Pitkän, pimeän ja tänä vuonna erityisen kylmän talven katkaisee tammikuussa Ravigaala. Tänä lauantaina viime vuoden parhaat hevoset, raviurheilijat ja alan toimijat saavat hetkensä kirkkaissa valoissa Tampereella hotelli Rosendahlissa. Vuoden parhaan palkinto on monelle ikimuistoinen ja osuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä..Gaalatunnelmaan saattoi viime viikolla virittäytyä television välityksellä Urheilugaalassa. Kuvissa vilahteli paljon sellaisia vuoden onnistujia ja kunniavieraiksi kutsuttuja takavuosien legendoja, joita ei tänä vuonna palkittu, ja sama olisi toivetilanne myös Ravigaalassa. Valitettavasti resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä jäähallikokoluokan tapahtumaa ole mahdollista järjestää. Vuoden valmentajan ja ohjastajan kategorioissa on sentään ehdokasasettelu ja kutsuttuina palkittavan lisäksi kaksi muutakin kandidaattia..Erityistä jännitettä kohdistuu Vuoden valmentajan ja Vuoden hevosen valintaan. Kummaksikin voisi perustella tosi monta hyvää nimeä, mutta vain yksi voi voittaa. Tasapääjuoksuja ei ravigaalassa tunneta. .Pääsy palkittavaksi valtakunnalliseen gaalaan voi tuntua monelle raviurheilijalle etäiseltä. Siksi on hienoa, että ympäri maata järjestetään omia, alueellisia gaaloja..Alkuvuoden paikallisissa gaaloissa on herättänyt hämmennystä linjaus palkita hevosia omistajan eikä valmentajan kotipaikan mukaan. Lapin gaalassa Vuoden kylmäverisenä palkittiin Pohjois-Savossa valmennettu hevonen ja lämminveristen ikäluokkien parhaina Ruotsissa syntyneet hevoset, jotka eivät ole koskaan Lapissa kilpailleet. Etelä-Savon parhaaksi 5-vuotiaaksi ei käynyt omistajan kotipaikan takia Juvalla valmennettu derbyvoittaja, mutta parhaaksi 4-vuotiaaksi kävi omistajatallin nykyisen kotipaikan perusteella saman tallin kriteriumvoittaja..Kunnia kaikille eikä mitään keneltäkään pois, mutta selkeintä olisi rajata palkitsemiset valmentajan kotipaikan mukaan. Eikö alueellisen gaalan tärkein tarkoitus ole kuitenkin kannustaa omistajia satsaamaan oman alueen urheiluun ja elävöittää sitä?
Pitkän, pimeän ja tänä vuonna erityisen kylmän talven katkaisee tammikuussa Ravigaala. Tänä lauantaina viime vuoden parhaat hevoset, raviurheilijat ja alan toimijat saavat hetkensä kirkkaissa valoissa Tampereella hotelli Rosendahlissa. Vuoden parhaan palkinto on monelle ikimuistoinen ja osuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä..Gaalatunnelmaan saattoi viime viikolla virittäytyä television välityksellä Urheilugaalassa. Kuvissa vilahteli paljon sellaisia vuoden onnistujia ja kunniavieraiksi kutsuttuja takavuosien legendoja, joita ei tänä vuonna palkittu, ja sama olisi toivetilanne myös Ravigaalassa. Valitettavasti resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä jäähallikokoluokan tapahtumaa ole mahdollista järjestää. Vuoden valmentajan ja ohjastajan kategorioissa on sentään ehdokasasettelu ja kutsuttuina palkittavan lisäksi kaksi muutakin kandidaattia..Erityistä jännitettä kohdistuu Vuoden valmentajan ja Vuoden hevosen valintaan. Kummaksikin voisi perustella tosi monta hyvää nimeä, mutta vain yksi voi voittaa. Tasapääjuoksuja ei ravigaalassa tunneta. .Pääsy palkittavaksi valtakunnalliseen gaalaan voi tuntua monelle raviurheilijalle etäiseltä. Siksi on hienoa, että ympäri maata järjestetään omia, alueellisia gaaloja..Alkuvuoden paikallisissa gaaloissa on herättänyt hämmennystä linjaus palkita hevosia omistajan eikä valmentajan kotipaikan mukaan. Lapin gaalassa Vuoden kylmäverisenä palkittiin Pohjois-Savossa valmennettu hevonen ja lämminveristen ikäluokkien parhaina Ruotsissa syntyneet hevoset, jotka eivät ole koskaan Lapissa kilpailleet. Etelä-Savon parhaaksi 5-vuotiaaksi ei käynyt omistajan kotipaikan takia Juvalla valmennettu derbyvoittaja, mutta parhaaksi 4-vuotiaaksi kävi omistajatallin nykyisen kotipaikan perusteella saman tallin kriteriumvoittaja..Kunnia kaikille eikä mitään keneltäkään pois, mutta selkeintä olisi rajata palkitsemiset valmentajan kotipaikan mukaan. Eikö alueellisen gaalan tärkein tarkoitus ole kuitenkin kannustaa omistajia satsaamaan oman alueen urheiluun ja elävöittää sitä?
