässä. Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Muutin hevosten kanssa "saman katon alle" aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Taivun jo melko notkeasti päivittäisiin heinähanko- ja vesisankojoogaliikkeisiin.

Etelä-Suomen hevoshommissa valaistuminen on vaikeampaa kuin intialaisella hengenmiehellä. Niin pitkä, pimeä ja märkä on täkäläinen ilmasto syksystä jouluun. Jatkuvaan laiduntamiseen sopeutuneen ison eläimen ruoansulatuselimistö sitouttaa minut kuitenkin tähän monotoniseen, monta kertaa päivässä toistuvaan rutiiniin ilman vaihtoehtoja. Pääsin yllättävän pian siihen, etten edes mieti, onko tämä kivaa vai ei. Teen vain.

En paukuttele henkseleitä, olen pelkkä harrastelijatason hevosjoogi muutaman kavioeläimen omistajana, en lähelläkään vuosikymmeniä hevosten kanssa touhunneita pyhiä hevosmiehiä tai -naisia. Mutta sen verran olen jo ymmärtänyt, että voin opettaa hevosjoogan ensiaskeleiden ottajia.

Meillä Reipin tilalla on ollut lasten pollentuoksuisia leirejä kesäkuun alusta asti. Tietenkin on tärkeää, että lapsilla on mukavaa, he saavat hoitaa ja harjata poneja ja hevosia, ratsastaa ja mennä kärryilläkin. Sitä varten he ovat tulleet. Tällä viikolla kohokohtana oli saada ratsastaa isolla hevosella ilman satulaa. "Se on vauhdikasta ja jännittävää, on hienoa olla niin korkealla!", leiriläiset sanoivat.

Syksyllä alkavan pimeän ja sateisen syksyni kunniaksi olen kirjoittanut kesäleirien piilo-opetussuunnitelmaan ripauksen toistoa ja tylsyyttä, joka on paljon tärkeämpää hevoselle kuin rapsuttelu ja harjaaminen. Vastuunotoksikin sitä voisi kutsua.

Joka aamu viikon kestävän leirin aikana viedään laitumille vedet. Täytetään ämpärit maitokärryihin aivan samalla tavalla joka päivä ja kuljetaan prikulleen sama reitti lampaiden ja hevosten juottopaikoille.

Melkein toivon, että joku valittaisi tylsää vesiriittiä ja pääsisin saarnaamaan. Kaikki kuitenkin toteuttavat aamurutiinia innolla, nuorissa on hevosjoogiainesta.