Oikeutta eläimille -järjestön aloitteesta lähtenyt lakiuudistus on kieltänyt porojen käytön elämysmatkailussa, mukaanlukien poseeraukset turistien kanssa, safarit ja Joulupukin vuosittaiset maailmanympärimatkat.
Raavittuaan hetken harmaata päätään ja varmistettuaan asian AVI:lta Pukki on päätynyt päästämään Petterin eläkkeelle ja ottamaan käyttöönsä naapurin Retun vanhan ravihevosen, liinaharjaisen Joikhun. Joikhulla ei pohjoisen sijainnin takia ole takanaan montaakaan starttia, mutta se on äärimmäisen työteliäs ja hyväajoinen. Niin nöyrä, että Retu sanoo sen varmasti pyydettäessä lähtevän vaikka lentoon.
On aatonaattoilta ja aika valmistautua lähtöön. Joikhu tuodaan lastauslaiturille, ja pian siitä huolehtiva tallitonttu tulee ilmoittamaan, että toinen etukenkä puuttuu. Lisäksi huomataan, että toisen takakengän kärkihokit ovat kuluneet vaihtokelvottomaan kuntoon.
"Tällä on kyllä pakko olla ravissa jotain sanomista, jos noin toispuoleisesti hokkeja kuluttaa", Pukki tuumaa.
Ruunaa juoksutetaan liinassa ympyrällä. Liike näyttää hölkkävauhdeissa puhtaalta, mitä nyt kengätön etujalka luistaa välillä alta pois. Päätetään, että ruuna on voi lähteä retkelle. Suomenhevonen kun joskus vain on sellainen, retkuravinen, jossain vauhdissa. Vähän niin kuin auto, joka ravistaa rattia satasen vauhdissa, mutta yhdeksässäkympissä ei yhtään.
Joukko Pukin apureita passitetaan etsimään puuttuvaa kenkää Joikhun tarhasta. Edellisenä yönä on satanut parikymmentä senttiä lunta, joten urakka vaikuttaa mahdottomalta.
"Onko jossain noista metallinpaljastin?" Pukki kysyy viittoen takanaan jakelua odottavaan lahjavuoreen.
Paikalle haetaan lahjaosaston päällikkötonttu, joka paikallistaa nopeasti hyllykoodin perusteella Pohjois-Ruotsiin menossa olevan metallinpaljastimen. Paketistaan purettu laite taas paikallistaa nopeasti puuttuvan kengän Joikhun lumisesta tarhasta. Paikallinen seppä lienee kuitenkin jo aloittanut joulunvieton, koska ei vastaa puhelimeen.
Kahden tontun kääriessä metallinpaljastinta takaisin Nils-Göranin pakettiin etsitään lahjojen seasta Terhille Kokkolaan osoitettu laatikko, jossa on kengitysvälineet essuineen.
"Jos näitä ei ehditä paketoida takaisin, niin käyn heittämässä nämä Tepalle välipäivinä", Pukki sanoo ja sommittelee kengitysessua päälleen.
Nyt alkaa olla jo kiire.
Vanha selkä ei tahdo taipua kengitysasentoon. Pukki onnistuu lyömään yhtä monta kertaa ohi kuin kohteeseen, ja kaksi kertaa suoraan peukaloonsa, mutta lopulta kenkä on kiinni ja lopputulos näyttää kelvolliselta. Selän suoristamiseen kuluu reilu vartti.
Länkien laitossa meinaa tulla tenkkapoo, koska ruuna on saanut etupäähänsä vähän lisää lihasta, eikä Pukki ole varma, ovatko länget enää lainkaan sopivat. Näin pitkälle matkalle ei voi millään lähteä, jos kaikki varusteet eivät ole viimeisen päälle istuvat.
"Ei tätäkään voinut kukaan katsoa vaikka viikko sitten", Pukki tokaisee ja katsoo merkitsevästi tallitontuun, jonka vastuulla Joikhun treenaaminen on, mutta joka laiskuuttaan käyttää jatkuvasti vain pikalukkovaljaita.
Paikalle juoksutetaan jo eläkkeelle siirtynyt Talliosaston emeritustonttu, joka ei itseasiassa enää juokse, vaan töpöttää. Mitään sanomatta hän sovittaa länget paikoilleen, tarkistaa samalla muutkin varusteet ja nyökkää hyväksyvästi.
"Kun ei nyt menisi ihan jumiin tästä, kun on vaan koppakärryillä treenattu", Pukki puuskahtaa.
Emeritustonttu ei sano mitään, on oppinut kahdensadan virkavuotensa aikana, ettei Pukille kannata puhua mitään viikkoon ennen joulua, kun se on aina niin äreä.
Kuormaa aletaan lastata rekeen. Ennen lahjoja kyytiin kannetaan Joikhulle tarvittavat eväät. Heinää on oltava riittävästi, pieni annos kolmen tunnin välein, ettei tule mahahaavaa ja yöksi kunnon satsi. Kaurat ja kivennäiset, proteiinirehua muutama litra. Lämmintä vettä on varattava mukaan, kun ei tiedä miten reitin varrella on vesipisteitä, ämpärit ja elektrolyytit, mashia kahta laatua, jos ruuna ei meinaa juoda tarpeeksi.
Selkäloimi on oltava, lämpötila maapallon alailmakehässä on aina joulun aikaan arvoitus riippumatta siitä, millä suunnalla lennellään. Mukaan pakataan myös muutama kuivatusloimi, sillä Joikhulla on Napapiirin oloihin tehty talvikarva ja sen kuivuminen kestää ikuisuuden. Toppaloimi pidempiä pysähdyksiä varten on oltava, ja sadeloimi kaiken varalta. Ensiapupakkaukseen on tallitonttu pakannut kipulääkkeen sekä haavanpuhdistustarvikkeet. Kantapolkeman mahdollisuus on onneksi puolittunut toisen takakengän hokkien pyöristyttyä naurettaviksi nysiksi.
Varariimu täytyy ottaa, samoin harjoja ja kaviokoukku. Pukki nappaa varmuuden vuoksi mukaan Terhin kengitysvälineetkin, josko tuota ei haittaisi, että ovat vähän käytetyt, kun ovat kuitenkin laadukkaat.
Varusteiden jälkeen rekeen jää hädintuskin pukin mentävä kolo. Yhtään lahjaa ei ole vielä kyydissä. Pukki alkaa noitumaan hiljaisella äänellä ja katselee tonttuja neuvottomana.
"Nyt pitäisi alkaa lähtemään", kuuluu Muorin ääni jostain.
"No kai tuo pitäisi, mutta katso miten paljon tämä yksi elukka tarvitsee tavaroita tähän reissuun", Pukki parahtaa.
Tontut katselevat ympärilleen silmät suurina, uskaltamatta liikahtaa tai sanoa mitään. Ilmassa leijuu enää kysymys: Onko joulu vain pilalla vai kokonaan peruttu?
"Pukkiseni, nyt pitäisi alkaa lähtemään", Muori toistaa edelleen lempeällä äänellä, aivan kuin ei huomaisi lastauslaiturin ilmapiirissä mitään outoa.
"No niin kai tuo perrrkele...", Pukki aloittaa, mutta havahtuu hereille lujasti resonoivaan r-kirjaimeen suussaan.
Hän on omassa sängyssään. Tyyny on tuskanhiestä märkä ja valkoiset haivenet liimautuneet otsaan kiinni.
"Petteri ja kumppanit odottaa ja reki on lastattu. Laitoin sinulle vähän lipeäkalaa mukaan ja lanttulaatikkoa. Joululimppua on muutama pala ja glögissä tavalliset tujaukset."
Pukki katselee ympärilleen hämärässä kamarissa. Jostain kuuluu kulkusten helinää.
"Onko sinulla kaikki hyvin", Muori kysyy, kun Pukki vielä etsii sanojaan.
"On. Onko minun rukkaset missä?"
Vasta Raaseporin yläpuolella lennellessään Pukki saa lopullisesti ravistettua painajaisen päästään ja kajauttaa ilmoille riemukkaan ”ho-ho-ho”n. Hän kohottaa glögimukinsa ilmaan sille, että hänen kannettavanaan on vain koko maailman lahjat, mutta ei hevosmiesten murheita. Naapurin Retu saa tänä vuonna lahjakortin hevoshierojalle ja kahdeksan suklaarasiaa.
